Juvenile neuronal ceroid lipofuscinosis; psychiatric symptoms, GAD-autoantibodies, and response to medication

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-92-5118-6
Title: Juvenile neuronal ceroid lipofuscinosis; psychiatric symptoms, GAD-autoantibodies, and response to medication
Author: Talling, Maria Louise
Other contributor: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos
Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, institutionen för klinisk medicin
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Child Neurology and Department of Radiology
Date: 2009-02-27
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-92-5118-6
http://hdl.handle.net/10138/22535
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Juvenile neuronal ceroid lipofuscinosis (JNCL) is one of the most common neurodegenerative diseases in childhood. Its clinical onset, with visual failure as the first sign, is between the ages of 4 to 8 years. During the disease progress, epilepsy, motor symptoms, cognitive decline, and psychiatric symptoms become apparent. It leads to premature death between ages 15 and 30. Treatment consists of symptomatic drug administration and various forms of rehabilitation, but to date, no curative treatment exists. To gain a more comprehensive picture of psychiatric problems, symptoms were evaluated by the Child Behavior Checklist, the Teacher Report Form, and the Children s Depression Inventory. The JNCL patients had a great number of severe psychiatric symptoms, with wide inter-individual variability. The most common symptoms were social, thought, attention, and sleep problems, somatic complaints, and aggressive behaviour. Patients with psychotropic treatment had more problems than did those without psychotropic treatment, and female patients had more problems than did males. Between 10 and 20% of the patients reported depressive symptoms. In a 5-year follow-up, [123I]β-CIT SPECT and MRI revealed a tendency of decreasing serotonin transporter (SERT) availability and progressive brain atrophy. The correlation between changes in midbrain SERT and total brain volume was positive; no correlation appeared between SERT or brain atrophy and depressive symptoms. Thus, it seems likely that the low SERT availability is associated with progressive brain atrophy; it may also predispose towards depression, however. An open survey of psychotropic drugs and their efficacy was performed on JNCL patients in Finland. The most commonly used psychotropic drugs were the antidepressant citalopram and the antipsychotic risperidone. Their efficacy was good or satisfactory in the majority of cases and they seemed well tolerated. Quetiapine had a marked effect on one patient with a history of severe psychotic symptoms. Glutamate decarboxylase 65 autoantibodies (GAD65ab), found in JNCL patients, indicate that an immunomediated reaction against GAD or GABAergic neurons may play a part in the underlying pathogenetic mechanism. GAD65ab s also appeared in the serum of all eight JNCL patients included and intermittent corticosteroid therapy was initiated in all cases. After one year, the GAD65ab s had disappeared in the two oldest patients, who experienced an improvement in motor symptoms and alertness associated with their prednisolone therapy. Two younger patients experienced a significant IQ increase, but no change in GADab s. A randomized study with longer follow-up time is needed, however, to clarify the effect of prednisolone on disease progression.Juveniili neuronaalinen lipofuskinoosi; psykiatriset oireet, GAD-vasta-aineet ja hoitovaste Juveniili neuronaalinen lipofuskinoosi (JNCL) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, etenevä keskushermostosairaus, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan 15-30 vuoden iässä. Taudin oireita ovat sokeutuminen, epilepsia, parkinsonismi, älykkyystason laskeminen, unihäiriöt ja monimuotoiset psyykkiset ongelmat. Toistaiseksi tautiin ei ole parantavaa hoitoa mutta taudin oireita voidaan lievittää. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tautiin liittyvää psykiatrista oirekirjoa, oireiden taustaa ja hoitoa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää GAD-vasta-aineiden esiintymistä JNCL potilailla ja niiden merkitystä taudin eri vaiheisiin. Lisäksi halusimme määrittää onko steroidihoidolla vaikutusta taudin etenemisessä. Psykiatrista oirekirjoa selvitettiin haastattelulomakkeiden avulla. Haastattelulomakkeina käytettiin Suomessa lastenpsykiatriassa yleisesti käytössä olevia lomakkeita. Psyykelääkitystä ja lääkityksen tehoa kartoitettiin haastattelemalla vanhempia. Lisäksi tietoa kerättiin sairauskertomustietojen perusteella. Yksifotoni emission tomografian (SPECT-tutkimuksen) avulla selvitettiin masennukseen ja mielialan häiriöihin usein liittyvää serotoniini-aineenvaihdunnan häiriötä. Potilaiden masennusastetta kartoitettiin haastattelulomakkeen avulla. Lisäksi selvitettiin aivojen rakenteellisia muutoksia magneettikuvauksen (MK) avulla, koska masentuneilla on myös aiemmin todettu aivojen rakenteissa tilavuudenmuutoksia. Halusimme myös selvittää, korreloivatko serotoniini-aineenvaihdunnnan ja aivojen tilavuuden muutokset kliiniseen masentuneisuuskuvaan. Lisäksi halusimme selvittää, onko tällä potilasryhmällä GAD-65-vasta-aineita omia kudoksia vastaan. Vasta-aineiden merkitys taudin kulussa on toistaiseksi epäselvä, mutta tutkimme mahdollisuutta vaikuttaa taudinkulkuun kortisoni-hoidolla. Jos potilaalla todettiin lähtötilanteessa koholla oleva GAD-vasta-ainetaso, aloitimme jaksoittaisen prednisoloni-hoidon. Tutkimuksessa todettiin, että JNCL-potilailla on runsaasti, vaikea-asteisia, monimuotoisia psykiatrisia oireita. Masentuneisuutta todettiin 12-20%:lla. SPECT- ja MK-tutkimuksissa todettiin etenevä aivojen kokonaistilavuuden pieneneminen. Tämä todettiin liittyvän matalaan serotoniini-aineenvaihduntaan. Löydös voisi myös altistaa masentuneisuudelle. Psyykelääkityksenä sitalopraamilla ja risperidonilla näytti olevan suotuisa vaikutus oireisiin, eivätkä nämä aiheuttaneet vakavia sivuoireita. GAD-vasta-aineita todettiin kaikilla potilailla ja tämän perusteella aloitettiin kortisonilääkitys. Seurantavuoden aikana kahdella nuoremmalla potilaalla älykkyystaso nousi merkittävästi ja kahdella vanhemmalla potilaalla liikuntakyky parani huomattavasti kortisonikuuriin liittyen. Seuranta-aika oli kuitenkin liian lyhyt ja pitkäaikaisvaikutukset ovat toistaiseksi tuntemattomat.
Subject: lastenneurologia
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record