Yhdessä löytyy toivo : Itsemurhien ehkäisyn näkökulma Palvelevan puhelimen työssä vuosina 1965-1995

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2954-3
Title: Yhdessä löytyy toivo : Itsemurhien ehkäisyn näkökulma Palvelevan puhelimen työssä vuosina 1965-1995
Author: Ojanperä-Samulin, Helena
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The telephone counselling service Palveleva puhelin was founded to help people at risk for suicide. The purpose of this study is to find whether suicide prevention remained the main purpose of Palveleva puhelin or if changes took place during the years 1969-1995. The study is based on the assumption that if suicide prevention was a central part of Palveleva puhelin's service, this would have been reflected in the practical arrangements of the service, the distribution of information about the service, the training of the listeners and in the help provided. This study adopts historical and qualitative perspectives. I used Palveleva puhelin's documentation to identify who used the service and how the service and practices were developed. I used communication materials to find the nature of the help offered and the recipients of the service. The content of the training provided to the listeners was used to discover what sort of topics were expected to arise in the phone calls and how the listeners were trained. The norms of Palveleva puhelin and the training programmes and materials provided us with information on the nature of the help that was provided. The study shows that Palveleva puhelin s customer base changed over the years. During the first years, marriage and alcohol problems were prevalent topics in the conversations. However, in subsequent years, the most central topics included loneliness, religious questions, mental health issues and depression. Suicide came up as a topic in approximately five per cent of the telephone conversations during the period studied. The aim was to organise the practices of Palveleva puhelin in a manner that would make it easy for people to phone in and that enabled help to be available throughout the country to a similar extent. Suicide as a topic was permanently present on every level of listener training. However, in the communication and advertisements, the topic was not particularly prevalent. Advertisements were directed mainly to people experiencing loneliness, and the opportunity to talk to someone was emphasised. An interesting question is whether people who would have wanted to discuss suicide were able to find the Palveleva puhelin service. Palveleva puhelin was the first organised form of suicide prevention in Finland. Even though the topic did not arise in the phone calls very often, it is possible that the people who phoned Palveleva puhelin for help may later have found themselves at risk for suicide if they had continued to experience the issues they did for a longer period of time and had not sought help. During the period studied, Palveleva puhelin also received a number of calls from people in need of urgent care. In these cases, immediate help was sent to the callers.Kirkon Palveleva puhelin perustettiin vuonna 1964 auttamaan itsemurhavaarassa olevia. Se oli ensimmäinen organisoitu itsemurhien ehkäisymuoto Suomessa. Tässä väitöskirjassa tutkin, millä tavalla tämä tavoite toteutui Palvelevan puhelimen työssä vuosien 1965-1995 aikana ja mitä mahdollisia muutoksia vuosien varrella tapahtui. Oletuksenani oli, että itsemurhien ehkäisyn tavoitteen tulisi näkyä eri tavoin palvelun käytännön järjestelyissä, tiedottamisessa ja mainonnassa, työntekijöiden koulutuksessa sekä annettavan avun sisällössä. Tutkimus toteutettiin pääosin historiallisella menetelmällä. Palvelevan puhelimen toiminnasta syntyneiden dokumenttien avulla selvitin, ketkä palvelua käyttivät ja miten palvelua ohjattiin ja kehitettiin. Tiedotusmateriaalista tutkin, minkälaista apua tarjottiin ja kenelle palvelu suunnattiin. Koulutuksen sisällöstä selvitin, minkälaisiin keskusteluihin palvelussa varauduttiin ja miten työntekijöitä ohjattiin. Periaate- ja koulutusohjelmista analysoin Palvelevan puhelimen antaman avun sisältöä. Tutkimus osoitti, että Palvelevan puhelimen asiakaskunta muuttui tutkimuskauden aikana. Kun alkuvuosina keskusteluissa olivat useimmin esillä avioliitto- ja alkoholiongelmat, alkoi näiden osuus vähentyä, ja keskeisimmiksi aiheiksi nousivat yksinäisyys, uskonnolliset kysymykset, psyykkiset vaikeudet ja masentuneisuus. Itsemurha-aihetta käsiteltiin tutkimuskauden aikana noin viidessä prosentissa puhelinkeskusteluja. Palvelevan puhelimen toimintakäytännöt pyrittiin järjestämään niin, että yhteydenotto olisi helppoa ja apua olisi tarjolla samassa laajuudessa koko maassa. Koulutuksessa itsemurhateema oli pysyvästi mukana niin perus- kuin jatkokoulutusvaiheessakin. Sen sijaan Palvelevan puhelimen tiedotuksessa aihe ei ollut kovin selvästi esillä. Mainontaa kohdistettiin enemmän yksinäisille, ja esillä pidettiin Palvelevan puhelimen tarjoamaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Voikin kysyä, eivätkö sellaiset ihmiset löytäneet Palvelevaa puhelinta, jotka olisivat halunneet keskustella itsemurhakysymyksestä. Silloin tällöin Palvelevaan puhelimeen soitti akuutissa itsemurhavaarassa olevia ihmisiä, joita Palveleva puhelin pystyi auttamaan hälyttämällä välitöntä apua. Vaikka aiheesta ei keskusteltu puhelimessa kovin usein, sieltä etsivät apua monet sellaiset ihmiset, joiden vaikea elämäntilanne olisi pitkään jatkuessaan saattanut johtaa itsemurhavaaraan.
URI: URN:ISBN:978-951-51-2954-3
http://hdl.handle.net/10138/174896
Date: 2017-03-04
Subject: käytännöllinen teologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
YHDESSAL.pdf 2.158Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record