Öljyntorjunnan kehitys Suomessa 1968 lähtien 1990-luvulle

Abstract

Tämä kirja kuvaa maassamme 1960-luvun lopun ja 1990-luvun alkuvuosien välisenä aikana tapahtuneita öljyvahinkoja ja niiden torjuntaa tapahtuma-ajan näkökulmasta. Teos ei ole Suomen öljyntorjunnan historiikki vaan kirjoittajan, Aamulehden pitkäaikaisen Turun toimittajan Unto O. Lahtosen autenttiseen aineistoon perustuva kronologinen kuvaus tapahtumista ja niiden aiheuttamasta keskustelusta.

Suomen öljyntorjuntavalmius on nyt Suomenlahden ja Itämeren rantavaltioista vahvin niin organisaatioltaan kuin teknisiltä osilta. Sysäyksen tähän kehitykseen antoi vuosi 1969, kun pohjoisella Itämerellä Utön vesillä tapahtui siihen asti suurin öljykatastrofi tankkeri Palvan karilleajossa. Öljyntorjuntavalmiutta ei silloin ollut, mutta siitä saatiin sysäys 35 vuotta kestäneeseen torjuntavalmiuden vahvistamiseen. 10 vuotta myöhemmin 1979 neuvostotankkerin Cramscin Itämerellä tapahtuneessa katastrofissa Suomen öljyntorjuntavalmius joutui tulikokeeseen, josta se selviytyi kunnialla, kun öljy oli jo saastuttamassa koko Saaristomeren.

Ensimmäinen öljyntorjunta-alus Hylje rakennettiin 1980 ja vielä tehokkaampi Halli 1986. Vuonna 1983 öljyntorjunta siirtyi merenkulkuhallitukselta ympäristöministeriölle. Jo 1988 harkittiin erityisen öljyntorjunta-monitoimimurtajan rakentamista jääoloissa tapahtuvaan öljyntorjuntaan. Nykyisessä Vanhasen hallituksen ohjelmassa mainitaan tällaisen murtajan hankkiminen. Suomi on lisäämässä 2005 ja 2006 vartiolaivojen Uiskon ja Tursaksen öljyntorjuntavalmiutta. Kun nyt hankkeilla olevat uudistukset vielä toteutuvat, tilanne öljyntorjunnassa entisestään paranee.

Tässä teoksessa kerrotaan kronologisesti kolmen vuosikymmenen aikana tapahtuneesta Suomen öljyntorjunnan kehittämisestä nykyiselle korkealle tasolle, josta voidaan syystäkin olla ylpeitä ja antaa tunnustus kehitystyöhön osallistuneille veteraaneille.