Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Uhrin erityinen vahinkoherkkyys henkilövahingoissa

Show full item record

Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-246-005-9
Vie RefWorksiin
Title: Uhrin erityinen vahinkoherkkyys henkilövahingoissa
Author: Saarikoski, Michael
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law, Department of Private Law
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: According to the principle known in the early Roman and German Law the victim s pre-existing disposition or sensitivity to bodily injury is not to be accepted as a cause to limit a tortfeasor s liability. Instead, the tortfeasor has to take his victim as he finds him, talem qualem. In the Common Law this principle goes by the name thin skull rule , the leading case in this regard being Dulieu v. White and Sons (1901).

Talem qualem has been introduced to Nordic doctrine mainly from German literature on the adequacy-theory, known in the Common Law as the theory of Proximate Cause. Until recently the principle has been given the following expression in the Study Group on a European Civil Code s proposed Draft Common Frame of Reference (DCFR) Article VI.-4:101(2): In cases of personal injury or death the injured person s predisposition with respect to the type or extent of the injury sustained is to be disregarded . This controversial principle seems to have been rejected, however, in the Principles of European Tort Law (PETL) drafted by the European Group on Tort Law. As it is stated in the PETL Article 3:106: the victim has to bear his loss to the extent corresponding to the likelihood that it may have been caused by an activity, occurrence or other circumstance within his own sphere .

In the present study the talem qualem principle is not specified to apply restrictedly to the primary causal relationship only. In other words the issue is not merely that the tortuous act would have to be considered a legally relevant cause of an injury although the tortuous act is not sufficient to cause it alone without the victim s predisposition. This is a question of a wider phenomenon. Besides this basic question of the primary causal relationship between a tortuous act and an injury, should also be taken into consideration the fact of what symptoms and other consequences of the bodily injury form the basis of liability. From this point of view the relevance of the talem qualem principle is all but clear. The talem qualem principle has been placed into the adequacy-theory as a counter-principle for foreseeability. In turn, the adequacy-theory is a judicial theory of the extent of liability determining the prima facie weight of the talem qualem principle with respect to foreseeability.

With supporting arguments arising from an analysis of Finnish, Swedish, Norwegian, and Danish Supreme Court practice, Finnish Insurance Complaints Board practice, and an investigation into the coherent structure of Nordic tort law it is argued that the talem qualem principle applies restrictedly to bodily injuries caused by (a) criminal, (b) intentional, or (c) grossly negligent acts.

Also, a general model for solving issues on medical causation is formed.Varhaisessa roomalaisessa ja germaanisessa oikeudessa tunnistetun periaatteen mukaan vahingonkärsijän erityistä vahinkoherkkyyttä ei voida ottaa huomioon vahingonaiheuttajan korvausvastuun ulottuvuutta supistavana seikkana, vaan vahin-gonkärsijä on otettava sellaisena kuin hän on, talem qualem . Tapauksen Dulieu v. White and Sons (1901) myötä Common Law maissa on alettu puhua vakiintuneesti thin skull -periaatteesta .

Periaatteen sisältö ja sen oikeussystemaattinen asema suhteessa kausaliteetin ja vastuun ulottuvuuden adekvanssiopilliseen arviointiin ovat kuitenkin olleet kaikenaikaa hyvin epäselvät. Oikeustapausaineistosta paistaa lävitse pikemminkin tietämättömyys henkilövahinkojen syy-yhteyskysymyksiä ratkaistaessa relevanttien lääketieteellisten kokemussääntöjen sisällöstä ja kokemattomuus niiden soveltamisessa kuin koherentti käsitys varsinkaan talem qualem -periaatteen soveltamisesta.

Keskeinen tutkimustulos on, että periaate rajoittuu rangaistavaksi säädetyllä, tahallisella tai törkeän huolimattomalla menettelyllä aiheutettuihin henkilövahinkoihin. Periaatteen soveltamisesta siten kuin tutkimuksessa on esitetty, seuraa, että uhri, jolle on aiheutettu jokin oireita (mahdollisesti) aiheuttava vamma rangaistavaksi säädetyllä, tahallisella tai törkeän huolimattomalla menettelyllä, saisi vahingonkorvausta huomattavasti yksinkertaisemmin ja laajemmassa määrin kuin nykyisin.

Sen arvioiminen, onko vamma syy-yhteydessä vastuuperusteeseen, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella, eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen. Syy-yhteys vamman ja kuvatun tapaturmamekanismin välillä voidaan olettaa lähtökohtaisesti vallitsevaksi silloin, kun tapaturmamekanismi on ollut energiamäärältään ja muilta ominaisuuksiltaan vammalle riittävä ja kun myös vamma on ollut sanotun tapaturmamekanismin tyypillinen seuraus.

Tutkimuksessa esitetään käytännöllistä ratkaisutoimintaa varten viisivaiheinen syy-yhteyden arviointimalli.
URI: URN:ISBN:978-952-246-005-9
http://hdl.handle.net/10138/18337
Date: 2009-06-12
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account