The Finnish Society for Labour History

 

Collections in this community

Recent Submissions

  • Saarela, Tauno (Helsingin yliopiston poliittisen historian laitos ja Tutkijaliitto, 1992)
    Vaikka kansalaissodan aseelliset taistelut lakkasivat toukokuussa 1918, sodan rintamat leimasivat suomalaista yhteiskuntaa 1920- ja 1930-luvuilla. Selvimmin sodan muistot näkyivät erilaisissa yhteis kuntapoliittisissa ratkaisuissa mutta tulivat esiin myös voittajan käs kyinä ja kieltoina sekä häviäjän pyrkimyksissä uhmata tai kiertää niitä. Määräykset ja niiden torjuminen ulottuivat myös hyvin eris kummallisiin paikkoihin — esimerkiksi hautausmaille.
  • Uljas, Päivi (Helsingin liha-elintarviketyöntekijäin ammattiosasto 5, 2007)
    Helsingin seudun makkaratyöntekijäin ammattiosaston ensimmäinen perustamiskokous pidettiin 23. tammikuuta 1907. Vaikean alun jälkeen Lihavitosesta on kasvanut yksi liha-alan ja samalla koko Elintarviketyöläisten liiton van kimmista ammattiosastoista. Ammattiosaston vuosisadan viimeinen neljännes – vuo det 1982–2006 – on merkinnyt liha-alalle ja sen työntekijöil le suurta myllerrystä: maatalouden ja koko elintarvikeketjun toimintaedellytykset ovat muuttuneet perusteellisesti, liha - teollisuuden teknologia on kehittynyt, yritys- ja omistusrakenteet ovat mullistuneet. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri on kiristynyt ammattiyhdistysliikkeen joutuessa puolustuskannalle kansainvälistyneen kapitalismin paineessa. Tässä kirjassa tarkastellaan näitä muorroksen vuosia lihatyöläisten ja heidän ammattiyhdistystoimintansa näkökulmasta. Kirjassa puhuvat monet Lihavitosen yksittäiset jäsenet, mutta samalla se haluaa kertoa tarinaa koko jäsenistön yhteisestä taipaleesta – iloineen ja suruineen. Tekstin on kirjoittanut SEL:n Etelä-Suomen aluejärjestön toimistonhoitaja Päivi Uljas, jonka työssä innostavinta on ollut haastatella Lihavitosen aktiiveja, niitä iloisia ja itsetietoisia työläisiä, jotka ovat paljolti vastanneet ammattiosas ton toiminnasta viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. He kaikki toivovat, että menneen muistelu antaa uskoa ja virikkeitä suunnata lihatyöläisten ammattiy
  • Uljas, Päivi; Uljas, Risto (Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto ry, 2019)
    Niihin aikoihin, kun ajatus yhteenliittymisestä alkoi viritä helsinkiläisten leipurityöläisten mielissä, elettiin 1880-luvun viime vuosia. Helsingissä toimi noin 85 leipomoa ja niissä työskenteli likimain 250 työntekijää. Perinteisten ammattileipomoiden rinnalla olivat lisääntyneet opinkäymättömien naisten pitämät ”kotileipomot”. Kaikki leipomatyö tehtiin lihasvoimin. Työtä helpottavia koneita tai laitteita ei ollut, joten oli leipomahomma perin raskasta. Ja se oli kahta raskaampaa, koska työtä tehtiin öin ja päivin ja melkein vuoden jokaisena päivänä. Leivintupa oli useimmin kuuma ja kostea kellarihuone. Sen peräseinällä korvensi kivinen uuni eli pätsi, joka piti kuumentaa puilla useamman kerran vuorokauden aikana. Vähäistä valoa pidettiin kynttilöillä tai käryisällä öljylyhdyllä. Palkka oli oppipojalla vähäinen, kisälli tienasi jonkun markan viikoittain. Mestariltaan he saivat ylöspidon: siis asunnon ohella ruoan ja ehkä jonkun työvaatteenkin. Omaa kotia ei monellakaan ollut, vaan asuttiin siinä sijassa, jonka mestari oli asunnoksi osoittanut. Työnantajan isäntävalta oli ehdoton ja kuri kova. Mutta historian ratas pyöri nyt vilkkaasti: teollinen vallankumous mullisti tuotannon ja työnteon järjestelmät, syntyi kapitalistinen tuotantotapa ja sen tärkein voima, teollisen ajan työväenluokka. Uusi tuotantotapa kouri myös leipuriammattilaisten työ- ja elinoloja, vaikka leipomoissa käsityö säilyi pitkään vallitsevana. Helsingin kaupunki kasvoi kohisten. Konevoimaa käyttäviä tehtaita ja verstaita syntyi Siltasaareen ja Sörnäisten rantaan. Maaseudulta kulki muuttovirta kun puutteen piinaama tilaton köyhälistö etsi leveämpää leipää uusista kaupunkielinkeinoista. Helsingin leipomotyöväen tarinan taustaksi tarkastelemme ensiksi ammattiosaston ”esihistoriaa”: käsityöläistä tuotantotapaa ja Helsingin leipurien ammattikuntaa, jonka puitteissa leipurityöläiset aher- sivat. Noilta ajoilta periytyvät monet työelämän käytännöt, jotka jäivät elämään kaupungin leivintuvissa pitkään – ja elävät ehkä osin vieläkin. Esihistorian jälkeen seuraamme leipomotyöläisten järjestymistä ja heidän 130-vuotista taivaltaan läpi historian myrskyjen. Tarina on jaoteltu suurten käänteiden rajaamaan neljään ajanjaksoon. Niistä ensimmäinen käsittää ammattiosaston perustamisen ja sen kuohuvat alkuajat huipentuen Suomen työväen vallankumoukseen 1918. Sitä seuraa maailmansotien välinen kausi (1919–1948), jota leimaa oikeistoterrori, onnettomat sodat ja työväen uusi nousu. Kolmas jakso kattaa työväen ”kultaiset vuodet” (1949–1988), ja neljäs laman, oikeistokäänteen, globalisaation ja rahavallan esiinmarssin (1991–2018). Kullakin jaksolla tarkastellemme leipurityöläisten ammatillista toimintaa sekä työ- ja elinolojen kehitystä yhteiskunnan ja leipomoelinkeinon asettamissa kehyksissä.
  • Uljas, Päivi (Like, 2005)
    Pystykorvakirja
    Suomalaiset työntekijät hankkivat itselleen vuosina 1960-1964 sosiaalivakuutuksen. Silloin toteutetut työttömyysturva-, sairauspäiväraha- ja työeläkejärjestelmät merkitsevät sitä, että nykyään on olemassa keskimäärin noin 250 000 euron vararahasto jokaista palkkatyöläistä kohti. Se ei syntynyt itsestään eikä päättäjien hyvästä tahdosta, vaan voimakkaan ulkoparlamentaarisen toiminnan avulla. »Tämä työ panee kiistatta uusiksi lähihistoriaan kuuluvan hyvinvointivaltion syntyhistorian, samalla kun se muuttaa ay-liikkeen historioiden kaavaa. Nyt korostuu toimijoiden kokemusmaailma, eikä arkielämän historiasta tehdä poliittisen historian dikotomista kaavaa». Näin toteavat professorit Laura Kolbe ja Juha Siltala lausunnossaan tutkimuksesta, johon Taistelu sosiaaliturvasta -kirja perustuu. Lausunnossa todetaan, että »tutkielma laajenee systemaattiseksi puheenvuoroksi peliteoriasta ja idealismin suhteesta raadolliseen realismiin ja arkipäivän toimintaan».
  • Uljas, Päivi (Kansan Sivistystyön Liitto, 2008)
    Kuvateos suomalaisen sosiaalivakuutuksen ja hyvinvointivaltion syntyvaiheista. Käänne kohti hyvinvointivaltiota toteutui Suomessa hyvin dramaattisessa tapahtumasarjassa, vanhan taloudellisen ja poliittisen eliitin tiukasta vastustuksesta huolimatta. Vanha eliitti hävisi vuonna 1953 aloittamansa vyörytyksen, jonka tavoitteena oli palauttaa 1930-luvun sosiaalimenojen ”yövartijatalous”. Vyörytystä seurannut vastaliike toi näkyviin puolueiden sisäiset konfliktit ja ryhmitti puolueiden väliset voimasuhteet uudelleen. Erityisen voimakkaana myllerrys iski sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja se hajosi. Prosessi, jonka seurauksena sosiaalivaltio alkoi vihdoin kehittyä, oli niin raju ja kärjekäs, että se muutti suhteen kansainvälisen politiikan ydinkysymyksiin, tuotti uutta yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa sekä uudenlaiset yhteiskunnalliset voimasuhteet. Kirja kuvaa myös sitä, miten 1950 alkanut maaltamuutto ja suuri rakennemuutos vaikuttivat ihmisten elämään ja miten he pyrkivät uudessa tilanteessa löytämään parempia ratkaisuja itselleen ja yhteisölleen. Teksti pohjautuu Päivi Uljaksen tekeillä olevaan väitöskirjatyöhön. Hän on julkaissut samasta teemasta myös Taistelu sosiaaliturvasta -teoksen (Like 2006). Kirjan valokuvista valtaosa on legendaarisen jo edesmenneen lehtikuvaajan Yrjö Lintusen ottamia. Hän sai valokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1971. Teksti ja kuvat avaavat lukijalle historiallisen prosessin, jonka seurauksena suomalaiset saivat sosiaalivakuutuksen ja hyvinvointivaltion tavoittelu alkoi muuttua kansakunnan yhteiseksi ideologiaksi
  • Uljas, Päivi (Into Kustannus Oy, 2012)
    Köyhässä maassa Euroopan pohjoislaidalla sokerin ja voin hinnankorotukset suututtavat ihmisiä ja protestiaalto pyyhkii yli maan. Vanha poliittinen eliitti hajautuu ja poliitikot ryvettyvät mediaryöpytyksessä ja korruptio-oikeudenkäynneissä. Väitöskirjassa esitetään uusi tulkinta Suomen poliittisesti villistä 1950-luvusta. Puolittaisen omavaraistaloden ja metsäteollisuuden tarpeita palvelevan pienviljelytalouden järjestelmä oli päätymässä umpikujaan. Lisääntyvä palkkatyöväki oli siirtymässä työnjaon yhteiskuntaan, jossa elantoa ei voitu täydentää omalta maatilkulta eikä vanhoja voitu hoitaa itse hautaan. Kaivattiin myös keskinäistä sosiaalivakuutusta, ja sitä luotaessa politiikan ja julkisen sektorin rooli oli arvioitava kokonaan uudelleen. Kamppailu käytiin siitä, palattaisiinko budjettisäästöjen kautta 1930-luvun yövartijavaltioon vai luotaisiinko ekspansiivisemmalla talouspolitiikalla jonkinlainen hyvinvointivaltio? Tutkimuksessa kuvataan vanhan järjestelmän olemusta ja sen lajoamisvaihetta sekä seurataan ruohonjuuritason liikehdintää ammattiosastoissa. Tutkimuksessa pyritään ottamaan vakavasti liikehdintään osallistuneiden omat kokemukset ja näkemykset, joita ei voi kunnolla luokitella makrotason ideologioilla tai tarkastella vain liikehdinnän lopputulosten näkökulmasta.
  • Turunen, Risto (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)
    9.
    Socialist movements sprang up throughout Europe during the long nineteenth century, but the largest socialist party emerged in the Grand Duchy of Finland. Shades of Red reconstructs the most powerful political language of its era by reading manually and computationally handwritten and printed newspapers. The main research questions focus on the evolutionary characteristics of socialism: how did it change over time, what were the ideological similarities and differences between the top and the bottom of the labour movement, and how did socialism relate to other political languages of Finnish modernity? The book extends the scope of the history of ideas qualitatively from the elite thinkers to the common people, who did not think of politics for a living, and quantitatively to datasets so vast that they elude mere human cognition. Risto Turunen is a Postdoctoral Researcher specialising in data-intensive approaches to modern political languages. He was awarded his doctorate in History at Tampere University in 2021.
  • Kaihovirta, Matias; Lintunen, Tiina (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)
    Väki Voimakas 34
    Miten työväki ja seksi liittyvät toisiinsa? Miten aihetta on tutkittu ja minkälaisia kysymyksiä nousee esille työväen- ja toisaalta seksuaalisuuden historian ja -tutkimuksen kohdatessa? Tämänvuotinen Väki voimakas -vuosikirja lähestyy seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä työväen näkökulmasta. Kirjassa tutkitaan, miten ympäröivä yhteiskunta on rajoittanut ja valvonut työväen seksuaalisuutta ja toisaalta miten työväki ja työväenliike ovat käsitelleet seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tässä kirjassa tarkastellaan, miten vallitsevat siveellisyyskäsitykset ja eri aikakausien sukupuoli-, moraali- ja seksuaalinormit ovat ohjailleet työväestön arkea ja kokemuksia ja ilmenneet työväenliikkeessä ja erilaisissa työväen yhteisöissä. Vuosikirjan artikkeleissa moraaliin ja normeihin keskittyviä näkökulmia lähestytään historia- ja yhteiskuntatieteiden näkökulmista. Artikkeleissa tutkitaan, miten käsitykset seksuaalisuudesta ja seksistä liittyvät työhön, työväenkulttuuriin ja työväenliikkeeseen. Kirjoituksissa pohditaan myös, mitkä ovat olleet häpeällisiä ja vaiettuja kysymyksiä liittyen luokkaan, seksiin ja seksuaalisuuteen.
  • Heimo, Anne; Juvonen, Tuula; Kurvinen, Heidi (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)
    Suunnitteletko muistitietohaastattelujen tekemistä perhehistorian tallentamiseksi, sukututkimuksen tarpeisiin, historiikin kirjoittamisen tueksi tai opinnäytettä tai muuta tutkimusta varten? Tämä opas antaa runsaasti konkreettisia vinkkejä ja koeteltuja neuvoja, joiden huomioiminen edesauttaa haastattelujen sujumista ja laadukasta tallentamista. Opas on suunnattu erityisesti muistitiedosta kiinnostuneille, mutta siitä on apua myös tutkimushaastattelujen suunnittelemiselle ja toteuttamiselle. Oppaassa käydään läpi haastattelun eri vaiheet haastattelun suunnittelusta sen toteuttamiseen, unohtamatta arkistointia, jonka ansiosta haastattelusta voi tulla arkistointikelpoinen historiallinen dokumentti.
  • Seeslahti, Martti; Ronkainen, Matti (Rakennustyöläisten liiton Pohjois-Karjalan Aluejärjestön kulttuurijaosto, 1986)
    Tämä kirja kertoo hätäaputyöstä. Olemme halunneet pa lauttaa lähimenneisyydestä jotain tärkeää nykypäivän työläi selle. Tässä kirjassa saavat äänensä kuuluviin hätäaputyöläi set; tarinat ja muistikuvat on tallennettu ääninauhoilta väären tämättöminä ja maustamattomina paperille. Mukaan mahtuvat murteelliset puhetavat yhtä hyvin kuin kielelliset virheetkin.
  • Mikkonen, Kalevi (Pentti ja Kalevi Mikkonen, 2002)
    Tämä muistelmakirjanen kertoo isäni, työväenliikkeen veteraanin Antti Mikkosen (16.12. 1890 - 11.10. 1977), elämän vaiheista 1890-luvun lopulta aina kansalais sodan päättymiseen vuoteen 1918 asti. Se perustuu hänen itsensä vuosina 1954 ja 1960 kirjoittamiin muistelmiin, joita ei ole julkaistu aiemmin. Aivan kaikkia papereita näistä muistelmista ei ole säilynyt, mutta joitakin pieniä katkoksia lukuunottamatta ne kuitenkin sisältävät jokseenkin yhtenäisen kertomuksen isäni elämänvaiheista kyseisenä ajanjaksona.
  • Huhta, Aleksi (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)
    This dissertation examines the racial thinking of Finnish radicals in the early twentieth century United States. It studies how and why Finnish radical immigrants used racial ideas to describe and explain human difference. It also examines how and why Finnish thinking on race changed during this time. The study focuses on the time period between 1900 and the late 1930s. During these years, Finns formed one of the largest immigrant groups in the Socialist Party, the IWW and the Communist Party. Yet, the ex tensive research on the U.S. Left’s troubled relationship with race has largely ignored these immigrant radicals. Studies on Euro pean immigrants’ racial thought, on the other hand, have often not paid due attention to radical immigrants’ ideas on race. The main sources for this study are six Finnish-language labor news papers that were published in the early 1900s in the United States. The present work also makes use of non-fiction books, memoirs, pamphlets and other printed material that was written by both Finnish and American radicals in the United States. This study is premised on the notion that race is a product of history, not of nature. It is a historically constructed set of be liefs about the humankind’s division into groups with inherent and intrinsic mental characteristics. The study maps how ideas about race were expressed, debated, questioned and contested in the Finnish immigrant press. Racial ideas are analyzed as pro-444 445 ducts of interactive and political processes, not as closed ideolo gical constructs. The cross-border character of these processes is emphasized. The study contributes to Finnish-American historiography, migration history and studies of race and ethnicity. First, this stu dy challenges the well-worn idea that Finnish immigrants were a particularly “clannish” immigrant group. The study will illustrate that their political concerns and activities went well beyond their ethnic community and that their thinking drew on varied intel lectual influences. Second, this dissertation asserts that European immigrants were active agents in the construction of racial kno wledge. They were not simple conformers to American racism. Finally, the study illustrates that Finnish-American racial thin king drew on a variety of intellectual sources, including Marxist notions of historical development, Darwinism, media’s lynching coverage and the Communist Party’s antiracism. This has broa der implications for studies of race and ethnicity. It challenges the notion that race and racism have a single source or origin (for example, racial science or colonial encounters). This study contends that race has a more complex intellectual history, which also goes to explain its continuing pervasiveness and mutability.
  • Pollari, Mikko (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)
    Tarkastelen väitöskirjassani vuonna 1902 Suomessa käytyä Työmiehen Illanvieton ja vuosina 1903–1904 Pohjois-Amerikassa käytyä Amerikan Suomalaisen Työmiehen linjakeskustelua. Molemmat linjakeskustelut kytkeytyivät 1900-luvun vaihteessa huomiota herättäneeseen teosofian oppiin. Keskustelujen analyysin tarkoitus on muodostaa realismiin vetoavan puheen ja siihen kytkeytyvien käsitysten tarkasteluun soveltuvaa aatehistoriallista käsitteistöä. Samalla tuotan tietoa myös varhaisessa suomalaisen ja amerikansuomalaisessa työväenliikkeessä vallinneista oikeaoppista työväenaatetta koskevista käsityksistä, tarkasteltavina olevista julkaisuista sekä niiden ja täten myös yleisemmin suomalaisen ja amerikansuomalaisen työväenliikkeen yhteyksistä. Teoreettisia lähtökohtia keskustelujen analyysissa ovat Johan Asplundin käsite tankefigur (1979), jonka käännän ajattelutavaksi, sekä kyseisen käsitteen pohjana toimiva aatehistoriallinen malli, Inga Sannerin käsite moralisk utopi (1995), jonka käännän moraaliseksi utopismiksi sekä Pertti Alasuutarin ja Petri Ruuskan kansakunta- ja kansapuheen käsitteisin pohjautuen muodostamani realismipuheen käsite. Analysoin ja tarkennan työssäni Asplundin mallia, ja hahmottelen tämän analyysin pohjalta uuden aatehistoriallisen mallin, jota käytän linjakeskustelujen analyysin pohjana. Linjakeskustelujen tarkastelun kautta määrittelen mainittujen käsitteiden rinnalle moraalipuheen ja rationaalisen determinismin käsitteet. Tutkimukseni teoreettiset tulokset muodostuvat siis seuraavista osatekijöistä: A. ajattelutapojen ja puhetapojen kattokäsitteistä, B. kahdesta spesifistä ajattelutavasta – moraalisesta utopismista ja rationaalisesta determinismistä –, C. kahdesta spesifistä puhetavasta – realismi- ja moraalipuheesta – sekä D. kyseisen käsitteistön pohjana toimivasta aatehistoriallisesta mallista. Lisäksi työni tarkentaa tarkasteltavana olevia julkaisuja, niiden linjaa koskevaa keskustelua ja niiden yhteyksiä sekä erityisesti varhaista amerikansuomalaiselle työväelle suunnattua julkaisutoimintaa koskevaa tietämystä. Työni lopuksi tarkastelen käsitteistöni yleisempää hyödynnettävyyttä käyttäen esimerkkinä ajankohtaista ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua, ja nostan esiin käsityksiäni aatehistoriallisen käsitteistön ja sillä tuotetun tiedon hyödyntämisestä ajankohtaisten keskustelujen analyysissa ja niihin osallistumisessa. Summary Ways of thinking and speaking as concepts in intellectual history Debates on the ideological direction of Työmiehen Illanvietto and Amerikan Suomalainen Työmies in the beginning of the 20th century In my doctoral dissertation I examine the debates concerning the ideological direction of the Finnish working-class weekly Työmiehen Illanvietto (1902) and the Finnish-American newspaper Amerikan Suomalainen Työmies (1903–1904). Both debates were connected to theosophy, a religious-philosophical movement, which drew wide attention at the turn of the century. The aim of the examination is to form concepts suited to analyse forms of argumentation that appeal to realism and conceptions linked to such argumentation. The study also produces knowledge of the conceptions concerning orthodox socialism in the early Finnish and Finnish-American working-class movements, the publications under scrutiny, and their connections. Thus, my work also sheds light on the transatlantic connections of the early Finnish and Finnish-American working-class movements. The theoretical starting points of my work are Johan Asplund’s concept tankefigur (1979), which I translate into the term ”way of thinking”, and his model for the study of intellectual history, which the concept is based on, Inga Sanner’s concept moralisk utopi (1995), which she has translated into ”moral utopianism”, and the concept of ”realismspeak”, which I base on Pertti Alasuutari’s concept ”nationspeak” and Petri Ruuska’s interpretation of it. In my work I put Asplund’s model under scrutiny, and, as a result, present a new model, which I use as the basis of my analysis of the two debates. I also define the concepts moralspeak and rational determinism based on the analysis. Thus, the theoretical results of my study consist of the definitions of: A. the umbrella concepts of ways of speaking and thinking, B. two specific ways of thinking – moral utopianism and rational determinism –, C. two specific ways of speaking – realismspeak and moralspeak – and D. the model for the study of intellectual history that works as the basis for the aforementioned concepts. In addition, my work enhances the understanding of the publications under scrutiny, the debates on their ideological direction and the connections between the debates, and also the early publication activity directed at Finnish-American workers. As a conclusion, I consider the general usability of my concepts using the debate on climate change as an example, and also highlight my conceptions of the utilisation of concepts of intellectual history – and knowledge attained through their use – in the analysis of, and participation in, topical debates.
  • Enbom, Leena; Pesonen, Pete; Suodenjoki, Sami (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2020)
    33
    Kuri ja valvonta ovat keskeisiä näkökulmia työväen historiaan. Työväestön kontrollointi on ollut monitasoista ja se on kohdistunut työväkeen työvoimana, poliittisen toiminnan subjektina, kuluttajana, paikallisyhteisön jäsenenä ja sosiaalipoliittisten järjestelmien huollon kohteena. Valvontaa ja rankaisua ovat harjoittaneet valtiovalta, työnantajat ja erilaiset kansalaisyhteiskunnan ryhmittymät – myös työntekijät ja työväenliike itse. Vuosikirjan artikkelit tarkastelevat kuria ja valvontaa useista eri näkökulmista. Ne käsittelevät kontrollia muun muassa työpaikoilla, paikallisyhteisössä, viranomaisasioinnissa ja poliittisissa verkostoissa. Samalla artikkelit kuvaavat tapoja, joilla kuri ja kontrolli operoivat. Klassisen kurinpitovallan ohella artikkeleissa analysoidaan ohjailun, suostuttelun ja itsekontrollin mekanismeja sekä työntekijöiden keinoja vältellä ja vastustaa itseensä kohdistuvaa kontrollia.
  • Ronkainen, Matti (1983)
    Pielisjoessa toimi lähes sadan vuoden ajan Ristisaaren erottelutyomaa, Se oli aikanaan maamme suurin puutavaran lajitteluseula. Viimeiset puut uivat erottelulaitteiden läpi syksyllä 1970.Ristisaaren erottelun vai heista on koottu tietoja haastattelemalla eri aikoina savotassa tyoskennelleita,tutkimalla asiakirjoja ja keräamalla vanhoja valokuvia Työtä on tehty Kansan Sivistystyön Liiton Kontiolahden Opintojärjestö ry:n toimesta 1980-luvun alkuvuosina. Tehdyn työn tulokset julkaistaan käsillä olevassa kirjassa, jonka on kirjoittanut Matti Ronkainen.Kerätty materiaali on taltioitu Kansan Arkistoon,. Toivomme, että voimme antaa lukijalle yleiskasityksen aikanaan merkittävästä työkulttuurista, eräästä mielenkiintoisesta vaiheesta vihreän kullan matkalla metsistä teollisuuslaitoksiin.
  • Rantanen, Saijaleena; Välimäki, Susanna; Mononen, Sini (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja Tutkimusyhdistys Suoni, 2020)
    Työväen taide ja kulttuuri muutosvoimana tarkastelee työväen taidetta ja kulttuuritoimintaa Suomessa 1800-luvulta 2000-luvulle. Taiteen ja kulttuuritoiminnan merkitystä työväestölle pohditaan niin huvina ja virkistyksenä kuin yhteiskunnallisena keskusteluna ja poliittisena liikehdintänä. Artikkelikokoelmassa käsitellään muun muassa musiikkia, eatteria, kirjallisuutta ja kuvataidetta; iltamia, käsityökulttuuria, lyhytelokuvia, laulujuhlia ja arkkiveisuja. Näkökulmat vaihtelevat affektien politiikasta naisliikkeeseen ja taistolaisuudesta prekaariin 2000-lukuun. Kokoelma tuo esiin, miten kaikkine ristiriitaisuuksineenkin työväen taide on luonut muutosvoimaista ajattelua, tunteiden ilmaisua, yhteisöllisyyttä, utopioita ja joukkovoimaa. Mutta se on ollut myös agitaation, väkivallan ja trauman alue. Työväen taiteella on kiistelty historiasta ja rakennettu tulevaisuutta, mutta mikä on työväen taiteen ja kulttuurin ja sen tutkimuksen merkitys nykypäivänä? Tähän eri alojen kirjoittajat vastaavat kirjan artikkeleissa moninaisin tavoin.
  • Hakanen, Maija (Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy, 2020)
    57
    FT Maija Hakanen on koonnut monista eri arkistoista kertomuksen siitä, miten Pakinkylä - nykyinen Helsingin Pakila - oli mukana vuoden 1918 dramaattisissa tapahtumissa. Lokakuun alussa ilmestyvä kirja Pakinkylän Punainen Kaarti tuo paikallishistorian näkökulmasta uutta tietoa työväen vallankumouksesta, sisällissodasta ja sen julmista jälkiselvittelyistä. Pakinkylän työväenyhdistys Salamalla oli keskeinen rooli työväen asian ajamisessa silloisessa Helsingin maalaiskunnassa. Kun taistelu vallasta kärjistyi, työväenyhdistys perusti punakaartin. Sen piiristä muodostettu komppania kuului punaisten parhaisiin ja lähetettiin rintamille eri puolilla maata. Kirjaan sisältyy matrikkeli 284 taisteluissa kaatuneesta tai teloitetusta, vankileireille tai maanpakon joutuneesta ja eräistä muista pakinkyläläisistä punakaartilaisista. Uutta tietoa on löytynyt muun muassa Huopalahden nimismiehen arkistoista, Suomen kommunistisen puolueen Moskovan arkistosta sekä tutkimalla paikallisesta näkökulmasta Kansallisarkiston, Kansan Arkiston, Työväen Arkiston ja Helsingin kaupunginarkiston aineistoja. Kiinnostavaa aineistoa on löytynyt myös kirjeistä.
  • Kemppainen, Mikko (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2020)
    37
    Työväenliikkeen aatehistoria on kirjoitettu Suomessa lähes yksinomaan miesten näkökulmasta. Naissosialistien toimintaa on tutkittu Sosialidemokraattisen naisliikkeen sekä perhe- ja sosiaalipolitiikan kontekstissa, mutta heidän määritelmänsä sosialismin sisällöstä ja työväenliikkeen poliittisista tavoitteista ovat jääneet historiantutkimuksessa liikkeen miesjohtajien näkemysten varjoon. Väitöstutkimuksessaan Mikko Kemppainen nostaa esille kolme 1900-luvun alun työväenliikkeessä näkyvästi poliittiseen keskusteluun osallistunutta sosialistista naiskirjailijaa ja avaa heidän kauttaan ajan vasemmistoideologian monimuotoisuutta uudella tavalla. Hilja Pärssisen (1876–1935), Hilda Tihlän (1870–1944) ja Elvira Willmanin (1875–1925) teksteihin ja elämäkerrallisiin lähteisiin pohjaava analyysi luo monin paikoin aikaisemmasta tutkimuksesta poikkeavan kuvan työväenliikkeen aatehistoriasta ja tuo esille naisten suuren merkityksen sosialistisen ideologian rakentajana. Naisten avulla tutkimus myös osoittaa uskonnolla olleen huomattavasti merkittävämpi asema vuosisadan alun työväenliikkeen aatekentässä kuin aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty.
  • Peltonen, Ulla-Maija (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2020)
    36
    Jokaisen sukupolven on kohdattava kysymys, miten väkivaltaiseen menneeseen tulee suhtautua. ”Historiallisen vastuun” käsite korostaa näkemystä, jonka mukaan jokaisen riippumatta siitä, ovatko he väkivallan harjoittajien tai uhrien perillisiä vai eivät, on säilytettävä muisto sodan ja sorron seurauksista. Kirjan artikkelit käsittelevät eettisesti kipeän menneisyyden ja sen seurausten yleismaailmallisuutta sekä kirjallisuuden ja muistitiedon merkityksiä kulttuurisen muistin alustoina. Kirjan mottona toimii filosofi Hannah Arendtin ajatus: ”Meillä ei ole varaa ottaa menneisyydestä vain hyviä puolia (…) ja hylätä paha pitämällä sitä vain painolastina, joka aikaa myöten unohtuu itsestään”, sillä barbaria ja unohdus voivat kulkea käsi kädessä. Ulla-Maija Peltonen on folkloristiikan dosentti ja tietokirjailija. Hän toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa tutkijana ja arkistonjohtajana vuosina 2001–2016. Hänen aiempia aiheeseen liittyviä teoksiaan ovat Muistin paikat (SKS 2003) ja Punakapinan muistot (SKS 1996).

View more