The media in the core of political conflict : Venezuela during the last years of Hugo Chávez's presidency

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1092-3
Title: The media in the core of political conflict : Venezuela during the last years of Hugo Chávez's presidency
Author: Salojärvi, Virpi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies, Media and communication studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Belongs to series: Publications of the Faculty of Social Sciences - URN:ISSN:2343-2748
Abstract: The dissertation investigates the role of media in political conflict during President Hugo Chávez s administration (1999-2013). This conflict is understood as antagonism where the political opponent is seen as an enemy instead of a more equal adversary. In Venezuela, private media were powerful economic and political actors before Chávez s era due to clientelistic tradition. President Chávez questioned the neoliberal measures taken by previous governments and started to apply his politics of the socialism of 21st century in a manner that shaped his government s media policies. Several private media outlets disagreed with his drastic measures and took them as an attack. Confrontation developed between the private media and state media sectors. This polarized situation offers an excellent case study to focus on the construction of hegemonies in a populist context, and the media s role in it because the society was penetrated by politics. Researching hegemonies should take into account differing parties of the conflict, which includes a variety of groups, even though on a macro level they are often treated as unified blocs. Thus, creating unity (the feeling of us ) becomes important in order for hegemonies to operate. A theoretical framework of hegemonies, antagonism, and populism frames examination of a variety of case studies, including newspaper content and the discourses of different media actors, with analyses of content, frame, visual rhetoric, and argumentation analysis. Three core findings are presented. First, in Venezuela during this period there were two populist power blocs, the Chavistas and their opposition, who both tried to create (counter-)hegemonic power and appeal to the people. Second, in a situation of hegemonic battles, the media functions as constructor of unity. As a result of the media s role in unifying the groups and constructing common identities, it became especially significant in this power struggle. Third, the construction of populist signifiers, which serve the function of forming group cohesion, is a process where collective memories and values play essential roles. Ultimately, values in hegemony are not only forced from above but also rise from below as individuals adopt different values and make them personal, and in this way construct their own meanings for populist signifiers.Väitöskirjassa tutkitaan median roolia Venezuelan poliittisessa konfliktissa presidentti Hugo Chávezin hallinnon (1999 2013) aikana. Konflikti on määritelty tutkimuksessa antagonismiksi, jossa poliittinen vastustaja nähdään vihollisena eikä tasavertaisena vastustajana. Yksityinen media oli tärkeä taloudellinen ja poliittinen toimija jo ennen Chávezin aikaa klientelistisen perinteen seurauksena. Chávez kyseenalaisti edeltävien hallitusten neoliberalistiset toimet ja sovelsi 21. vuosisadan sosialismiaan, joka koski myös mediapolitiikkaa. Monet yksityiset mediat tulkitsivat Chávezin uudet, radikaalit linjaukset hyökkäyksenä vapaata mediaa vastaan, mistä seurasi konflikti yksityisen mediasektorin ja hallituksen ja valtionmedian välillä. Venezuelan kärjistynyt mediapoliittinen tilanne on otollinen kenttä hegemonioiden rakentumisen tutkimukselle populistisessa kontekstissa. Mediakentän polarisoitunut tilanne yhteiskunnassa, jossa politiikka on tunkeutunut elämän jokaiselle tasolle, tarjoaa myös mielenkiintoisen mahdollisuuden median yhteiskunnallisen roolin tarkasteluun. Väitöskirjan keskiössä on hegemonian sisäinen rakentuminen monesta eri ryhmästä, vaikka makrotasolla hegemoniaa pidetäänkin yhtenä yhtenäisenä voimana. Tästä syystä yhtenäisyyden rakentaminen, tunne meistä , nousee tärkeäksi. Tutkimus lähestyy tätä teemaa teoreettisesti hegemonian, antagonismin ja populismin näkökulmista. Empiirisesti aihetta tarkastellaan tapaustutkimusten kautta, joissa keskitytään sanomalehtien sisältöihin ja eri mediatoimijoiden diskursseihin. Tutkimuksesta nousee esille kolme keskeistä tulosta. Ensinnäkin Venezuelassa on kaksi populistista valtablokkia, chavistit ja oppositio, jotka pyrkivät luomaan (vasta)hegemonista voimaa ja saamaan kansan puolelleen. Toiseksi, hegemonioiden sisäisessä kamppailussa medialla on rooli yhtenäisyyttä tuottavana voimana, kollektiivisen identiteetin rakentajana, mikä nousee merkittäväksi valtakamppailussa. Kolmanneksi, populististen merkitsijöiden, kuten johtajan, kansan tai vihollisen, muodostuminen on prosessi, jossa kollektiivisella muistilla ja arvoilla on merkittävä rooli. Arvoja ei siis vain aseteta ylhäältä päin, vaan ne myös nousevat alhaalta käsin yksilöiden ja yhteisöjen omaksuessa eri arvoja ja tehden niistä henkilökohtaisia. Tällä tavoin venezuelalaiset rakentavat populististen merkitsijöiden sisältöä.La disertación investiga el papel de los medios de comunicación en el conflicto político durante la administración del Presidente Hugo Chávez (1999- 2003). Aquí el conflicto está definido como una situación de antagonismo dónde el oponente político está visto como enemigo. En Venezuela, los medios privados eran actores poderosos en el marco político y económico ya antes de la época de Chávez. El presidente Chávez cuestionó la política neoliberalista y empezó a aplicar su política del “socialismo del siglo 21”. Varios medios de comunicación discrepaban de los cambios drásticos y los percibieron como un ataque contra ellos. Esa situación de polarización ofrece una oportunidad de estudio excelente para investigar la construcción de hegemonías en contexto populista y el papel de los medios en una sociedad compenetrada en la política. Mientras se investigan hegemonías se tomarán en cuenta los diferentes partidos del conflicto, cuyos incluyen grupos distintos aunque en el nivel macro están tratados como bloques unificados. De esta manera, creando unidad (el sentimiento de “nosotros”) se valida la operación de las hegemonías que a su vez permite su existencia . El marco teorético de hegemonías, antagonismo y populismo enmarca la examinación de varios casos, incluyendo el contenido de los medios y discursos de actores mediáticos utilizando el análisis de contenido, marco, retórica visual y argumentación. En el estudio hay tres descubrimientos principales. Primero, en Venezuela había dos poderes populistas, los Chavistas y la oposición, que intentaron crear poder (contra)hegemónico y atraer el pueblo. Segundo, en una situación de batalla hegemónica, los medios de comunicación funcionan como constructores de la unidad. El conflicto trajo como consecuencia que los medios se desempeñaran unificando a los grupos y construyendo identidades colectivas lo que se tradujo en un crecimiento significativo de la importancia de los medios. Tercero, la construcción de significantes populistas los cuales sirven para la formación de la cohesión del grupo, es un proceso donde la memoria colectiva y los valores tienen un papel importante. En el fondo, los valores en hegemonía no están solamente esforzados desde arriba pero ellos crecen desde abajo cuando las personas adaptan valores distintos y los hacen personales. De esa manera construyen su propio sentido para los significantes populistas.
URI: URN:ISBN:978-951-51-1092-3
http://hdl.handle.net/10138/166006
Date: 2016-09-17
Subject: viestintä
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
THEMEDIA.pdf 6.210Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record