Lähteäni laulamahan : Laulu ja musiikki ja niiden taikavoima Kalevalassa ja J.R.R. Tolkienin tuotannossa

Abstract

Tämän pro -gradun tutkielman tavoitteena on hahmottaa, miten Kalevalan vaikutus on nähtävissä Tolkienin teoksissa. Laulamisella, musiikilla ja taikavoimalla on samankaltainen asema molemmissa teoksissa. Teosten samankaltaisuudet tulevat esiin muun muassa hahmoissa ja tapahtumissa mutta myös tematiikassa ja motiiveissa. Tärkeät motiivit ovat myyttisiä vastakohta-asetelmia, ne ovat muinaisuus-nykyisyys, harmonia-disharmonia ja muistaminen-keksiminen. Käsittelen asetelmia silloin kuin ne esiintyvät musiikin, laulamisen tai taikavoiman yhteydessä. Englantilainen J.R.R. Tolkien löysi Kalevalan vuonna 1912, ja oli välittömästi lumoutunut. Myöhemmin hän kirjoitti että Kalevalan Kullervon tarina toimi Silmarillionin alkuna. Käsittelen tutkielmassani erilaisia tarinoita Tolkienin tuotannosta sekä Kalevalasta, muun muassa Silmarillionin suuren soinnun tarinaa ja Berenin ja Lúthienin rakkaustarinaa. Esittelen Kalevalasta muun muassa Väinämöisen ja Joukahaisen laulukilpailua, kanteleen rakentamista ja tarinaa, jossa kaikki liikuttuivat kyyneliin. Vertailen tarinoiden kohtauksia, hahmoja, teemoja ja motiiveja keskenään. Välillä Tolkienin kirjoittamisprosessi muistuttaa Kalevalaa, erilaisista kohtauksista tulee esiin, että Tolkien näki itsensä mytologian keräilijänä. Myös Silmarillionin Leithianin Laulu muistuttaa suomalaista kansanrunoutta, koska molemmat ovat ikivanhoja ja runojen sanat vuosien kuluessa unohtuneet. Suurin ero on, että Kalevalan laulut ovat peräisin autenttisesta kansanperinteestä, kun taas Tolkienin folklore on hänen mielikuvituksensa tuote. Kaiken kaikkiaan Tolkienin tuotannossa on monia kohtauksia, jotka muistuttavat Kalevalan kohtauksia. Kaikki kohtaukset liittyvät musiikkiin, laulamiseen ja taikavoimaan. Myyttiset vastakohta-asetelmat tulevat esiin kaikki pro -gradussani käsitellyissä kohtauksissa.