Coordinated Verb Pairs in Texts

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4250-8
Title: Coordinated Verb Pairs in Texts
Author: Airola, Anu
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of General Linguistics
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2007-11-16
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4250-8
http://hdl.handle.net/10138/19253
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation discusses the relation between lexis, grammar and textual organisation. The major premise adopted here is that grammatical structures are motivated both by semantic potential of words and by text-pragmatic demands. In other words, it is argued that grammatical structures form the interface between lexis and textual organisation, and that linguistic analysis should not concentrate on analysing grammatical structures in isolation, independent of context. From this point of view, grammatical structures are said to be 'well-formed' only in relation to the context they occur in. This study is based on a corpus of three million words of recent Finnish fiction from which all the occurrences of the coordinated verb pairs ([V ja V] -pairs]) containing one of the intransitive motion verbs 'lähteä' (to go), 'mennä' (to go), 'päästä' (to get into), 'nousta' (to get up), and 'laskea' (to go down), were extracted. This set of verbs was established using methods described in earlier work by Lagus & Airola (2001, and 2005). The quantitative analysis of the [V ja V] -pairs was used to carry out a qualitative analysis of individual texts. In analysing the texts, an analogy was made between musical and textual structure. The results show among others that individual verbs specialise in different functions when occurring in coordinated verb pairs. One aspect was that those verb pairs including the verb 'nousta' tend to function as markers of textual boundaries and thus reflect the organisation of narrative substance. The verb 'mennä' has weakened literal meanings, but strengthened modal meanings when occurring in [V ja V] -pairs, and, in many cases, the verb 'lähteä' in [V ja V] -pairs function as an aspectual marker rather than a pure verb of motion. That there is a gradient from the concrete sense of motion into more differentiated senses of a verb in [V ja V] -pairs alongside the structure-creating potential of the [V ja V] -pairs themselves suggest an ongoing grammaticalisation process of the patterns discussed.Käsittelen väitöskirjatyössäni "Coordinated Verb Pairs in Texts" suomen kielen rinnasteisia verbipareja, joissa joko ensimmäinen tai toinen jäsen on jokin seuraavista intransitiivisista liikeverbeistä: 'lähteä', 'mennä', 'päästä', 'nousta' tai 'laskea'. Nimitän kyseisten verbien muodostamaa ryhmää jatkossa 'menemisverbeiksi'. Tutkin ensinnäkin menemisverbejä sisältävien verbiparien yleisyyttä teksteissä. Aineistona käytin n. 3 miljoonan sanan tekstikorpusta (Suomen PAROLE-korpus, ylläpitäjä CSC, [http://www.csc.fi/]), joka sisältää WSOY:n ja Otavan vuosina 1994 - 1997 julkaisemia suomenkielisiä romaaneja. Yhdistän työssäni kvantitatiivisen korpustutkimuksen ja kvalitatiivisen tekstintutkimuksen. Kvantitatiivinen korpustutkimus paljastaa, mitkä kielen rakenteet ovat yleisiä, kvalitatiivinen tekstintutkimus puolestaan, miksi kyseiset rakenteet ovat yleisiä. Oletukseni on, että syntaktiset rakenteet muodostavat rajapinnan sanojen merkitysten ja tekstuaalisten rakenteiden välille. Tällä tarkoitan, että syntaktiset rakenteet muotoutuvat toisaalta sanojen merkityssisällön, toisaalta tekstin rakenteellisten vaatimusten mukaan. Tästä on esimerkkinä mm. verbipari 'nousta ja lähteä', joka usein toimii kerronnan rajakohdan merkkinä tekstikappaleissa (esim. 1). 1) Äiti nousi ja lähti kävelemään vaarin mökille. (L. Hännikäinen, Onneksi, Otava 1997.) Esimerkissä 1) verbi 'nousta' ilmaisee jonkin aikaisemman toiminnan loppumisen, toisaalta se avaa tekstiin tilan mahdolliselle uudelle toiminnalle (tässä käveleminen). Verbi 'lähteä' puolestaan ilmaisee uuden toiminnan alkamisen. Yleisemmin menoverbejä sisältävien verbiparien funktiot teksteissä voidaan tiivistää seuraavasti: 'nousta'-verbin sisältävät verbiparit toimivat tekstuaalisten rajakohtien merkkeinä, verbin 'mennä' sisältävät verbiparit modaalisina eli puhujan asennetta ilmaisevina elementteinä, ja verbin 'lähteä' sisältävät verbiparit toiminnan alkamisen merkkeinä. Seuraava esimerkki havainnollistaa 'mennä'-verbin merkityksen muuttumista liikeverbistä modaalisuutta ilmaisevaksi verbiksi: 2) Vittu ne menee ja päästää Veko Hopean lomille, ja ne luulee ihan oikeesti että äijä palaa kiltisti tänne kiven sisään järsimään loppua viittä vuottaan. Älykääpiöt. (T. Mäki, Pimeyden tango, Otava 1997.) Tekstejä analysoidessani olen hyödyntänyt tekstirakenteiden ja musiikillisten rakenteiden samankaltaisuutta ja sen mukaisesti tulkinnut osan rinnasteisista verbipareista musiikissa esiintyvien lopukkeiden (kadenssien) kirjallisiksi vastineiksi. Lisäksi olen osoittanut, että verbit 'lähteä', 'mennä' ja 'nousta' ovat liikettä ilmaisevan merkityksensä ohella kieliopillistumassa myös muita, abstrakteja semanttisia merkityksiä ilmaiseviksi verbeiksi.
Subject: yleinen kielitiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
coordina.pdf 730.4Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record