Kenen Aleksi, sen Helsinki : Kluuvin kävelykatutaistelut 1968 - 2003

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2409-8
Title: Kenen Aleksi, sen Helsinki : Kluuvin kävelykatutaistelut 1968 - 2003
Author: Viitamies, Janne
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2016-09-02
Belongs to series: Numerot oikaistaan. - URN:ISSN:1455-0899
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2409-8
http://hdl.handle.net/10138/165716
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: A conclusion of my research is that Helsinki City s pedestrian zone increases in size when traffic speeds are slowed down and more room for pedestrian traffic is made, not when car traffic is attempted to get rid of completely. Pedestrian traffic was noted as the most important means of travel by the city of Helsinki by the beginning of 1970s. In spite of that, Kluuvi s pedestrian zone was formed as late as the 1990s after prolonged controversy. Today Aleksanterinkatu, Keskuskatu, Mikonkatu and Kluuvikatu are car-free streets. The changes happened a lot slower than in other Nordic capitals because driving has progressively been increasing and growing stronger culturally in Finland all they way since the 1950s till today. The car was rooted to the society in the 60s. The property owners thought that the streets had to be left for cars to ensure that customer and service traffic could happen without problems. Citizens, activists and planners were well aware of international trends according to which pedestrian streets made cities feel more humane. Also, only the minority of the shopkeepers were against traffic calming in the urban core. The street space s slow gradual change began in the Three Smiths square in the year 1980. As on the following years the Aleksanterinkatu Street s sidewalks were widened, they as a consequence were illegally used as a parking space. On the other hand, the way the streets were used by the citizens also changed in the desired way. Nowadays, a hundred thousand citizens walk on the Aleksanterinkatu Street over the course of a day. Kluuvi´s pedestrian zone was implemented when real-estate owners renewed their buildings and built underground parking lots. They had to approve pedestrian streets as a trade for building rights. The businesses leaned towards traffic calming in 1990´s because walking was thought to be the most effective means to gain customers for stores and restaurants in the urban core. Helsinki´s street culture has gotten richer, following the changes the street space faced that favored events, hanging around and rambling. In the 1970s there weren t any street cafés or street musicians in Helsinki. The meaning of urban street has changed. Thoroughfares became places for trade and other interactions. The City of Helsinki built its brand by redesigning the streets. On the streets minority groups and individuals become visible and join the society. The street life grows stronger and the traffic system in Helsinki becomes less and less automobile dependent. The central pedestrian zone will expand faster than it has in the past. Although this requires certain conditions to be met; urban planning has to come together with business. Shop owners and restaurant keepers etc. have to join the city production. They must practice their right to the city and the streets.Yhtenä tutkimukseni johtopäätöksenä on, että Helsingin kävelykeskusta laajenee, kun autoliikenteen nopeutta hillitään ja jalankulkutilaa lisätään, mutta ei siten, että autoilu pyrittäisiin täysin kieltämään. Kaupunki määritteli jalankulkemisen ydinkeskustan tärkeimmäksi kulkumuodoksi jo 1970-luvun alussa. Silti Kluuvin nykyinen kävelykeskusta muodostui ristiriitojen jälkeen vasta 1990-luvulta alkaen. Aleksanterinkatu, Keskuskatu, Mikonkatu ja Kluuvikatu ovat nykyään autottomia. Muutos tapahtui hitaammin kuin Pohjoismaiden muissa pääkaupungeissa, koska autoilu on kasvanut ja kulttuurisesti vahvistunut Suomessa koko ajan 1950-luvulta alkaen tähän päivään saakka. Auto juurtui yhteiskuntaan 1960-luvulla.Kiinteistönomistajien mielestä kadut oli säilytettävä autoilun käytössä, jotta asiakas- ja huoltoliikenne sujui. Kaupunkilaiset, aktivistit ja kaupunkisuunnittelijat olivat jo 1960-luvulla perillä kansainvälisistä trendeistä, joiden mukaan kävelykadut muuttivat kaupunkia inhimillisemmän tuntuiseksi. Vain vähemmistö kauppiaistakin vastusti ydinkeskustan liikenteen rauhoittamista. Katutilan hidas muutos alkoi Kolmen sepän aukiolta vuonna 1980. Kun Aleksanterinkadun jalkakäytävät seuraavina vuosina levennettiin, niitä käytettiin pitkään luvattomasti pysäköintipaikkoina. Silti kaupunkilaisten tapa käyttää katuja muuttui myös siten kuin oli tavoiteltu. Aleksilla kävelee nykyään jopa 100 000 henkilöä vuorokaudessa. Kluuvin kävelykeskusta toteutui, kun kiinteistönomistajat uudistivat rakennuksiaan ja rakensivat maanalaisia pysäköintilaitoksia. Rakennusoikeuden vastineeksi niiden oli suostuttava kävelykatuihin. Liike-elämä alkoi suosia liikenteen rauhoittamista 1990-luvulla, koska jalankulkua pidettiin tehokkaimpana tapana lisätä asiakkaita liikkeisiin ja ravintoloihin. Katukulttuuri on rikastunut 2000-luvulla, koska julkisen tilan muutokset ovat suosineet kulkemista ja oleskelua. Tapahtumat saavat tilaa käyttöönsä. 1970-luvulla Helsingin keskustassa ei ollut katukahviloita eikä katumuusikoita. Kadun merkitys on muuttunut ydinkeskustassa. Liikenneväylistä on tullut kaupan ja muun kanssakäymisen paikkoja. Kaduilla rakennetaan Helsingin kansainvälistä mainetta. Kaduilla vähemmistöryhmät ja yksilöt tulevat näkyviksi ja yhteiskuntaan kuuluviksi. Katuelämä vahvistuu ja liikennejärjestelmän henkilöautoriippuvuus vähenee Helsingissä edelleen. Kävelykeskusta laajenee nopeammin kuin on tapahtunut tähän mennessä. Se edellyttää, että suunnittelu ja elinkeinotoimijat liittoutuvat. Se on eettisesti kestävää, koska se parantaa yhteisen paikan luonnetta. Kauppiaiden, ravintoloitsijoiden jne. on osallistuttava. Oikeutta katuun ja kaupunkiin pitää harjoittaa.
Subject: historia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
kenenale.pdf 4.633Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record