Osteokondroosin perinnöllinen vaihtelu suomenhevosilla

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701241119
Title: Osteokondroosin perinnöllinen vaihtelu suomenhevosilla
Author: Back, Susanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Agricultural Sciences
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2016
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201701241119
http://hdl.handle.net/10138/174433
Thesis level: master's thesis
Discipline: Husdjursvetenskap
Animal Science
Kotieläintiede
Abstract: Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa osteokondroosin esiintyvyys ja perinnöllinen vaihtelu suomenhevospopulaatiossa. Osteokondroosi on luutumisen kehityshäiriö, jonka seurauksena nivelissä voi esiintyä irrallisia luu- tai rustokappaleita. Sairaus on yleinen erityisesti nuorilla lämminverihevosilla. Suomenhevosten kasvuhäiriötutkimuksessa röntgenkuvattiin 654 nuorta hevosta vuosina 2014 – 2015 (Ryhmä 1). Näiden ohella käytettävissä oli nivelten röntgenkuvatiedot kaikkiaan 1829 hevosesta sisältäen mm. kaikki vuodesta 1987 lähtien jalostukseen tarjotut oriit. Osteokondroosimuutosten harvinaisuuden, tutkittujen hevosten alhaisen lukumäärän ja epätasaisen perherakenteen takia aineiston geneettinen analysointi oli hankalaa. Analysointi suoritettiin lineaarisella isämallilla 1/0 -asteikolla ja tulokset varmennettiin käyttäen eläinmallia ja kynnysominaisuustarkastelua muutosten alttiuden vaihtelulle. Tilastollinen analyysi tehtiin R-ohjelman MCMCglmm-ohjelmalla, joka antaa varianssikomponenttien estimaatin posterior-jakauman ja uskottavuusalueen. Heritabiliteetit (h2) analysoitiin nivelkohtaisesti. Ryhmässä 1 osteokondroosia oli 16,9 %:lla hevosista. Eniten muutoksia esiintyi kinnernivelessä (5,2 %), jossa h2:n arvion keskiarvo oli isämallilla 0,18 (uskottavuusalue 0,03 - 0,35). Ryhmän 1 isämallilla saadut h2 -estimaatit olivat etujalkojen kavionivelillä 0,31 (0,12 - 0,55), takapolvilla 0,31 (0,09 - 0,54) ja etujaloissa sääriluusta lähtöisin olevilla vuohisen etupinnan muutoksilla 0,22 (0,07 - 0,40). Osteokondroosimuutosten esiintyvyys on suomenhevosilla oletettua yleisempää. Sairauden vastustamisessa olennaisinta on keskittyä muutosten ehkäisemiseen nivelissä, joissa esiintymisfrekvenssi ja h2 ovat korkeita. Sairauden perinnöllisen vaihtelun vuoksi suunnittelematon siitosorien käyttö johtaa muutosten yleistymiseen. Havaittu geneettinen vaihtelu mahdollistaa kuitenkin jalostusvalinnan käytön osteokondroosin systemaattiseen vähentämiseen.The purpose of this study was to estimate prevalence and genetic parameters of osteochondrosis in the Finnhorse population. Osteochondrosis is characterized by a failure of normal endochondral ossification. This developmental orthopedic disease is widely recognized in young warmblood horses across many breeds. The data consisted of 654 young Finnhorses (Group 1), presented for radiographic examination in the years 2014 – 2015. The total data (n=1829) included also most of the recently used breeding stallions with a high number of progeny. Because of the low frequency of the disease, a low number of analysed horses and challenging pedigree structure with highly variable family size, there were problems in genetic analyses. Heritabilities (h2) were estimated using linear sire model for categorical data and the results were augmented by using non-linear animal model on the liability scale. Statistical analysis was made by R program MCMCglmm which gives posterior distribution (incl. 95 % credibility area). The heritabilities were analysed by joint –specific analyses. The presence of at least one osteochondral lesion was documented for 16,9 % of the studied horses. The lesions were most common in hock (5,2 %) where h2 with linear sire model was 0,18 (95 % credibility area 0,03-0,35). By using linear sire model in Group 1 h2 estimates were in hoof joint of front legs 0,31 (0,12 - 0,55), stifle joint 0,31 (0,09 - 0,54) and dorsodistal osteochondral fragments in fetlock which are originating from metacarbal bone 0,22 (0,07 - 0,40). The prevalence of osteochondrosis is more common in Finnhorse population than has been expected. In future we should focus on the affected joints with the highest frequency and heritability rather than the entire disease complex. The observed genetic variation allows the use of breeding selection for the systematic reduction of osteochondrosis in the Finnhorse population.
Subject: suomenhevonen
osteokondroosi
esiintyvyys
perinnöllisyys


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
susanna_back_pg_2016.pdf 1.022Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record