FOSFORI LOPPIJÄRVEN POHJASEDIMENTISSÄ - SEDIMENTIN LUONTAINEN KOOSTUMUS JA ALUMIINIKLORIDIKÄSITTELYN VAIKUTUS

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201611092968
Julkaisun nimi: FOSFORI LOPPIJÄRVEN POHJASEDIMENTISSÄ - SEDIMENTIN LUONTAINEN KOOSTUMUS JA ALUMIINIKLORIDIKÄSITTELYN VAIKUTUS
Tekijä: Peltokangas, Kenneth
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Loppijärvi on Kanta-Hämeessä sijaitseva matala humusjärvi, jonka rehevöityminen on edennyt poikkeuksellisen nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Useista hoito- ja kunnostustoimista huolimatta järven rehevöityminen on jatkunut voimakkaana ja tilannetta pidetään huolestuttavana. Järven veden laadussa tapahtuneista muutoksista vesikasvillisuudesta ja kalastosta on saatavilla paljon tutkittua tietoa. Sen sijaan järven pohjasedimentistä tiedetään hyvin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa järven pohjasedimentin tilaa, luoda yleiskuva järven rehevöitymiseen vaikuttavista fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista sekä arvioida sedimentin kuormituspotentiaaliin vaikuttavien ilmiöiden merkitystä. Tutkimus koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä tutkittiin järven pohjasedimentin ominaisuuksia järven eri osista otettujen sedimenttinäytteiden ja niistä määritettyjen raudan, alumiinin, kalsiumin ja fosforin kokonaispitoisuuksien avulla. Toinen osa koostui muhituskokeesta, jossa tarkasteltiin sedimentin happitilan ja järvikunnostuksessa yleisesti käytetyn alumiinikloridin vaikutuksia sedimentin sisältämän fosforin pidättymiseen ja jakautumiseen sekä arvioitiin sen soveltumista järvikunnostukseen laboratoriomittakaavassa. Sedimenttitutkimuksen perusteella Loppijärven nykyinen rehevöitymiskehitys johtuu sisäisestä kuormituksesta, eikä järveen kohdistu kuormitusta pistemäisistä lähteitä. Loppijärven sedimentin Fe:P-suhde vaihteli välillä 15–30. Sedimentin fosforipitoisuus oli noin 2,1 g P kg-1 koko sedimenttiprofiilin syvyydellä ja Fe:P-suhteen vaihtelu johtui pääasiassa sedimentin rautapitoisuudesta. Tulosten perusteella sedimentin fosforinpidätyskyky ei vastannut Fe:Psuhdetta, mikä viittaa muiden tekijöiden vaikuttavan raudan kykyyn pidättää fosforia. Muhituskokeen perusteella alumiinikloridikäsittely ei soveltunut sitomaan fosforia alumiinin aiheuttaman happamoitumisen takia. Alumiinikloridikäsittelyn vaikutus fosforin käyttäytymiseen vaihteli näytteiden hapetustilasta riippuen. Tulosten perusteella rauta sääteli fosforin vapautumista sedimentistä ja paras tulos kunnostustavoitteiden kannalta saatiin hapellisissa olosuhteissa ilman alumiinikloridikäsittelyä. Sedimenttitutkimuksen perusteella kemikaalikäsittelyt voivat auttaa kunnostustavoitteiden saavuttamisessa, mutta rehevöitymisen pysäyttäminen vaatii toimenpiteitä, jotka vaikuttavat sedimentissä vallitseviin olosuhteisiin tai sisäistä kuormitusta sääteleviin prosesseihin.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201611092968
http://hdl.handle.net/10138/169779
Päiväys: 2016
Avainsanat: pH
fosfori
rauta
alumiini
alumiinikloridi
redox-potentiaali
Oppiaine: Mark- och miljövetenskap
Environmental Soil Science
Maaperä- ja ympäristötiede


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
FOSFORI LOPPIJÄ ... SÄ_Kenneth Peltokangas.pdf 2.361MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot