Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Vuorovaikutus ääniterapiassa : Keskustelunanalyyttinen tutkimus harjoittelun rakenteesta, terapeutin antamasta palautteesta ja oppimisesta

Show full item record

Files in this item

Files Size Format View/Open
vuorovai.pdf 5.473Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4879-1
Vie RefWorksiin
Title: Vuorovaikutus ääniterapiassa : Keskustelunanalyyttinen tutkimus harjoittelun rakenteesta, terapeutin antamasta palautteesta ja oppimisesta
Author: Sellman, Jaana
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Speech Sciences
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This conversation analytical study analyses the interactional practices adopted by speech therapists and their clients during their training in voice therapy. This study also describes how learning takes place during the therapy process. In contrast to traditional voice therapy studies, change is examined here by using qualitative research methodology, namely conversation analysis. This study describes the structures of interaction in voice therapy, shows how the shortcomings in the client s performance are evaluated and corrected and finally, how the voice training sequence and the participation changes during therapy.

The database consists of 51 videotaped voice therapy sessions from six clients with voice disorders. The analytic focus is on the practices in one voice training exercise of the trilled /r/. All the sequences of this exercise (in total 36) and all adjacency pairs within (N = 627) were transcribed and analysed in detail.

This study shows that voice training consists of successive model imitation adjacency pairs. This adjacency pair works as a resource in voice training. Furthermore, the use of this particular adjacency pair is an institutional practice in all therapies in this study. The structure of interaction in voice training sequences resembles the practices found in aphasia therapy and in speech therapy of children, as well as the practices of educational and counselling interaction and physiotherapy. More than half of the adjacency pairs were expanded to three (or more) part structures as client s responses were typically followed by therapist s feedback. With their feedback turns, therapists: 1) maintain training practice, 2) evaluate the problem of client s performance, 3) deliver information, 4) activate the client to observe the performance and 5) assist her in correcting the performance. This study describes the four different ways that therapists help their clients to improve the performance after encountering a problem.

The longitudinal data shows that learning in therapy is manifested in the changing participation. As clients learn to identify their voice features, they can participate in evaluating or correcting their performances by themselves.

This study describes the recurrent professional practices of voice therapists and shows how the institutional commitments of voice therapy are managed in and through talk and interaction. The study also provides detailed description of the management of help in voice training. By describing the interaction in training sequences, this study expands the conception of voice rehabilitation and how it can be researched. The results demonstrate that the learning process and therapy outcomes can be assessed by analysing interaction in therapy. Moreover, this analysis lays the foundation for a novel understanding of the practices in speech therapy and for the development of speech therapy theory. By revealing the activities of interaction, it also makes it possible to discuss them explicitly with speech therapy students.

Key words: voice therapy, conversation analysis, institutional interaction, learning, change in participation, feedback, evaluation, error correction, self-repairTämä keskustelunanalyyttinen tutkimus kuvaa ääniterapian toimintakäytänteitä ja sitä, miten asiakkaan ja puheterapeutin vuorovaikutus ääniharjoittelussa rakentuu. Tutkimus kuvaa myös terapiaprosessin aikana tapahtuvaa muutosta, asiakkaan oppimista. Perinteisistä ääniterapiatutkimuksista poiketen tässä tutkimuksessa muutosta tarkastellaan laadullisen tutkimuksen menetelmin, keskustelunanalyysin avulla. Tutkimus vastaa kysymyksiin, 1) miten ääniterapia rakentuu, 2) miten asiakkaan suorituksen puutteellisuus osoitetaan ja miten sitä korjataan ja 3) miten harjoitussekvenssi ja harjoitteluun osallistuminen muuttuvat terapiajakson aikana.

Tutkimusaineistona on kuuden äänihäiriöisen asiakkaan videoidut ääniterapiajaksot, yhteensä 51 terapiakäyntiä. Keskustelunanalyyttisen tarkastelun kohteeksi aineistosta rajattiin täryharjoitukset. Täryharjoitussekvenssit (yhteensä 36) ja niiden sisältämät harjoitusvierusparit (N = 627) litteroitiin ja analysoitiin yksityiskohtaisesti.

Tutkimus kuvaa aineiston terapioille yhteisen institutionaalisen harjoittelukäytänteen, malli-imitaatio -vierusparin, joka tarvittaessa laajentuu kolmi- tai useampiosaiseksi. Harjoittelun rakenne muistuttaa afasiaterapiassa, lasten puheterapiassa sekä opetus- ja fysioterapiavuorovaikutuksessa havaittuja käytänteitä. Työssä osoitetaan, että palautevuoroillaan terapeutit: 1) ylläpitävät harjoittelua, 2) osoittavat asiakkaan suorituksen ongelman, 3) jakavat tietoa, 4) aktivoivat asiakasta havainnoimaan ja 5) avustavat häntä korjaamaan omaa suoritustaan. Tutkimus kuvaa neljä erilaista korjaustapaa, joiden avulla terapeutit avustavat asiakasta ongelmallisen suorituksen jälkeen parantamaan suoritustaan. Tutkimuksen pitkittäisaineisto osoittaa, että asiakkaan oppiminen näyttäytyy vuorovaikutukseen osallistumisen muutoksena: oman suorituksen havainnointiin osallistumisena ja/tai itsekorjauksena.

Tutkimus kuvaa toistuvia puheterapeutin ammatilliseen toimintaan liittyviä käytänteitä ja selvittää, millaisen puheen ja vuorovaikutuksen kautta puheterapeutin institutionaaliset tehtävät tulevat suoritetuiksi ääniterapiassa. Tutkimus tarjoaa yksityiskohtaisen ja konkreettisen kuvauksen siitä, miten asiakasta ääniharjoittelussa autetaan. Harjoittelutoiminnan vuorovaikutusta kuvaamalla tutkimus laajentaa käsitystä siitä, mitä äänen kuntoutuminen on ja miten sitä voidaan tutkia. Tutkimus osoittaa, että asiakkaan oppimisprosessia ja terapian tulosta voidaan tutkia vuorovaikutusta analysoimalla. Tutkimus tarjoaa peruslähtökohdan puheterapian uudenlaiselle jäsentämiselle ja puheterapiatyön teorian kehittämiselle sekä mahdollistaa ääniterapian toimintakäytänteiden tietoisen käsittelyn myös uusien puheterapeuttien koulutuksessa.

Avainsanat: ääniterapia, institutionaalinen vuorovaikutus, keskustelunanalyysi, oppiminen, osallistumisen muutos, palaute, korjaus, itsekorjaus
URI: URN:ISBN:978-952-10-4879-1
http://hdl.handle.net/10138/19782
Date: 2008-09-26
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account