Avoliitto, elatus ja asumisen tukeminen

Abstract

Avoliittojen määrä on Suomessa kasvanut tasaisesti viime vuosikymmenten aikana. Avopuolisoiden väliset varallisuussuhteet olivat pitkään kokonaisuudessaan samojen varallisuusoikeudellisten säännösten varassa, joita sovellettiin toisilleen vieraiden ihmisten välillä. Avoliittoja koskevaa erityissääntelyä saatiin vihdoin vuonna 2011, kun laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011) tuli voimaan. Avoliittolailla säädetään puolisoiden varallisuussuhteista niissä tilanteissa, kun avoliitto on jo päättynyt joko eroon tai toisen puolison kuolemaan. Avoliittolaki selkeytti avopuolisoiden välistä varallisuusoikeudellista tilannetta jossain määrin, mutta paljon kysymyksiä on edelleen yleisten varallisuusoikeudellisten säännösten, oikeuskäytännön ja puolisoiden välisen sopimisen varassa, sillä avoliiton kestäessä varallisuussuhteet ovat edelleen vailla erityissääntelyä. Esimerkiksi puolisoiden välisestä elatuksesta avoliittolaki ei siten lausu mitään.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisten yhdessä asuvien henkilöiden ajatellaan lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa osallistuvan toistensa elatukseen silloinkin, kun elatuksesta ei ainakaan nimenomaisesti ole sovittu ja missä määrin tällainen avoliitossa eläminen vaikuttaa henkilön elatukseen. Lisäksi selvitän, mitä ongelmia tällaiseen avopuolisoiden väliseen elatukseen liittyy.

Oikeuskäytännössä oletetaan tavanomaisten jokapäiväisten kulujen jakautuvan avoliitossa siten, että niiden takaisinmaksua elatusvelvollisuuden puuttumisen perusteella ei voida avoliiton päättyessä vaatia, mikäli takaisinmaksusta ei avoliiton kestäessä nimenomaisesti ole sovittu. Sosiaalioikeuden puolelta tutkimuksen kohteena ovat asumisen tuet. Mikäli asumisen tuet eivät riitä turvaamaan henkilön asumista, joudutaan turvautumaan toimeentulotukeen. Tämän vuoksi tutkielmassa luodaan myös lyhyt katsaus toimeentulotukeen. Avopuolisoiden väliseen elatukseen nämä tuet liittyvät siten, että sosiaalilainsäädännössä avopuolisot rinnastetaan aviopuolisoihin ja tätä kautta avopuolisoille on lailla säädetty niin sanottu sosiaalioikeudellinen elatusvelvollisuus.

Elatukseen liittyvien ongelmien ohella tutkin avopuolison ja avoliiton käsitteitä sekä avoliittolaissa että sen ulkopuolella. Avoliiton määritelmä on avoliittolakia säädettäessä jätetty tulevan oikeuskäytännön varaan. Siitä syystä on ollut mielekästä pohtia, minkälaisiin ongelmiin tuomioistuimet mahdollisesti käsitteen osalta törmäävät avoliittolakia soveltaessaan. Tämän lisäksi avoliiton käsitteen osalta käsittelen avoliittoa sopimuksena yhteiselämästä tai yhteisestä taloudesta, sekä puolisoiden mahdollisuutta solmia muita varallisuusoikeudellisia sopimuksia.

Lopuksi olen koonnut yhteen tutkimustulokset sekä avoliiton käsitteen osalta että sen osalta, kuinka siviilioikeudellisen elatusvelvollisuuden puuttuminen suhtautuu siihen, että sosiaalioikeudessa elatusvelvollisuudesta on myös avopuolisoiden kesken säännelty.