Aikuisiän koulutustaso lapsuuden ADHD-oireista kärsineillä : ennustavatko nuoruusiän psyykkiset oireet, sosiaalinen kompetenssi tai näiden arviointiin liittyvä vääristymä menestymistä?

Abstract

Attention Deficit and Hyperactivity Disorder (ADHD) has detrimental effects on one's course of life. Educational underachievement can be identified as one of the most salient disparities over time, and therefore studying the mediating mechanisms is crucial. In previous studies, comorbidities and above-average positive bias in self-evaluations have been demonstrated to be associated with poorer prognosis. However, there are only a few longitudinal studies extending over decades. This master's thesis investigates psychiatric symptoms and social competence reported by parents and youths themselves at 16 years of age. The study also examined how these and the bias in their reporting predict educational level at thirty years of age.

The data consisted of persons born in Kätilöopisto (1971–1974) who experienced pre- and perinatal risks. In childhood, part of them (n=122) had diagnostic criteria fulfilling symptoms of attention deficits and hyperactivity. In the follow-up, a non-ADHD (n=738) and a healthy control group born in the same hospital during the same period of time (n=194) were also assessed and compared to an ADHD group (N=1054). Psychiatric symptoms and social competence were measured by the Child Behavior Checklist and the Youth Self-Report. Information regarding educational level in adulthood was available from 570 participants.

The ADHD-group had more psychiatric symptoms and lower social competence in adolescence than other groups, according to self-reports and parental reports. Additionally, educational level in adulthood was lower. In this study, an ADHD-associated above-average positive bias was not found. The size of a bias predicted educational level when the effects of covariants were taken into account. However, the predictive power was weaker than for self-reports or parent reports only. Psychiatric symptoms and social competence explained 13–18 % of variance in educational level in the data. Investing in psychosocial interventions with adolescents suffering from ADHD could prevent underachievement in adulthood.

Aktiivisuuden- ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) aiheuttaa yksilölle haasteita läpi elämän. Alisuoriutuminen opiskelussa on yksi keskeisimmistä pitkän aikavälin haitoista, ja välittävien mekanismien tutkiminen olisikin ensiarvoisen tärkeää. Aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi samanaikaisesti ilmenevien mielenterveyden häiriöiden ja keskimääräistä suuremman itsearvioinnin positiivisen vääristymän on havaittu olevan yhteydessä heikompaan ennusteeseen. ADHD:hen liittyviä vuosikymmenien päähän ulottuvia pitkittäistutkimuksia on toistaiseksi kuitenkin vain muutamia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan 16 vuoden iässä mitattuja psyykkisiä oireita ja sosiaalista kompetenssia sekä itsearvioituna että vanhemman arvioimana. Lisäksi tutkitaan miten ne ja niiden arviointiin liittyvä vääristymä ennustavat koulutustasoa 30 vuoden iässä.

Käytetty aineisto koostui henkilöistä, joiden syntymään Kätilöopistolla (1971–1974) liittyi riskitekijöitä. Osalla heistä (n=122) ilmeni myöhemmin diagnostiset kriteerit täyttäviä aktiivisuuden ja tarkkaamattomuuden oireita. Muun riskiryhmän (n=738) ohella seurannassa oli mukana samassa sairaalassa kyseisenä ajanjaksona syntyneitä terveitä henkilöitä (n=194), joihin ADHD-ryhmän tuloksia myös verrattiin (N=1054). Psyykkisiä oireita ja sosiaalista kompetenssia arvioitiin Child Behavior Checklist- ja Youth Self Report -mittareilla. Koulutustasotieto oli 570 henkilöltä.

ADHD-ryhmällä ilmeni nuoruusiässä muita ryhmiä enemmän psyykkistä oireilua ja heikompaa sosiaalista kompetenssia kuin muilla ryhmillä sekä itsearvioituna että vanhemman arvioimana. Myös aikuisiän koulutustaso jäi muita ryhmiä matalammaksi. Juuri ADHD-ryhmälle ominaista arvioinnin positiivista vääristymää ei havaittu. Arvioinnin vääristymän suuruus ennusti myöhempää koulutustasoa, kun taustamuuttujien vaikutus huomioitiin. Ennustearvo oli kuitenkin heikompi kuin pelkkä itse- tai vanhemman arvio. Psyykkiset oireet ja sosiaalinen kompetenssi selittivät 13–18 % aikuisiän koulutustason vaihtelusta aineistossa. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden oireista kärsivien psykososiaalisiin interventioihin panostaminen nuoruusiässä voisi ennaltaehkäistä alisuoriutumista aikuisuudessa.