Masennuksen psykologisten riskitekijöiden yhteys fysiologiseen stressiherkkyyteen

Abstract

Depression is a phenomenon determined by multiple factors and it can be conceptualized both from psychological and physiological point of view. Psychological and physiological risk factors form a vulnerability that predispose to depression. The purpose of this study was to research the relationship between the psychological risk factors of depression and physiological stress reactivity.

Cloninger's temperament trait harm-avoidance (Temperament and Character Inventory) and tendency for ruminative thinking (Self-rumination Scale) were used as psychological risk factors in this study. The physiological stress reactivity was measured by the individual differences in the heart rate variability. 58 women were invited to laboratory based on the earlier web-based study (n=588). In laboratory the women answer to self-report questionnaires and their EKG was measured under a stressful task.

Study found a statistically significant association between psychological risk factors of depression and physiological stress reactivity. Psychological risk factors of depression constituted a whole that predicted physiological stress reactivity in a specific experimental setting in a statistically significant way. The results of this study can be used as a foundation for the development of more effective medical interventions and psychotherapies, and for the development of more specific categorization of depressive subcategories.

Masennus on monisyinen ilmiö, jota voidaan hahmottaa psykologian ja fysiologian näkökulmista. Psykologiset ja fysiologiset riskitekijät muodostavat yhdessä haavoittuvuuden, joka altistaa masennukselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella masennuksen psykologisten riskitekijöiden yhteyttä fysiologiseen stressiherkkyyteen.

Psykologisina riskitekijöinä tässä tutkimuksessa toimivat Cloningerin temperamenttipiirre vaikeuksien välttäminen (Temperament and Character Inventory) ja taipumus märehtimiseen (Self-rumination Scale). Fysiologista stressiherkkyyttä mitattiin sydämen sykevälivaihtelulla (Heart Rate Variability). Aiemman verkkokyselyn pohjalta (n=588) laboratorioon kutsuttiin 58 naispuolista koehenkilöä, jotka vastasivat itsearviointikyselyihin ja joiden sydänsähkökäyrää seurattiin stressaavan tehtävän aikana.

Masennuksen psykologisilla riskitekijöillä ja fysiologisella stressiherkkyydellä oli tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevää yhteisvaihtelua. Masennuksen psykologiset riskitekijät muodostivat kokonaisuuden, joka ennusti tarkkarajaisessa koeasetelmassa fysiologista stressiherkkyyttä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkimuksen tietoa voidaan käyttää pohjana tehokkaampien lääkehoitojen, psykoterapioiden ja tarkemman masennuksen luokittelun kehittämiseen.