Lisätyn sokerin saanti ruokavaliossa lapsuudesta aikuisuuteen ja maksan rasvoittuminen aikuisuudessa : Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -tutkimus

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201612143262
Title: Lisätyn sokerin saanti ruokavaliossa lapsuudesta aikuisuuteen ja maksan rasvoittuminen aikuisuudessa : Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -tutkimus
Author: Rechardt, Ilona
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Food and Environmental Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201612143262
http://hdl.handle.net/10138/172464
Thesis level: master's thesis
Discipline: Näringslära
Nutrition
Ravitsemustiede
Abstract: Johdanto: Runsas lisätyn sokerin osuus lasten ruokavaliossa altistaa ylipainolle ja heikentää ruokavalion kokonaislaatua. Etenkin virvoitusjuomien käyttö on maailmalla yhdistetty lasten ylipainoon ja lihavuuteen sekä viime aikoina myös rasvamaksan lisääntyneeseen esiintyvyyteen. Kuitenkin muiden runsaasti lisättyä sokeria sisältävien elintarvikkeiden käytön suhteen tutkimustieto on puutteellista. Väestön ylipainon yleistyessä rasvamaksan ilmaantuvuus on kasvussa myös nuorilla aikuisilla ja lapsilla, ja siksi on tärkeää selvittää lapsuuden lisätyn sokerin saannin merkitys maksan rasvoittumiselle aikuisiällä.  Tavoitteet: Tutkielman tavoitteina on selvittää käytetystä aineistosta 3-18 -vuotiaiden lasten ja nuorten ruokavalioiden tärkeimmät lisätyn sokerin lähteet ja niiden käyttö sekä tutkia käytön pysyvyyttä lapsuudesta aikuisuuteen. Tämän lisäksi tavoitteena on tarkastella pitkittäisasetelmassa lisättyä sokeria sisältävien elintarvikkeiden käytön yhteyttä maksan rasvoittumiseen aikuisuudessa. Aineisto: Aineistona tässä tutkielmassa käytetään Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimuksessa kerättyä aineistoa vuosilta 1980–2011. Aineiston muodostavat tutkimukseen vuonna 1980 osallistuneet 3597 3–18 -vuotiasta lasta ja nuorta. Tutkittavilta on kerätty toistuvin mittauksin mm. ruoankäyttöä sekä muita elintapoja mittaavia tietoja. Lisäksi heille tehtiin maksan ultraäänikuvaus vuonna 2011. Menetelmät: Indikaattorielintarvikkeiden valinnassa hyödynnettiin ravintotottumuskyselyjä vuosilta 1980–2001. Parhaiten lisätyn sokerin saannin vaihtelua selittävät elintarvikkeet määritettiin lineaarisen regressioanalyysin avulla ja muunnettiin kuukausittaisiksi annoksiksi. Sokerin saannin pysyvyyttä tutkittiin jakamalla aineisto neljänneksiin ja tarkastelemalla tutkittavien pysymistä samassa ryhmässä. Tämän jälkeen verrattiin indikaattorielintarvikkeiden pitkäaikaisen käytön keskiarvon eroa rasvamaksaluokissa (ei rasvamaksaa; rasvamaksa) T-testin avulla, mikä kuvaa kumuloituvan lisätyn sokerin saannin mahdollista yhteyttä rasvamaksan riskiin. Lisäksi tarkasteltiin rasvamaksan todennäköisyyttä indikaattorielintarvikkeiden eri kulutusluokissa logistisen regressioanalyysin avulla. Kunkin indikaattorielintarvikkeen yhteyttä kokonaisenergiansaantiin tarkasteltiin lopuksi trendianalyysillä. Tulokset: Lisätyn sokerin saannin vaihtelua selittäviksi indikaattorielintarvikkeiksi valikoituivat tässä tutkielmassa makeiset, jäätelö, virvoitusjuomat, jogurtti ja makeat leipomotuotteet. Kaikkina tutkimusvuosina näiden elintarvikkeiden käyttö selitti lisätyn sokerin saannin vaihtelusta vähintään kolmanneksen, v.2007 jopa kolme neljännestä. Sokeristen elintarvikkeiden käytössä oli havaittavissa selvää pysyvyyttä (tracking-ilmiö). Pitkäaikaisen runsaan sokeristen elintarvikkeiden käytöllä ei kuitenkaan havaittu kumuloituvaa yhteyttä rasvamaksan riskiin. Keskimääräinen annosten lkm/kk terveillä tutkittavilla oli 44,6 (kh 16,9) ja rasvamaksapotilailla 43,1 (kh 17,4), eikä näiden ryhmien välinen ero ollut tilastollisesti merkitsevä (p 0,133). Yksittäin elintarvikkeita tarkasteltaessa kuitenkin havaittiin, että vakioinnin jälkeen virvoitusjuomien käyttö lisäsi merkitsevästi rasvamaksan todennäköisyyttä (OR 2,24 [95 % lv 1,45–3,44]) verrattaessa eniten virvoitusjuomia käyttävien ryhmää vähiten käyttäviin. Sen sijaan makeisten kulutus oli joinakin vuosina yhteydessä pienempään rasvamaksan todennäköisyyteen (OR 0,57 [95 % lv 0,34–0,97]). Lisäksi trendianalyysin perusteella kokonaisenergiansaanti lisääntyi virvoitusjuomaneljänneksittäin (p<0,0001), mitä ei ollut nähtävissä muiden indikaattorielintarvikkeiden kohdalla. Johtopäätökset: Tässä pro gradu -tutkielmassa määritettyjen indikaattorielintarvikkeiden käytössä esiintyi selvää pysyvyyttä 27 vuoden tarkastelujakson aikana. Ne tutkittavat, jotka v. 1980 söivät eniten makeita elintarvikkeita, tekivät niin myös myöhemmin elämässään. Käytöllä ei kuitenkaan ollut kumuloituvaa vaikutusta rasvamaksan riskiin yhdessä tarkasteltuna. Sen sijaan nimenomaan aikuisiällä nautittu virvoitusjuoma lisäsi rasvamaksan riskiä merkitsevästi. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu lapsuudessa nautitun virvoitusjuoman, makeisten, jäätelön, makeiden leipomotuotteiden tai jogurtin osalta. Syy tähän piilee todennäköisesti kokonaisenergiansaannissa, sillä mitä enemmän tutkittavat joivat virvoitusjuomia, sitä suurempaa heidän energiansaantinsa oli.Introduction: Abundant proportion of added sugar in the diet of children predisposes to overweight and impairs the overall quality of the diet. In particular, the consumption of sugar-sweetened soft drinks has been linked to the increased incidence of overweight and obesity in children and more recently to the increased incidence of fatty liver. However, with respect to consumption of other foods rich in added sugar the research data is insufficient. As the growing number of population is becoming overweight/obese the prevalence of fatty liver is increasing in children as well, and it is important to find out the significance of added sugar intake in childhood with respect to the risk of fatty liver in adulthood. Objective: The objective of this study is to determine the main sources and consumption of added sugar in the diets of 3-18 year-old children and to examine the stability of the consumption from childhood to adulthood. In addition, the objective is to examine the association between the consumption of foods containing added sugar and the risk of fatty liver in the longitudinal setting. Materials and methods: The data used in this thesis is based on the ongoing Cardiovascular Risk in Young Finns study collected during 1980-2011. The study population is comprised of the diet records of 3597 3-18 year-old children and adolescents participated in 1980. In addition, liver ultrasound was performed in 2011 for determining fatty liver prevalence. Indicator foods which best explain the variation in the intake of added sugar were determined by linear regression analysis and converted into monthly portions. The stability of sugar intake was studied by dividing the data into quarters and examining the proportion of people staying in the same group. The long-term average use of indicator foods was compared in the fatty liver classes with T-test, which illustrates the cumulative intake of added sugar and its possible link to the risk of fatty liver. In addition, the probability of fatty liver with respect to the consumption categories of indicator foods was analysed with logistic regression analysis. Finally, the relation of each indicator foods and total energy intake was examined with trend analysis. Results: In this thesis, the indicator foods selected were sweets, ice cream, soft drinks, yogurt and sweet bakery products. In all the study years, the use of these foods explained the variation in the intake of added sugar from one third to three quarters. There were also clear stability (tracking) observed in the use of these foods. However, the long-term use of these foods was not connected to the risk of fatty liver in a cumulative manner. The average number of portions per month in healthy subjects was 44.6 (SD 16.9) and in fatty liver patients 43.1 (SD 17.4), and the difference between groups was not statistically significant (p 0.133). However, individually examined the use of soft drinks significantly increased the probability of fatty liver (OR 2.24 [95% CI 1.45–3,44]) when compared the group using the most soft drinks with the group using the least. In contrast, consumption of sweets during some years was connected with a lower probability of fatty liver (OR 0.57 [95% CI 0.34–0,97]). Furthermore, based on trend analysis the total energy intake increased by the consumption of soft drink quartiles (p <0.0001), which was not seen with other indicator foods. Conclusion: There was clear stability in the use of the indicator foods in this Master's Thesis during the 27 year study period. Those subjects who 1980 ate the most sugar containing foods, did so at a later stage in their lives. However, the use was not related in the risk of fatty liver in a cumulative manner. However, the consumption of sugar-sweetened soft drinks in adulthood increased the risk of fatty liver significantly. A similar relationship was not observed with the intake of soft drinks in childhood, sweets, ice cream, sweet bakery products or yogurt. The reason for this most likely lies in the total energy intake, because the more the subjects drank sugar-sweetened soft drinks, the greater was their energy intake.
Subject: LASERI
sokeri
rasvamaksa
pitkittäistutkimus


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record