Korvaavat toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa - Erityistarkastelussa itämerirehun hyödyntäminen vesiviljelyssä

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201702081265
Title: Korvaavat toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa - Erityistarkastelussa itämerirehun hyödyntäminen vesiviljelyssä
Author: Leskinen, Vesa
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Thesis level: master's thesis
Abstract: Laajasti ottaen tutkielmassa on kysymys sellaisten resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta toteuttavien sääntelymallien kehittämisestä, jotka samalla toteuttaisivat tehokkaan ympäristönsuojelun vaatimukset. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ympäristönsuojelulain (527/2014, YSL) lupajärjestelmä suhtautuu uudentyyppisiin päästöjen kierrätykseen perustuviin korvaaviin toimenpiteisiin. Kiinnostuksen kohteena olevissa korvaavissa toimenpiteissä on kysymys tuotannossa aiheutuvien päästöjen korvaamisesta ajallisesti ja paikallisesti toisaalla tehtävillä toimenpiteillä siten, että aiheutuneita päästöjä vastaava korvattava ainemäärä hyödynnetään saman tuotantoprosessin tuotantopanoksina. Tutkielmassa tarkasteltavana käytännön esimerkkinä korvaavasta toimenpiteenä on niin sanotun itämerirehun hyödyntäminen vesiviljelyssä eli kalankasvatuksessa. Vesiviljelyn merkittävimpänä ympäristövaikutuksena pidetään ravinnekuormitusta. Itämerirehulla tarkoitetaan sellaista kasvatettavien kalojen ruokinnassa käytettävää rehua, joka on valmistettu itämeren silakasta tai kilohailista tehdystä kalajauhosta. Itämerirehun käyttö tuotantopanoksena mahdollistaisi meressä jo olevien ravinteiden kierrättämisen. Oikeudellisesti merkityksellinen kysymys koskee sitä, voitaisiinko korvaava toimenpide ottaa lupaharkinnassa huomioon pilaamista nettomääräisesti vähentävänä tekijänä ja siten perusteena toiminnan pilaamisneutraalille laajentamiselle. Tutkielmassa hyödynnetään lainopin ja ohjauskeinotutkimuksen metodeja. Lainopin keinoja hyödynnetään selvitettäessä YSL:n suhtautumista korvaaviin toimenpiteisiin. Ohjauskeinotutkimuksen keinoja hyödynnetään arvioitaessa korvaaviin toimenpiteisiin perustuvien YSL:n tulkinta- ja sääntelyratkaisujen normatiivista hyväksyttävyyttä. Tutkielmassa pyritään vastamaan seuraavaan kolmeen tutkimuskysymykseen: 1. Miten korvaavat toimenpiteet voidaan oikeudellisena ohjauskeinona määritellä erityisesti ympäristön käytön kannalta? 2. Miten ympäristönsuojelulain lupajärjestelmä suhtautuu korvaaviin toimenpiteisiin lupamääräyksiä harkittaessa? 3. Minkälaisilla oikeudellisilla mekanismeilla itämerirehuun perustuvia korvaavia toimenpiteitä voitaisiin parhaiten huomioida vesiviljelyn ympäristölupaehdoista päätettäessä? Ensimmäisen kysymyksen osalta päädytään siihen, että korvaavia toimenpiteitä voidaan oikeudellisena ohjauskeinona määritellä ainakin seuraavan neljän ulottuvuuden osalta: korvaamisen aika, korvaamisen paikka, korvaamisen tapa, ja korvaamisen kohde. Edellä luonnosteltuja ulottuvuuksia hyödyntämällä määritellään, että tutkielmassa tarkastellaan ex situ toteutettavia ennakollisia korvaavia toimenpiteitä, jotka perustuvat päästöjen fyysiseen korvaamiseen poistamalla kohdealueelta päästettyä ainetta. Toisen kysymyksen osalta todetaan, että ympäristönsuojelulain järjestelmä ei tunne korvaavia toimenpiteitä ohjauskeinona. Vaikuttaa siltä, että korvaaville toimenpiteille erittäin myönteisellä YSL:n nykyisten säännösten tulkintatavalla voitaisiin päätyä luparatkaisuun, jonka mukaan korvaavien toimenpiteiden toteuttaminen voisi olla peruste toiminnan laajentamiselle. Kuitenkin käytännössä esimerkiksi vesiviljelyn osalta YSL:n muut normit luultavasti rajoittavat paikallista päästötasoa niin merkittävästi, että mainittu tilanne voisi toteutua vain hankkeessa, jonka olosuhteet (esimerkiksi sijainti, päästöjen paikallinen sietokyky, ja vesiensuojelua koskevasta sääntelystä muodostuvat rajoitukset) olisivat poikkeuksellisen suotuisat. Kolmannen kysymyksen osalta tutkielmassa systematisoidaan itämerirehuun perustuvien korvaavien toimenpiteiden hyväksyttävyyttä yhtäältä olemassa olevien säännösten tulkinnan sekä toisaalta hypoteettisen erityissäännöksen näkökulmasta. Johtopäätöksenä todetaan, että erityissäännös olisi oikeudellisesti selkeämpi. Toisaalta erityissäännös saattaisi olla YSL:n muun järjestelmän kannalta ongelmallinen: erityisluonteestaan huolimatta uusi normi toisi korvaavat toimenpiteet uutena ohjauskeinona YSL:n järjestelmään, jolloin korvaavien toimenpiteiden soveltaminen voisi olla tulkinnan avulla mahdollista myös muiden toimialojen kuin vesiviljelyn luvissa. Erityisnormi olisi siis de facto muutos koko YSL:n järjestelmään, millä voisi olla varsin suuri merkitys myös muiden toimialojen ympäristölupien kannalta. Näin ollen erityisnormia ei voitane säätää ennen kuin sen merkitys YSL:n kokonaisuuden kannalta selvitetään myös muiden toimialojen ja toimenpiteiden kuin pelkän itämerirehun näkökulmasta.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201702081265
http://hdl.handle.net/10138/175459
Date: 2017
Discipline: Ympäristöoikeus
Environmental law
Miljörätt


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record