Koulutuksen yhteys nuorten työttömyyteen : keskiössä perusasteen koulutuksen suorittaneet nuoret

Abstract

Tutkimuksen aiheena on koulutuksen yhteys nuoruusajan työttömyyteen 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuksen keskiöön valittiin pelkän peruskoulun varassa olevat nuoret, koska heidän työmarkkinoilla pärjäämistään on alettu pitää epävarmana koulutuksen yleistymisen myötä. Peruskoulun varassa olevia nuoria verrattiin koulutetumpiin nuoriin. Tutkimus jatkaa suomalaista tutkimusperinnettä koulutuksen ja työmarkkinasijoittumisen välisestä yhteydestä ja linkittyy kasaantuvan huono-osaisuuden ja syrjäytymisen tutkimuskenttään. Suomalainen, nuorten kouluttautumista ja työmarkkinasijoittumista koskeva tutkimus on varsin 1990-lukupainotteista. 2000-luvulle ulottuvia, tilastollisesti edustavilla aineistoilla toteutettuja ja monimuuttujamenetelmiä hyödyntäviä pitkittäistutkimuksia aiheesta ole juurikaan tehty. Tutkimus paikkaa tätä aukkoa. Tutkimusaineistona käytettiin Tilastokeskuksen Helsingin yliopiston sosiologian laitokselle keräämää EKSY-rekisteriaineistoa, joka on 11 prosentin otos Suomen väestöstä. Aineistosta poimittiin tutkimusjoukoksi vuosina 1971–1979 Suomessa syntyneet nuoret, jotka olivat vuosina 2000–2003 työssäkäyntitilastossa (N= 58430). Nuorten työmarkkinasijoittumista seurattiin vuodesta 2000 lähtien kahtena kahden vuoden seuranta-aikana, vuosina 2000–2001 ja 2002–2003, yhteensä neljä kalenterivuotta. Nuoret täyttivät seuranta-ajan ensimmäisenä vuonna 21–29 vuotta ja vanhenivat viimeisen seurantavuoden 2003 loppuun mennessä 24–32-vuotiaiksi. Tutkimuksessa selvitettiin aluksi ristiintaulukoiden avulla, miten vuoteen 2000 mennessä hankittu koulutus, lapsuudenaikaiset tekijät vuosina 1980, 1985 ja 1987 sekä nuoruusajan olosuhteet vuonna 2000 olivat yhteydessä nuorten työmarkkinasijoittumiseen vuosina 2000–2001. Lisäksi selvitettiin, miten ensimmäisen seurantajakson työmarkkinasijoittuminen oli yhteydessä toisen seurantajakson, vuosien 2002–2003 työmarkkinasijoittumiseen. Tämän jälkeen siirryttiin logistisella regressioanalyysillä toteutettuihin selittäviin asetelmiin. Ensimmäisessä asetelmassa tarkasteltiin, miten merkittävä työttömyyden selittäjä koulutus oli, kun lapsuudenperheen ja nuoruusajan tekijöiden vaikutus koulutuksen ja työttömyyden väliseen yhteyteen oli huomioitu. Toisessa asetelmassa tarkasteltiin ensimmäisessä seurannassa työttöminä olleita nuoria ja tutkittiin, miten merkittävä pitkittyneen työttömyyden selittäjä koulutus oli, kun lapsuudenperheen ja nuoruusajan tekijöiden vaikutus koulutuksen ja työttömyyden väliseen yhteyteen oli huomioitu. Tutkimuksen päätulos oli, että alhainen koulutustaso on erittäin merkittävä työttömyyden ja pitkittyneen työttömyyden selittäjä nuoruudessa etenkin miehillä, vaikka muiden koulutusta ja työttömyyttä selittävien tekijöiden vaikutus on otettu huomioon. Lisäksi havaittiin, että koulutustaso on voimakkaasti yhteydessä siihen, miten pysyväksi työttömyyskokemus muodostuu: mitä alhaisempi koulutustaso on, sitä vaikeampaa työttömyydestä on irrottautua. Aikaisemman tutkimuksen mukaisesti havaittiin, että nuoruuden työttömyyden riskitekijät muotoutuvat osittain jo lapsuudessa. Myös nuoruusajan elämäntilanne on yhteydessä työmarkkinasijoittumiseen. Koulutus osoittautui kuitenkin lapsuudenperheen tekijöitä ja nuoruusajan olosuhteita merkittävämmäksi selittäjäksi nuoruusajan työttömyydelle. Pelkän peruskoulun varassa olevien nuorten työttömyyden ja pitkittyneen työttömyyden riskiä voidaan tutkimuksen perusteella pitää merkittävänä ja huomattavasti suurempana kuin koulutetumpien nuorten.