"Kirjailijoiden tapaus" Venäjällä vuonna 1997

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200902031154
Title: "Kirjailijoiden tapaus" Venäjällä vuonna 1997
Author: Koponen, Jarmo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of History
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2008
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200902031154
http://hdl.handle.net/10138/19616
Thesis level: master's thesis
Abstract: In the autumn of 1997, Russian government was faced with media pressure when owners of the TV channels ORT and NTV joined forces against it. This study is based on media sources from October 1997 to December 1997. It shows clearly how the enormous power of the media was able to dictate what happened in Russia. In the mid-1990s Russians started to talk about political technology, which became a commonly used term by professionals, journalists, politicians and intelligence services. As a result of this action, two leading reformers in the government, Anatoliy Chubais and Boris Nemtsov, were dismissed from their highly influential posts as finance and energy ministers respectively, but retained their power as first deputy prime ministers. According to the correspondents, the real reason was to resolve a conflict within the parliament, which had demanded the dismissal of Mr. Chubais. This demand was presented after Chubais had accepted $90,000 as a reward for co-writing a book on privatization. Chubais was considered to be Russia’s “business card” towards the west – the"Authors’ case" (Delo avtorov) was only solved after President Boris Yeltsin took part in the public debate. According to the research, the media owned by powerful businessmen Boris Berezovsky and Vladimir Gusinski, was able to use its own security services to expose sensitive material (Russian term ‘kompromat’), if necessary, concerning any given person. The so-called Authors’ case can be considered as a part of the battle and the tip of the iceberg in arrangements designed to organize the funding of the Russian presidential election campaign in 2000. The reason why this particular incident was so widely covered on television was because several programs aimed to reveal to the public "hidden bribes" that, as they claimed, government officials had received. The political aspect, however, was quite mild, when the concrete issues of possible dismissals of Ministers were debated in the Parliament. Everything was dealt with as a “family matter” inside Kremlin. Yeltsin's "family" consisted of practically anybody from oligarch Berezovsky to Chubais, the father of Russia's privatization policy. Methods of critical history implementation analysis has been used in this research in determining the use of the source material. Literature and interviews have also provided a good base for the study. The study proves that any literature dealing with the subject has not paid enough attention to how the dismissal of Alexander Kazakov, deputy of President’s administration, was linked directly with Gazprom, the state gas monopoly. Kazakov had to leave Gazprom and lose his position as Chubais' ally when the influential ORT television company was deteriorated.Mielikuvilla on keskeinen merkitys vallankäytössä. Venäjällä ryhdyttiin puhumaan 1990-luvun puolessa välissä poliittisesta teknologiasta, josta tuli ammattilaisten arkipäivää. Venäjällä mitattiin julkisuudessa kesällä ja syksyllä vuonna 1997 siitä, miten paljon hallitusta voi panetella, ja milloin presidentti Boris Jeltsinin oli otettava kanta julkisuudessa käytyyn kiistaan. Mittelöstä käytetään nimitystä ”Kirjailijoiden tapaus.” Tutkielman aineistona ovat olleet kirjailijoiden tapausta käsitelleet tiedotusvälineet, joiden pohjalta kirjoittaja on tehnyt kriittisen historiantutkimuksen metodein toteuten analyysin: tutkielman lähdeaineiston rajaus, lähdekirjallisuus ja haastattelut antavat tälle hyvän mahdollisuuden. Syksyn 1997 aikana painostettiin maan hallitusta. Politiikan tekijät tiesivät, että imagon luomisessa tai tuhoamisessa tarvittiin oikea tekniikka. Kyse oli siitä, millaisiin operaatioihin media pystyy, ja mikä on niiden omistamisen merkitys. Mediamogulit yhdistivät voimansa hallitusta vastaan, koska olivat menettäneet telealan monopolin Svjazinvestin kilpailijalleen, Venäjän federaation johtoon Jeltsinin presidentiksi valinnan jälkeen nimitetylle ja maaliskuussa vuonna 1997 ensimmäisen varapääministerin tehtävän jättäneelle Vladimir Potaninille kesällä 1997. Tutkimussyksynä mediaa omistavat suurliikemiehet Boris Berezovski ja Vladimir Gusinski hyödynsivät omia turvallisuuspalveluitaan, jotka paljastivat arkaluontoista materiaalia tarvittaessa kenestä tahansa. Niin sanottua kirjailijoiden tapausta voidaan pitää yhtenä osana taistelua, ja jäävuorenhuippuna järjestelyistä, joiden tarkoituksena oli selvittää kulisseissa se, miten Venäjän presidentin vaalikampanjaa vuonna 2000 rahoitettaisiin. Kirjailjoiden tapaus syntyi palkkioista, joita oli maksettu julkaisemattomasta kirjasta. Median silmäätekevät, lähinnä television asiaohjelmien isännät, yrittivät saada kansan tuomitsemaan ”piilotetut lahjukset”, joita virkamiehet olivat saaneet. Media piti esillä kysymystä ensimmäisen varapääministerin Anatoli Tšubaisin ja hänen läheisten luottoministerien ahneuden ”kohtuullisesta” rajoittamisesta. Poliittinen näkökulma oli kuitenkin kovin hampaatonta, kun keskustelua ministerien erottamisesta jouduttiin käymään ehtolausein. Kiistojen osapuolet olivat Kremlissä läheisiä tuttuja. Jeltsinin ”perheeseen” kuuluivat omalla tavallaan kaikki: niin oligarkki Berezovski kuin Venäjän yksityistämispolitiikan isänä pidetty Tšubais. Tšubais oli Venäjän käyntikortti länteen – hän oli ainoa siitä Jeltsinin Venäjän demokratisoitumiskehityksen aloittaneesta Jegor Gaidarin johtamasta hallituksesta, joka jatkoi jo kuudetta vuotta maan yksityistämistä. Periaatteessa kiistan osapuolet olivat eliitin terävintä kärkeä. He olivat hallituksen ja liike-elämän moskovalaisen valtavirran johtohahmoja eivätkä edustaneet poliittista oppositiota. Tutkimus osoittaa, että vuoden 1997 kirjailijoiden tapaus varmisti sen, miksi Tšubaisin kollegasta Boris Nemtsovista ei voinut tulla Jeltsinin seuraajaa. Tšubais väittää itse, että skandaaliin vedettiin mukaan lähes kaikki ihmiset, keiden kanssa hänellä oli vähänkään tekemistä Moskovassa tai Pietarissa, mutta tätä väitettä eivät ajankohdan lehtikirjoitukset tue. Tutkitusta aineistosta selviää, että kirjailijoiden tapaus heikensi huomattavasti Tšubaisin vaikutusvaltaa presidentin hallinnossa, jossa voimatasapainon säilyttäminen oli tärkeää. Tutkimuksesta käy ilmi, että tutkimuskirjallisuudessa on jäänyt liian vähälle huomiolle myös se seikka, että presidentin hallinnon varajohtaja Aleksandr Kazakovin erottaminen oli kytköksissä valtiollisen kaasumonopolin hallintaan. Kazakov joutui jättämään Gazpromin ja Tšubaisin liittolaisten asema Venäjän vaikutusvaltaisessa television ORT-yhtiössä heikkeni. Kaasumonopoli Gazpromin johdosta käydyillä kiistoilla oli muun muassa merkittävä rooli siinä, kenelle Venäjän vaikutusvaltaisimman televisiokanavan hallinnointi kuuluisi vielä presidentinvaaleissa vuonna 2000. Mediamogulien suututtaminen tarkoitti myös sitä, että maan energiavarantojen yksityistämisprosessi jäi kesken.
Rights: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
kirjaili.pdf 916.9Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record