Konkurssitakaisinsaannin sovittelu

Abstract

Perinteisen lainkäytön rinnalle on vuosien varrella kehittynyt sovitteluinstituutio joka vaikuttaa nykyisin miltei kaikilla oikeudenaloilla eikä konkurssioikeus ole jäänyt tästä kehityksestä. Takaisinsaantilaki sisältää oman nimenomaisen sovittelupykälän, minkä lisäksi myös konkurssilaista voidaan hakea tukea erilaisten konkurssiliitännäisten riitojen sovinnolliseen ratkaisemiseen. Takaisinsaantilain mahdollistama sovittelu on kuitenkin puhtaasti aineellisoikeudellista kohtuullistamista jolla pyritään poistamaan takaisinsaantivastaajalle kohtuuttomat seuraukset. Tässä työssä pyritään selvittämään, olisiko takaisinsaannin sovittelulle myös muita mahdollisia malleja kuin lainsäätäjän tuomioistuinperusteinen sovittelu.

Työssä pyritään löytämään vastaus siihen, mitä sovittelu itseasiassa tarkoittaa konkurssitakaisinsaannin kontekstissa. Tätä tarkastellaan muun muassa lainsäädännön, oikeuskirjallisuuden ja – periaatteiden, sekä oikeuskäytännön kautta. Nykytilan kartoituksen jälkeen työssä pohditaan sovittelun edellytyksiä ja kannattavuutta takaisinsaantivastaajan ja velkojien näkökulmasta. Tavoitteena on vastata kysymykseen siitä, kannattaako takaisinsaantiriidan sovittelu ja miten osapuolten tulisi valita juuri heille oikeanlainen menettely. Lisäksi takaisinsaantiriidan sovittelun edellytyksiä ja myös oikeutusta pohditaan konkurssioikeudellisten tavoitteiden näkökulmasta.

Tutkimuksen tarkoituksena on vastata kahteen kysymykseen: mitä eri mahdollisuuksia konkurssitakaisinsaannin sovittelulle on tällä hetkellä? ja tulisiko takaisinsaantiriitoja sovitella?