Vähäisyysperusteiset syyttämättäjättämispäätökset eläinsuojelurikoksissa : erityisesti haitan arvioinnin näkökulmasta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201705304265
Title: Vähäisyysperusteiset syyttämättäjättämispäätökset eläinsuojelurikoksissa : erityisesti haitan arvioinnin näkökulmasta
Author: Mäkelä, Frida Emilia
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2017
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201705304265
http://hdl.handle.net/10138/191386
Thesis level: master's thesis
Discipline: Rikosoikeus
Criminal law
Straffrätt
Abstract: Tutkielmassa tarkasteltiin eläinsuojelurikosten vähäisyysperusteista syyttämättäjättämiskäytäntöä erityisesti haitan arvioinnin näkökulmasta. Tutkimuksella haluttiin selvittää, miten eläinsuojelurikoksen haitallisuutta arvioidaan vähäisyysperusteisen syyttämättä jättämisen kontekstissa. Lisäksi pyrittiin selvittämään sitä, osoittautuvatko julkisessa keskustelussa toistuvat väittämät syyttäjien eläinsuojelurikoksia ja eläimen kärsimystä vähättelevästä asenteesta paikkansapitäviksi ja heijastuuko tämä syyttämättäjättämispäätösten runsaslukuisuutena. Työ etenee rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän ja toimenpiteistä luopumisen järjestelmän funktioiden tarkastelun kautta analysoimaan vähäisyysperusteista syyttämättäjättämistä ja sitä, miten rikollisesta teosta aiheutunutta haittaa voidaan arvioida ja arvottaa. Tässä tarkastelussa keskeisenä viitekehyksenä toimii Andrew von Hirschin ja Nils Jareborgin kehittämä elintasoanalyysin malli rikosoikeudellisen haitan arviointiin. Tämän jälkeen tutkielmassa tarkastellaan eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistöä ja tulkintaa, pääpainon ollessa problematisoivassa oikeusteoreettisessa otteessa. Teoreettisena tavoitteena on selvittää, mistä rikollisen teon haitallisuus nimenomaan eläinsuojelurikoksen yhteydessä koostuu ja mitä ongelmia tämän haitan arviointiin juuri kyseisessä rikostyypissä liittyy. Työn jälkipuolisko on omistettu eläinsuojelurikosasioissa tehtyjen syyttämättäjättämispäätösten empiiriselle tarkastelulle. Tässä tarkoituksessa tutkielmaa varten kerättiin kaikista manner-Suomen syyttäjänvirastoista niissä laaditut syyttämättäjättämispäätöksen eläinsuojelurikosasioissa vuosina 2013 – 2015. Päätöksiä kertyi kaikkiaan 210 kappaletta, joista 25 oli vähäisyysperusteella laadittuja. Aineistoa on tarkasteltu kokonaisuudessaan kvantitatiivisesti sekä vähäisyysperusteisten päätösten osalta myös kvalitatiivisesti. Aineiston tarkastelu osoitti, että syyttämättäjättämispäätösten lukumäärää ei ainakaan liene perusteltua nostaa keskeiseksi ongelmaksi eläinsuojelurikosten syyttämättäjättämiskäytännössä. Suurin osa syyteharkintaan saapuvista eläinsuojelurikosepäilyistä näyttäisi etenevän tuomioistuimen harkittavaksi. Lisäksi selvä enemmistö syyttämättä jättämiseen päättyvistä tapauksista tehdään prosessuaalisella, ei näyttöä -perusteella ja lukumääräisesti pieneen vähäisyysperusteisten syyttämättäjättämispäätöstenkin joukkoon mahtui myös useampi tapaus, joissa jo tapauskuvauksen perusteella oli ilmeistä, että syyttäjän harkintaratkaisu luopua enemmistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä oli tarkoituksenmukainen. Toisaalta aineisto paljasti myös selviä ongelmia eläinsuojelurikoksen syyttämättäjättämiskäytäntöön ja yleisemmin eläinsuojelurikoksen haitallisuuden tulkintaan liittyen. Ratkaisukäytäntö oli epäyhtenäistä, epäsystemaattista ja yllättävänkin suureksi osaksi huonosti perusteltua. Teon haitallisuusarvioinnin osalta ei myöskään ollut hahmotettavissa minkään yhteisen, objektiivisen arviointikriteeristön tai -mallin hyödyntämistä syyteharkinnan tukena. Syyttäjät näyttivätkin muodostavan arvion teon haitallisuudesta (haitallisuuden vähäisyydestä) pitkälti oman asiantuntemuksensa ja subjektiivisen näkemyksensä varassa. Näin ollen tutkimuksessa esitetään, että merkittävin eläinsuojelurikosten vähäisyysperusteisia syyttämättäjättämispäätöksiä koskeva ongelma ei ole päätösten määrä vaan niiden sisällöllinen laatu. Todennäköisesti syynä tähän ei kuitenkaan ole niinkään syyttäjien asenteellisuus vaan pikemminkin eläinsuojelurikostyypin oikeusteoreettisen jäsentymättömyys, mikä heijastuu väistämättä myös käytännön arviointikeinojen systematiikkaan – tai sen puutteeseen. Tutkimuksen lopuksi esitetään de lege ferenda -kannanottoja siitä, miten nykyistä, epätyydyttävää tilannetta voitaisiin oikeustieteellisin keinoin parantaa. Näistä merkittävimmän jatkotutkimuksen aiheen muodostaa oikeustieteellisesti pätevän haitanarviointimallin luominen nimenomaan eläinsuojelurikostyypin kontekstiin, mahdollisesti nimenomaan von Hirsch - Jareborgin elintasoanalyysin mallin pohjalta.
Subject: eläinsuojelurikos
syyttämättä jättäminen
vähäisyysperuste
haitan arviointi


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Elainsuojelurik ... SJPt_pro gradu_Makela.pdf 1017.Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record