Helsingin Villingin asutushistoriaa paikannimistön kuvaamana

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703021364
Title: Helsingin Villingin asutushistoriaa paikannimistön kuvaamana
Author: Luhtala, Marika
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2017
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201703021364
http://hdl.handle.net/10138/177257
Thesis level: master's thesis
Abstract: Pro gradu -tutkielma käsittelee Helsingin kaakkoisella saaristoalueella sijaitsevan Villingin ja sen lähisaarten paikannimistöä ja menneisyyttä. Tutkimusaineisto koostuu 242 paikannimestä, joista luontonimiä on 141 ja kulttuurinimiä 101. Nimet on kerätty kartoista, kirjallisista lähteistä ja Villingissä suoritetussa nimestyksessä vuonna 2015. Tutkielmalla on kaksi keskeistä tavoitetta. Siinä esitellään tutkimuksessa käytetty nimiaineisto ja sen yleispiirteet: ikä, kieli, perusteet ja muuttuminen. Nimeämisperusteita tarkastellaan syntaktis-semanttisen mallin pohjalta. Toiseksi tutkielmassa havainnoidaan Villingin asutuksen alkuperää ja paikannimistön suhdetta muuhun Suomeen typologis-maantieteellisen menetelmän avulla. Tässä aineistona toimivat nimikokoelmani vanhimmat luontonimet. Villingin kielisuhteiden kehittymisestä kertovat nimien kieli ja ikä. Luonto- ja kulttuurinimistössä on selkeitä eri aikakausiin palautuvia kerrostumia. Luontonimet jakautuvat vanhoihin, huvilakauden aikaisiin ja nuoriin nimiin. Lisäksi osa aineistosta jää ilman tarkkaa ajoitusta. Vanhimmat nimet ovat keskiaikaisia, ruotsinkielisiä ja perustuvat yleisimmin sijaintiin, kun nuoremmat ovat 1900–2000-lukujen aikana syntyneitä ja suomenkielisiä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat nimet on annettu eri perustein. Ryhmässä on suuri määrä käännöksiä ja mukaelmia sekä suunniteltuja, epäsuoran nimeämisen seurauksena syntyneitä paikannimiä. Kulttuuripaikkoja tarkoittavat nimet jakautuvat ikänsä perusteella keskiaikaisiin, vanhoihin viljelysnimiin, huvilakauden aikaisiin ja nuoriin. Tästäkin ryhmästä osa jää ilman ajoitusta. Vanhimmat nimet ovat ruotsinkielisiä, sijaintiin perustuvia. Nuoremmat ovat suomenkielisiä, ja niiden aiheena on useimmiten sijainti tai paikan ja ihmisen välinen suhde. Villingin nimistössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosisatojen aikana. Vanhimmat säilyneet nimet yksilöivät tunnettuja luonnonpaikkoja. Voimakkain katoaminen koskee viljelysnimistöä; karjanpito ja pienviljely väistyivät tihenevän huvilarakentamisen tieltä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Samalla nimistö alkoi suomalaistua voimakkaasti. Luontonimien muuttumista ovat aiheuttaneet lisäksi maaston topografiset muutokset. Tutkielman asutushistoriallinen osuus nojautuu 5 nimimallin ja 3 sanan tutkimukseen. Näistä suurin osa on ruotsinkielisiä; mukana on ainoastaan yksi suomenkielistä ainesta sisältävä nimi, Kintaholmen. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että Helsingin seudulla on liikkunut ennen ruotsalaisasutusta hämäläisiä eränkävijöitä. Ruotsinkieliset asuttajat saapuivat alueelle eri aikakausina ja useasta eri lähtöpisteestä, eikä heillä ollut käytössä erilaistunutta paikannimisysteemiä. Eniten Villingin ruotsinkielisestä, vakituisesta asutuksesta kertovat nimet, joita en voinut käyttää tutkimuksessani. Ne ovat saaristoalueella niin yleisiä, ettei niiden tutkiminen valaise alueen nimistön ja muun saaristonimistön välistä suhdetta.
Discipline: Finnish Language
Suomen kieli
Finska språket


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Luhtala_Marika_Pro_Gradu_2017.pdf 2.355Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record