Faculty of Social Sciences - Publications

 

Uusimmat julkaisut

  • Lehtinen, Anna-Riitta; Aalto, Kristiina (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:101
    Kohtuullisen minimin viitebudjettien kaikki sisällöt on päivitetty nyt ensi kertaa sitten vuoden 2010 laatimisen jälkeen. Tällä välin hintapäivityksiä on tehty vuosille 2013 ja 2015. Viitebudjettien päivityksen tavoitteena on selvittää, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tämän päivän Suomessa. Toisin sanoen, mitä tavaroita ja palveluja elämiseen tarvitaan, miten paljon ja minkä laatuisia ne ovat ja mitä nämä hyödykkeet maksavat. Tarvittavia hyödykkeitä kuvaamaan on rakennettu kohtuullisen minimin viitebudjetit. Viitebudjetti on nimensä mukaisesti viitteellinen, esimerkkilaskelma, joka osoittaa rahan tarpeen arjen sujumiselle välttämättömien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen tietyllä aikavälillä, esimerkiksi kuukauden aikana. Budjetit on laadittu 13 esimerkkitaloudelle: nuorelle ja iäkkäälle yksinasuvalle, pariskunnille ja yhden ja kahden huoltajan lapsiperheille, joissa on yhdestä kolmeen lasta. Lisäksi on laskettu eri-ikäisten lasten kustannukset sekä tehty vertailu vuoden 2016 kulutustutkimukseen. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monen ääni kuuluviin viitebudjettien sisällön määrittämisessä. Laatimisprosessiin osallistui 37 kuluttajaa, jotka edustivat erilaisia kotitalouksia, elämäntilanteita ja maan eri alueita. Käydyissä ryhmäkeskusteluissa haettiin kuluttajien välistä yhteisymmärrystä välttämättömäksi katsotun kulutuksen sisällöstä. Kuluttajat osallistuivat kahteen ryhmäkeskusteluun ja tekivät kotitehtäviä. Lisäksi yhdeksän neuvonta-aloja, hallintoa ja tutkimusta edustavaa asiantuntijaa arvioi luonnosvaiheessa olevien hyödykelistojen sisältöä. Hyödykelistojen valmistumisen jälkeen hyödykkeet hinnoiteltiin. Hinnat kerättiin alkuvuodesta 2018. Budjetit sisältävät seuraavat kulutusmenoryhmät: ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, tietoliikenne, vapaa-aika, terveys ja hygienia sekä asuminen ja liikkuminen. Liikkuminen ja asuminen ovat viitebudjetissa erillisenä menoryhmänä, joten menot voidaan laskea asuinpaikan ja tarjolla olevien liikennevaihtoehtojen mukaan. Yli vuoden kestäville tavaroille on laskettu kestoiän mukaan vuotuisen kulumisen arvo, ja vain tämä erä otettiin mukaan viitebudjetteihin. Ruokamenot perustuvat ryhmäkeskustelujen lisäksi tutkimukseen osallistuneiden kuluttajien pitämiin ruokapäiväkirjoihin, ja voimassa oleviin ravitsemussuosituksiin. Viitebudjettiin sisältyvät hyödykkeet ja budjettien pohjana olevat ruokalistat on yksilöity raportin liitteissä. Ryhmäkeskustelujen ja asiantuntijakommenttien perusteella hyödykeryhmien sisältöön on tehty joitakin muutoksia. Keskustelijat ehdottivat hyödykelistalle lisää kotitaloustarvikkeita ja vaatteita, joten niitä täydennettiin. Useimmissa tuoteryhmissä kustannukset ovat hieman nousseet vuosien 2015 ja 2018 välillä. Suurimmat kustannusten muutokset ovat ruoassa, autoilussa, asumisessa ja terveysmenoissa. Ruoan hinnan laskun sekä useampien kotona valmistettavien aterioiden vuoksi kotitalouskohtaiset ruokamenot ovat laskeneet yksin asuvien talouksissa noin 15 euroa ja lapsiperheissä 70–96 euroa kuukaudessa. Autoilun kustannukset ovat laskeneet puolestaan verotusmuutosten vaikutuksesta verrattuna aiempaan viitebudjettiin. Asumisen kustannukset viitebudjetissa ovat laskeneet, koska vuokrien laskentaa on tarkennettu. Vuokrat perustuvat nyt alueellisiin asuntotyyppien keskikokoihin ja alueellisiin asuntotyyppien keskineliövuokriin. Lääkekustannukset ovat kasvaneet, koska ehkäisypillereiden ja reseptilääkkeiden kustannukset otettiin mukaan. Reseptilääkekulut hinnoiteltiin Kelan tilaston mukaisina omavastuun mediaanikuluina iän ja sukupuolen perusteella. Tämä korotti erityisesti yli 65-vuotiaiden lääkekuluja. Aiemman viitebudjetin harrastuksiin ja vapaa-aikaan varattua rahamäärää keskustelijat pitivät liian pienenä. Nyt lasten harrastuksiin varattu rahamäärä kaksinkertaistettiin, jotta yhteen harrastukseen on mahdollisuus. Viitebudjettien kokonaiskulutus on hyvin maltillista verrattuna vuoden 2016 kulutustutkimukseen eli vastaavien kotitalouksien keskimääräiseen kulutukseen. Viitebudjettitalouksien välttämättömien kulujen yhteissumma kuukaudessa vaihtelee pääkaupunkiseudulla yksin asuvien alle 45-vuotiaiden noin 1 380 eurosta kahden vanhemman ja kolmen teinin perheen noin 4 250 euroon (Helsingissä noin 1 380–4 310 e/kk ja muualla Suomessa noin 1 130–3 770 e/kk). Asuminen ja ruoka ovat selvästi suurimmat menoerät viitebudjetissa.
  • Sallamaa, Daniel (Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja - Publications of the Faculty of Social Sciences 97 (2018)
    Tämän tutkimuksen päämääränä on kartoittaa äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista liikehdintää 2010-luvun Suomessa. Työ keskittyy ulkoparlamentaariseen kenttään ja tarkastelee vakiintuneimpien ja aktiivisimpien ryhmien lisäksi myös pienempiä toimijoita sekä eri tapahtumia, äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria ja kotimaan vastamedioita. Tutkimus tukeutuu lähdeaineistonsa puolesta etenkin toimijoiden itsensä tuottamaan materiaaliin, mutta siihen on myös sisällytetty aiempaa kirjallisuutta, avointa viranomaismateriaalia ja media-aineistoa. Työn toinen luku käsittelee kentän vakiintuneimpia ja aktiivisimpia ryhmiä, paneutuen niiden rakenteen ja aatepohjan lisäksi myös eri aktivismimuotoihin sekä koti- ja ulkomaisiin yhteyksiin. Lukuun sisällytetyt ryhmät on luokiteltu niiden käytännön aktivismin perusteella yhdistysmuotoista toimintaa harjoittaviin ja puoluepolitiikkaan tiiviisti verkostoituneisiin järjestöihin, katuprotestiliikkeisiin, katupartiojärjestöihin ja militantteihin vallankumousryhmiin. Luku tuottaa etenkin viimeisen kolmen vuoden aikana aktivoituneiden ryhmien kohdalla runsaasti uutta tietoa, sillä nämä ovat jääneet toistaiseksi suhteellisen vähälle akateemiselle huomiolle. Kolmas luku luo katsauksen kentän muihin toimijoihin ja eri tapahtumiin. Kyseiseen joukkoon lukeutuu syksystä 2015 lähtien perustettujen ryhmien ja yhteistyöprojektien ohella myös skinhead-alakulttuuri. Osa luvussa käsitellyistä ryhmistä ja projekteista on jo ehtinyt passivoitua, mutta joillakin on edelleen toimintaa. Valtaosa lukuun sisällytetyistä tapahtumista on samoin järjestetty vain kerran, mutta osa on toisaalta saavuttanut toistuvamman luonteen. Työn neljäs luku tarkastelee Suomen äärioikeistolaista musiikkialakulttuuria. Musiikki on muodostanut kotimaiselle äärioikeistolle merkittävän toimintaympäristön aina 1990-luvulta lähtien ja sen voidaan katsoa kukoistavan myös nykypäivänä. Työssä kartoitetaan Suomen äärioikeistolaisen musiikkialakulttuurin kehitystä 1990-luvulta nykyhetkeen ja sivutaan yhtyeiden sekä tapahtumien lisäksi myös joitakin verkostoja, julkaisuja ja levy-yhtiöitä. Viides luku käsittelee suomalaisia vastamedioita ja verkkofoorumeita. Vastamedioiden määrä on kasvanut 2010-luvulla nopeasti, ja jotkut näistä medioista ovat tavoittaneet merkittävän määrän lukijoita. Osa vastamedioista on passivoitunut kesän 2016 jälkeen, mutta monilla on edelleen toimintaa. Vastamediat muodostavat varsinaisten liikkeiden ja järjestöjen perspektiivistä merkittävän tekijän, sillä eri ryhmät saavat niissä näkyvyyttä ja hyödyntävät niiden julkaisemaa materiaalia tukeakseen omaa narratiiviaan. Monet toimijat myös maalittavat vastustajiksi mieltämiään tahoja vastamedioiden avustuksella. Suomen äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen kenttä on ollut etenkin syksystä 2015 lähtien nopean muutoksen tilassa ja muodostaa yleiskuvaltaan varsin pirstaleisen kokonaisuuden. Turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo antoi kipinän useiden uusien ryhmien perustamiselle ja aktivoi kenttää yleisesti, vaikka osa syntyneistä ryhmistä onkin myöhemmin passivoitunut. Kentän pirstaleisuuteen ovat henkilökemioihin liittyvien ristiriitojen ohella vaikuttaneet myös aatteelliset jakolinjat, jotka ovat hankaloittaneet joidenkin ryhmien yhteistoimintaa. Eri toimijoiden piirissä esiintyvien aatteellisten näkemysten kirjo on kaiken kaikkiaan varsin laaja, ja vain osa ryhmistä tunnustaa kansallissosialismin tai vastajihadismin kaltaista jäsentyneempää ideologiaa. Kentällä vallitseva hajaannuksen tila on kuitenkin tiedostettu, ja osa aktiiveista työskentelee tiivistääkseen eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kaduille sijoittuvaan käytännön toimintaan osallistuu säännöllisesti suhteellisen pieni joukko aktiivihenkilöitä, mutta äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista aatemaailmaa kannattaa passiivisemmin huomattavasti suurempi määrä suomalaisia. Passiivinen tuki konkretisoituu usein mm. eri ryhmien kannattamisena sosiaalisessa mediassa tai osallistumisena äärioikeistolaiseen ja maahanmuuttovastaiseen verkkoviestintään. Sosiaalinen media on kokonaisuudessaan merkittävä työkalu kentän toimijoille, sillä se mahdollistaa laajamittaisen aatteellisen viestinnän lisäksi myös käytännön toiminnan koordinoinnin esim. Facebookin kautta. Suuri osa varsinaisesta katuaktivismista on laillisuuden puitteissa tapahtuvaa toimintaa, eikä yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt suurimittaisiin väkivallantekoihin. Kentän toimijoiden piirissä käytävä keskustelu on kuitenkin jyrkän polarisoivaa ja sisältää myös väkivaltaa oikeuttavia piirteitä. Sosiaalisen median ja muun verkkoviestinnän keinoin tapahtuva vastustajien mustamaalaaminen ja uhkailu on samoin fyysistä väkivaltaa huomattavasti merkittävämpi ilmiö 2010-luvun Suomessa. Osalla vastamedioista, kuten MV-lehdellä, on ollut kyseisen ilmiön mahdollistajana keskeinen rooli. Äärioikeistolainen ja maahanmuuttovastainen liikehdintä on tasaantunut jonkin verran syksystä 2015, mutta kentän aktivoitumista ruokkineet jännitteet eivät kuitenkaan ole purkautuneet. Vaikka varsinainen katuaktivismi on toisin sanottuna ollut laskusuhdanteessa jo jonkin aikaa, sosiaaliseen mediaan sijoittuva viestintä jatkuu edelleen varsin kiivaana. Kentän avainhenkilöt ovat myös verkostoituneet keskenään ja useiden ryhmien organisaatiorakenne on edelleen pystyssä. Syksyn 2015 kaltaisen tilanteen uusiutuminen voi tuoda eri toimijat kadulle uudelleen ja mahdollisesti nopeammin ja voimakkaammin kuin edellisellä kerralla.
  • Laaksonen, Seppo (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, 2018)
    Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 78 (2018)
    Tämä on Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apurahan suomenkielinen kontribuutio mikä on varsin omakohtainen ja subjektiivisiakin kokemuksia ja näkemyksiä sisältävä mutta toivottavasti riittävän objektiivinen sikäli, että siitä voisi lukija ammentaa hyödyllisiä historiallisia ja tulevaisuuden näkemyksiä. Kirja on kaksiosainen: · Ensimmäinen osa antaa tiivistelmän omasta urastani surveymetodiikan alueella, sisältäen myös paljon nimiä joiden kanssa olen runsaan kolmen vuosikymmenen kanssa ollut tekemisissä. Aloitan silti ihan lapsuudestani. Oman käsitykseni mukaan suomalainen surveytutkimus nousi melko tyhjästä hyvään kukoistukseen alkaen 1980-luvun loppupuolella mutta on viime vuosina ollut valitettavasti hiipumaan päin. Lukija voi yrittää kumota tätä väitettä, jos löytää hyviä argumentteja. Itse tietysti toivon, että tilanne mieluummin vaan paranee, ainakin tilapäisen laskusuhdanteen jälkeen. · Toinen osa ottaa esille seitsemän tärkeäksi kokemaani teemaa missä käydään kunkin teeman historiaa ja tulkintaa omakohtaisesti läpi. Niissä eritellään saavutuksia, joita on syntynyt yhteisissä hankkeissa eri puolilla, pääosin Euroopassa. Nämä sopivat myös opetus-ja tutkimusmateriaaliksi, erityisesti jos käyttää hyväksi kuhunkin liittyviä viitteitä. Molemmissa osissa on kertomuksia kohtaamisista kollegojen ja muiden alojen tutkijoiden kanssa, melko leppoisaan tyyliin. Loppuosassa on liite mikä sisältää luettelon merkittävimmistä julkaisuistani näiden vuosien aikana, jaoteltuna 18 aihealueeseen.
  • Aalto, Kristiina (Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Kuluttajatutkimuskeskus, 2018)
    Kuluttajatutkimuskeskus 2018:80
    Tämä raportti tarkastelee elintarvikkeiden määrällisiä kulutusmuutoksia kotitalouksien keskiarvokulutuksen perusteella. Se on jatkoa aikaisemmille Kuluttajatutkimuskeskuksen raporteille, joissa on käsitelty elintarvikkeiden kulutusmuutoksia kotitalouksissa vuoden 2012 Kulutustutkimuksen aineistolla (Aalto & Peltoniemi 2014) ja sitä ennen pidemmällä aikavälillä vuosina 1966–2006 (Viinisalo ym. 2008). Raportin aineistona on Tilastokeskuksen vuoden 2016 Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto. Tarkastelussa keskitytään siihen, mitä elintarvikkeita ja millaisia määriä suomalaiset kotitaloudet hankkivat kotiin ja millaisia muutoksia hankinnoissa on tapahtunut. Lisäksi tarkastellaan eroja erilaisten kotitaloustyyppien välillä. Selvitys ja sen laskelmat on tehty Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksessa osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Ruokamarkkinoiden muuttuvat rakenteet ja kilpailun toimivuus -hanketta (2016–2019).
  • Nieminen, Hannu; Rahkonen, Keijo (University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, 2016)
  • Peltoniemi, Ari; Arovuori, Kyösti; Niemi, Jyrki; Pyykkönen, Perttu (Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2015)
    2015:1
    Tutkimuksessa tarkastellaan kotimaisen maitosektorin hintarakenteita ja rahavirtojen jakautumisessa tapahtuneita muutoksia vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana. Tutkimuksessa kuluttajan tuotteesta maksama hinta jaetaan raaka-aineen hintaan sekä jalostuksen, kaupan ja valtion osuuteen. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan kotimaisen maitoketjun rahavirtoja hyödyntämällä elintarvikkeiden kulutuksen, tuotannon ja ulkomaankaupan bruttomääräisiä tilastoarvoja. Tulokset osoittavat, että kaupan osuus maitosektorin tuotteiden kuluttajahinnoissa on kasvanut. Teollisuuden osuus on pysynyt ennallaan, mutta tuottajan ja verottajan osuus on sitä vastoin hieman pienentynyt. Yhä suurempi osa maitojalosteiden kulutuksesta tapahtuu tuonnin kautta. Siten kaupan asema sen ja teollisuuden välisissä sopimusneuvotteluissa on vahvistunut. Kauppa myös kykeni parhaiten hyödyntämään elintarvikkeiden lokakuussa 2009 tapahtuneen arvonlisäveron alentumisen.