Jumala vai minä? Kaksi käsitystä vanhurskauttamisesta 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuudessa

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2394-7
Title: Jumala vai minä? Kaksi käsitystä vanhurskauttamisesta 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuudessa
Author: Nurminen, Hanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2016-09-17
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2394-7
http://hdl.handle.net/10138/166230
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Tutkimuksen hypoteesina on, että vanhoillislestadiolaisuudessa on 1970-luvulla erotettavissa kaksi toisistaan niin paljon poikkeavaa vanhurskauttamiskäsitystä, että käsitysten on sanottava olevan erilaiset. Tutkimus on tämän hypoteesin testaamista. Tutkimustehtävänä on siis osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä, ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Menetelmänä on systemaattinen analyysi. Käsityksiä ei istuteta olemassa oleviin vanhurskauttamisopin malleihin vaan struktuurit nousevat lähteistä. Tutkimuksessa hypoteesin mukaisia käsityksiä nimitetään armolinjaksi ja pyhityslinjaksi. Linjat ovat tähän tutkimukseen luotuja käsitteitä, jotka kuvaavat lähteissä näkyviä ajattelurakenteita, eivät olemassa olleita rintamia. Lähteinä ovat SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) 1970-luvun julkaisut. Päälähteenä ovat saarna- ja hartauskirjat mutta myös muut painotuotteet, kuten viikkolehti Päivämies. Tutkimus osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Teologian erot syntyvät jo vanhurskauttamisopin edellytyksissä, erityisesti käsityksessä synnistä, Kristuksen työstä ja ihmisen ratkaisuvallasta, ja ne näkyvät koko teologian läpi. Armolinjalla kristityn vanhurskaus on yhtäältä yhdistymistä Kristuksen kanssa niin, että ihminen pysyy kokonaan syntisenä mutta on Kristuksessa kokonaan vanhurskas. Tämä vanhurskaaksitekeminen ei ole kehittyvä prosessi. Kristuksen vanhurskaus säilyy koko ajan vieraana vanhurskautena, joka ei muuta kristityn substanssia ja jota hän ei saa hallintaansa, mutta joka toisaalta uskossa on kokonaan kristityn. Toisaalta kristityn vanhurskaus on Kristus-yhteyden vuoksi myös Jumalan kokoaikaisessa anteeksiantamuksessa ja suosiossa elämistä. Pyhityslinjalla näkyy Jumalan ja ihmisen yhteistyöhön perustuva käsitys, jossa Jumala lahjoittaa pelastuksen välineet mutta ihmiselle jää pääpaino sekä pelastuksen valitsemisessa että sen säilyttämisessä. Siten pyhityslinjalla vanhurskauttaminen kääntyy kristityn omassa varassa olevaksi "armon" käyttämiseksi eli itsensä pitämiseksi vanhurskaana anteeksiantamuksen avulla.God or Me? Two Different Understandings of Justification within Conservative Laestadianism in the 1970s. The present study analyses the understandings of justification within Conservative Laestadianism during the 1970s. The hypothesis of the study was that there had to have been at least two different understandings of justification within Conservative Laestadianism during the 1970s and those understandings were so markedly different from one another that it's impossible to say that they are similar. The method of the study is systematic analysis. The sources for this study consist of the publications of the SRK in the 1970s, e.g. devotional books and the weekly newspaper Päivämies. The results of this dissertation show that there were at least two different understandings of justification amoung Conservative Laestadianism during the 1970s. In this dissertation these consepts are called grace approach (armolinja) and sanctification approach (pyhityslinja). These two approaches were not, in and of themselves, established doctrinal positions of two opposing factions, but were rather constructs of thinking and teaching. The theological differences of the two approaches start from an understanding of sin, the work of Christ and free will (arbitrium), and they show through the whole theology. The heart of theology of grace approach is that the righteousness of God in Christ is both grace (favor) and a gift (donum). Both are given to a Christian through Christ. In fact, Christ IS grace and gift and Christian receives those by faith in the union with Christ. This union is not a relational but an actual, ontological participation. Christ, in both his person and his work, is truly present in faith and unites himself with a believer in faith. In the person of Christ, a Christian receives the righteousness of God in exchange for his or hers sinfulness. According to grace approach justification is both effective and forensic. They both are given to a Christian by Christ in the union. The union effects a total renovation and transformation of man although a Christian still stays totally sinfull (totus peccator). A Christian is free from the power of death and sin and he or she lives in God. In this sense, a Christian is purified from sin. The analysis demonstrates that according to grace approach, effective justification is not a process in a Christian. The righteousness of Christ is foreign and it has come outside of a Christian. It doesn't transform the substans of a Christian, and a sinner can't gain control over it (the righteousness of Christ), but at the same time, it's totally his or hers own in faith. In the union with Christ a Christian is totus iustus and totus peccator. The grace approach claims that the righteousness of God is not exclusively/only a real presence of Christ but it is also forensically imputed to the sinners - because of the real presence of Christ. That's why God is favorable towards a sinner: a Christian lives continually covered by God's forgiveness and favor. The Christian exists simul iustus et peccator, as justified and sinner, at one and the same time. The sanctification approach contains a purely forensic understanding of justification in which the righteousness of faith is construed merely, or exclusively, as a new relationship with God. In fact, the results of the dissertation show that the sanctification approach has a synergistic consept of justification: God gives tools for salvation but it's a sinner's responsibility to both choose salvation (free will, liberum arbitrium) and to keep it. Thus, the sanctification approach s emphasis shift from a forensic justification orientation to the role of the sinner s own efforts to keep himself or herself spiritually immaculate (righteous) by using absolution.
Subject: systemaattinen teologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Jumalava.pdf 2.720Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record