Opettajan korjauskäytänteet ja muut keinot reagoida oppilaiden virheellisiin vastauksiin tai vastaamattomuuteen s2-oppitunnilla

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201706054637
Julkaisun nimi: Opettajan korjauskäytänteet ja muut keinot reagoida oppilaiden virheellisiin vastauksiin tai vastaamattomuuteen s2-oppitunnilla
Tekijä: Päivärinta, Ninna
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Tutkin työssäni opettajan keinoja reagoida oppilaan virheellisiin vastauksiin tai vastaamattomuuteen s2-oppitunnilla. Keskityn niihin kohtiin keskustelussa, joissa opettaja esittää kysymyksen ja oppilas tuottaa virheellisen vastauksen tai ei vastaa ollenkaan. Tarkastelen opettajan erilaisia toimintatapoja näiden tilanteiden jälkeen. Tutkimuskysymyksiä on kolme. Tarkastelen ensinnäkin sitä, millaisia korjauskäytänteitä opettaja käyttää reagoidessaan oppilaiden virheellisiin vastauksiin tai vastaamattomuuteen. Lisäksi käsittelen sitä, millä muilla tavoin opettaja reagoi ja auttaa oppilasta oikean vastauksen tuottamisessa. Kolmas tutkimuskysymykseni koskee sitä, eroavatko opettajan reagointitavat lukuvuoden aikana, eli kyseessä on pitkittäistutkimus. Aineistoni koostuu kolmesta oppitunnista, jotka ovat osa Long Second -hanketta. Aineiston oppitunnit on kuvattu helsinkiläisen alakoulun valmistavassa luokassa. Yksi oppitunneista on tallennettu syyskuussa, yksi helmikuussa ja yksi maaliskuussa. Keskityn siis tarkastelemaan vuorovaikutusta luokkahuonekontekstissa. Tutkimukseni metodina on keskustelunanalyysi. Tutkimukseni osoittaa, että opettaja reagoi virheellisiin vastauksiin ja vastaamattomuuteen useilla erilaisilla keinoilla. Hän käyttää sekä perinteisiä korjauskäytänteitä että muita keinoja pyrkiessään ratkaisemaan vuorovaikutustilanteessa ilmennyttä ongelmaa. Erityisesti suoria korjauksia esiintyy paljon, mikä onkin monien tutkimusten mukaan varsin tavallista nimenomaan kakkoskieliselle keskustelulle. Muita reagointitapoja ovat toisto, oman vuoron muokkaus, johdattelu, korjausaloite, toiselta oppilaalta kysyminen, oikean vastauksen tuottaminen itse, kysymyksen osoittaminen jollekin oppilaalle tai vastauksen pyytäminen suomeksi. Näistä yleisimpiä ovat toisto ja johdattelu. Suorat korjaukset esiintyvät usein sellaisissa tilanteissa, joissa oppilaat tuottavat lähes oikean vastauksen. Toistoon opettaja turvautuu taas erityisesti silloin, kun oppilaat eivät vastaa ollenkaan. Johdattelua esiintyy usein toiston jälkeen tai silloin, kun muut keinot eivät ole tuottaneet tulosta. Tutkimukseni perusteella tutkimani ongelmalliset sekvenssit kaikkiaan ylipäätään vähenevät, kun siirrytään ajallisesti syyslukukaudesta kevääseen. Lisäksi yhtä virheellistä tai puuttuvaa vastausta kohden ei kevään oppitunneilla enää tarvita niin montaa erilaista keinoa kuin syksyllä pidetyillä tunneilla, jotta oikea vastaus saadaan tavalla tai toisella tuotettua.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201706054637
http://hdl.handle.net/10138/191142
Päiväys: 2017
Avainsanat: korjausjäsennys
luokkahuonevuorovaikutus
keskustelunanalyysi
kakkoskielisyys
Oppiaine: Finnish Language
Suomen kieli
Finska språket


Tiedostot

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä

Tähän julkaisuun ei ole liitetty tiedostoja

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot