Näyttöön perustuva lääketiede : hyvä renki mutta huono isäntä

Abstract

Näyttöön perustuva lääketiede on saanut paljon innokkaita kannattajia, mutta siihen sisältyy käsitteellisiä ongelmia ja haitallisia lieveilmiöitä. Kyseessä ei ole uusi lääketieteen teoria eikä paradigma, vaikka alkuvaiheessa niin väitettiin. Hoito-ohjeet perustuvat erityisesti satunnaistettuihin tutkimuksiin ja meta-analyyseihin. Meta-analyyseihin liittyy kuitenkin paljon käsitteellisiä ja teknisiä ongelmia, ja satunnaistettujen kaksoissokkokokeiden asettaminen ihanteeksi johtaa lääkehoitojen suosimiseen ja toisenlaisten tutkimusasetelmien perusteettomaan väheksymiseen. Käsitys kliinisen lääketieteen luonteesta on vaarassa kapeutua, jos päähuomio potilaiden hoidossa kohdistuu satunnaistettuihin kokeisiin ja meta-analyyseihin. Todellinen hoito, jossa yksi hoitava lääkäri kantaa vastuuta yhden apua tarvitsevan potilaan hoidosta, on täynnä arvovalintoja, joista vain pieneen osaan näyttöön perustuva lääketiede voi antaa apua. Näyttöperustaan tukeutuminen on kuitenkin myös demokratisoinut kliinistä lääketiedettä, lisännyt kriittisyyttä vakiintuneita hoitoja kohtaan ja tuonut kliinikoiden ulottuville työkalukokoelman, josta on apua hoitopäätöksiä tehtäessä.