Euroopan yhdentymisen tarina suomalaisissa historian oppikirjoissa : Sosiaalisten representaatioiden näkökulma

Abstract

Pro gradu -tutkimuksessani perehdyin siihen, kuinka Euroopan yhdentymisprosessi esitetään suomalaisissa 14–18 –vuotiaille suunnatuissa historian oppikirjoissa 60-luvulta nykypäivään. Tutkielmani on yhteydessä kansainväliseen COST-hankkeeseen (COST Action IS 1205; Social psychological dynamics of historical representations in enlarged European Union), minkä kautta työn tavoitteet sekä keräämäni aineiston ja sen analyysin kriteerit olivat melko pitkälle määriteltyjä.

Työssäni keskeisin teoreettinen viitekehys on Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoria, joka korostaa sosiaalisten suhteiden, kommunikaation sekä yhteiskunnallisen näkökulman merkitystä erilaisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Sosiaalisia representaatioita voi kuvailla sosiaalisesti rakennetuksi yhteiseksi arkitiedoksi, jota tarvitsemme tulkitaksemme maailmaa ja toimiaksemme siinä.

Tutkimukseni aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin, sisällönanalyysia, narratiivisia ja retorisia menetelmiä apuna käyttäen. Sisällönanalyysin avulla tutkin kirjoissa esiintyviä teemoja kahdesta eri näkökulmasta: eurooppalaisesta ja kansallisesta. Apuna analyysissa käytin laadullisen aineiston analyysin tarkoitettua ATLAS.ti-tietokoneohjelmaa. Narratiivisten analyysimenetelmien avulla analysoin tekstin toimijoita sekä niihin liitettyjä sisäisen tilan ilmauksia. Lisäksi tarkastelin oppikirjoissa käytettyjä retorisia keinoja.

Sisällönanalyysin perusteella Euroopan yhdentyminen näyttäytyy kirjoissa toisaalta kansallista identiteettiä uhkaavana, sekä ristiriitojen lähteenä, toisaalta sen nähdään tuovan uusia mahdollisuuksia talouden kautta ja olevan myös turvallisuutta lisäävä tekijä. Narratiivinen analyysi osoitti, että Euroopan yhdentymisen toimijoina ovat etenkin kansainväliset instituutiot ja valtiot. Tämän lisäksi erityisesti suomalaisiin toimijoihin liitetään kirjoissa sisäisen tilan ilmauksia, mikä on tapa vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Retorisesta analyysista kävi ilmi, että kirjoissa käytettyjä kielellisen vakuuttamisen keinoja ovat esimerkiksi passiivin käyttö, määrällistäminen ja ääri-ilmaisujen käyttö. Lisäksi tekstin tuottajan ja vastaanottajan suhde muodostuu Dillonin (1986) termein impersoonalliseksi, etäiseksi, ylemmyyttä korostavaksi sekä epäsuoraksi ja muodolliseksi. Edellä mainittujen keinojen käyttö saattaa tekstin lukijan, oppikirjojen kontekstissa siis oppilaan, kohdalla vaikeuttaa tiedon kyseenalaistamista ja sen konstruktiivisen luonteen ymmärtämistä.