Seerumin haaraketjuisten aminohappojen yhteys insuliiniresistenssiin, tyypin 2 diabetesriskiin sekä energiaravintoaineiden saantiin

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201708225256
Title: Seerumin haaraketjuisten aminohappojen yhteys insuliiniresistenssiin, tyypin 2 diabetesriskiin sekä energiaravintoaineiden saantiin
Author: Kivelä, Jemina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Food and Environmental Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2017
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201708225256
http://hdl.handle.net/10138/216704
Thesis level: master's thesis
Discipline: Ravitsemustiede
Nutrition
Näringslära
Abstract: Suurentunut veren haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus on yhdistetty tyypin 2 diabetesriskiin ja insuliiniresistenssiin. Kuitenkaan ei tiedetä, miksi haaraketjuisten aminohappojen määrä on suurentunut insuliiniresistenssissä tai miten elintapa- ja ravitsemustekijät vaikuttavat veren haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko seerumin suurentunut haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus yhteydessä diabetesriskiin ja insuliiniresistenssiin henkilöillä, joilla on todettu heikentynyt glukoosinsieto (IGT). Lisäksi tarkasteltiin energiaravintoaineiden saannin ja seerumin haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuden välisiä yhteyksiä. Seerumin haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus analysoitiin lähtötilanteessa ja vuoden kuluttua 128 mieheltä ja 279 naiselta, jotka osallistuivat suomalaiseen Diabeteksen ehkäisytutkimukseen (DPS). Osallistujat olivat lähtötilanteessa ylipainoisia, keski-ikäisiä ja heillä oli todettu IGT toistetusti. Diabetessairastuvuutta seurattiin vuosittaisella glukoosirasituskokeella keskimäärin 9 vuoden ajan. Lähtötilanteessa ja vuoden kohdalla kerättiin tietoja antropometrisillä mittauksilla, verinäytteillä ja kolmen päivän ruokapäiväkirjoilla. Diabetessairastuvuuden ja haaraketjuisten aminohappojen välinen yhteys analysoitiin Coxin regressioanalyysillä vertaamalla sairastuvuutta sukupuolittain jaoteltujen lähtötilanteen haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuden neljänneksien (N1, N2, N3, N4) välillä. Lineaarisella regressioanalyysilla analysoitiin haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuden yhteyttä insuliiniresistenssin homeostaattisen malliin (HOMA-IR) sekä energiaravintoaineiden saantiin poikkileikkausasetelmassa. Lisäksi haaraketjuisten aminohappojen muutosta lähtötilanteesta vuoden kohdalle verrattiin HOMA-IR:n ja energiaravintoaineiden saannin muutokseen samassa ajassa. Mallit vakioitiin iällä, koulutuksella, sukupuolella, painoindeksillä ja ravintoaineiden saanti lisäksi energian saannilla. Suurentunut haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus lähtötilanteessa oli yhteydessä suurempaan diabetesriskiin (N4 vs. N1 HR=1,72 [1,07-2,75]; N3 vs. N1 HR=1,69 [1,05-2,70]; N2 vs. N1 HR=1,06 [0,63-1,77]). Haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus korreloi HOMA-IR:n (β=0,20; p<0,001) kanssa, mutta pitoisuuden muutos ei korreloinut HOMA-IR:n muutoksen kanssa. Miehillä lähtötilanteen energian saanti oli käänteisesti yhteydessä haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuteen (β=-0,23 p=0,01) ja lähtötilanteen proteiinin suhteellinen saanti energiasta oli suoraan yhteydessä haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuteen (β=0,19 p=0,03), mutta yhteys heikkeni vakioitaessa (p=0,05). Naisilla rasvan saanti oli yhteydessä haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuteen vain energiavakioidussa mallissa (β=-0,38 p=0,01), mutta yhteys heikkeni iällä koulutuksella ja painoindeksillä vakioinnin jälkeen (p=0,07). Naisilla tyydyttyneen rasvan saannin muutos oli yhteydessä haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuden muutokseen (β=0,17 p=0,04). Tutkimus vahvistaa jo aiemmin havaitun yhteyden haaraketjuisten aminohappojen ja diabetesriskin sekä insuliiniresistenssin välillä henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosin sieto. Tämä tutkimus osoitti, että energiaravintoaineiden saanti on eri tavoin yhteydessä veren haaraketjuisten aminohappojen pitoisuuteen miehillä ja naisilla. Lisäksi, tutkimuksen mukaan energiaravintoaineiden saanti saattaa olla yhteydessä veren haaraketjuisiin aminohappoihin. Lisätutkimusta tarvitaan siitä, muokkaako energiaravintoaineiden saanti veren haaraketjuisten aminohappojen ja diabetesriskin välistä yhteyttä.The association of serum branched chain amino acids with insulin resistance, risk of type 2 diabetes and intake of macronutrients Both type 2 diabetes and insulin resistance have been associated with elevated concentrations of blood branched-chain amino acids (BCAA). However, it is not yet known why blood BCAA levels are elevated in people in an insulin-resistant state or how lifestyle and nutrition may affect blood BCAA concentrations. The aim of this study was to determine whether a high serum BCAA concentration is associated with the risk of developing type 2 diabetes and insulin resistance in men and women with impaired glucose tolerance (IGT). The association between macronutrient intake and serum BCAA concentration was also explored in this study. Serum BCAA concentration was analysed at baseline and after 1 year in 128 men and 279 women participating in the Finnish Diabetes Prevention Study (DPS). At baseline, all participants were middle-aged, had been diagnosed with IGT and were classified as overweight. All participants were monitored for T2D onset by oral glucose tolerance testing annually, over an average period of 9 years. Anthropometric measurements, blood samples and 3-day food diaries were collected at baseline and at year 1. Gender-specific quartiles of baseline BCAA were used to categorize the participants (Q1, Q2, Q3, Q4); Cox regression was used to analyse diabetes risk among the BCAA categories. Linear regression analysis was used to test for an association between BCAA concentration and a homeostatic model of insulin resistance (HOMA-IR) and macronutrient intake. In addition, linear regression analysis was used to test for an association between changes in BCAA concentration from baseline to year 1 and changes of HOMA-IR and macronutrient intake. The models were adjusted for age, education, gender and body mass index. In addition, the intakes of macronutrients were adjusted for energy intake. Serum BCAA concentration at baseline was associated with the development of T2D (Q4 vs. Q1 HR=1.72 [1.07–2.75]; Q3 vs. Q1 HR=1.69 [1.05–2.70]; Q2 vs. Q1 HR=1.06 [0.63–1.77]). BCAA concentration correlated with HOMA-IR (β=0.20; p<0.001) but changes in BCAA concentration was not associated with changes in HOMA-IR. In men, there was an inverse correlation between baseline BCAA and baseline energy intake (β=−0.23; p=0.01), while protein intake relative to energy intake was directly correlated with BCAA concentration (β=0.19; p=0.03), although the correlation was attenuated after adjusting (p=0.05). In women, baseline fat intake was correlated with BCAA (β=0.26; p=0.04), although the correlation was attenuated after adjusting (p=0.08). In women, a change in the intake of saturated fat correlated with a change in BCAA (β=0.17; p=0.04). The results of this study support earlier findings that, in people with IGT, elevated blood BCAA concentration is associated with insulin resistance and the risk of developing type 2 diabetes. This study also showed that the intake of macronutrients is differentially associated with blood BCAA concentration in men and women. Additionally, this study suggests that macronutrient intake may be associated with blood BCAA concentration. Futher studies are required to determine whether macronutrient intake modifies the association between blood BCAA concentration and risk of developing type 2 diabetes.
Subject: ravitsemus
tyypin 2 diabetes
aminohapot
energiaravintoaineet
insuliiniresistenssi
aineenvaihduntatuotteet


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record