Neuropharmacological Properties of the Histaminergic System in the Zebrafish

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3868-2
Title: Neuropharmacological Properties of the Histaminergic System in the Zebrafish
Author: Puttonen, Henri
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Medicum, Department of Anatomy
Neuroscience Center
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Belongs to series: Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis - URN:ISSN:2342-317X
Abstract: Biogenic amine neurotransmitters are important modulators of the central nervous system. Studies on the roles of the histaminergic system have revealed that it regulates many key brain functions. It has also been implicated to be involved in many brain disorders. Modulation of histamine signalling may thus provide an option for the treatment of these conditions. Due to its relatively recent discovery, many unanswered questions about the histaminergic system remain. In this thesis, I studied the neuropharmacology of the histaminergic system using the zebrafish as a model of the vertebrate brain. In the first study, the effect of acute ethanol on the histaminergic and dopaminergic systems was analysed. The mRNAs of enzymes synthesizing dopamine and histamine were upregulated by a short ethanol exposure in a dose-dependent manner. The morphology of the histaminergic and dopaminergic systems was unaltered by ethanol treatment, suggesting that the changes observed were localized to cells that produce these transmitters under normal conditions. No significant changes were seen in histamine levels following ethanol treatment. Ethanol treatment resulted in a rapid, dose-dependent increase in locomotion of larvae. The behavioural and transcriptional changes occurred within a similar time frame, suggesting that histamine and dopamine may play a role in the locomotor effects of ethanol. In the second study, pharmacological inhibition of the vesicular monoamine transporter 2 (VMAT2) was shown to result in an almost total loss of histamine immunoreactivity in neuronal fibres and a decreased number of histamine neurons. Additionally, levels of histamine and other amine neurotransmitters were decreased. Depletion of histamine did not upregulate its synthesis, although enzymes synthesizing the other aminergic transmitters were upregulated. Behaviourally, VMAT2 inhibition resulted in a decreased histamine-dependent dark-induced flash response of zebrafish larvae, a brief spike in locomotor activity during the first second of sudden onset of darkness, which has been described as histamine dependent. In the third study, we characterized the expression of the zebrafish histamine receptor hrh3 and generated a hrh3 knockout strain using the CRISPR-Cas9 method of targeted genome editing. Double fluorescent in situ hybridization revealed that the majority of hrh3 expressing neurons in the telencephalon were glutamatergic, suggesting that hrh3 regulates glutamatergic transmission in the zebrafish. We saw that hrh3 knockout larval zebrafish adapted faster to sudden onset of darkness, indicating that hrh3 can regulate adaptation to sudden changes in the environment. Although basic behavioural parameters of hrh3 knockout larvae were unaltered, adult hrh3 knockout fish showed decreased locomotor activity, suggesting that hrh3 signalling may have different roles at different ages. No changes were seen in the morphology and transcriptional profile of other aminergic networks. However, zebrafish larvae had decreased levels of dopamine and serotonin, supporting a role for hrh3 in the regulation of these systems. In total, these results provide some new answers to open questions in the field of histamine neuropharmacology, specifically concerning the effects of alcohol on the histaminergic system, the mechanisms of vesicular storage of histamine and interactions between histamine and other aminergic systems. This information will be valuable when planning further studies to fully elucidate the pharmacological potential of this system.Aivojen aminergiset järjestelmät ovat keskeisiä aivotoimintojen säätelijöitä. Aminergisia välittäjäaineita ovat esimerkiksi dopamiini ja serotoniini, ja merkittävä osa keskushermoston sairauksien hoidossa käytetyistä lääkkeistä vaikuttaa näitä välittäjäaineita säätelemällä. Histamiini on verrattain myöhään löydetty aminerginen välittäjäaine, jonka toiminta on puutteellisesti tunnettua. Histamiinin tiedetään liittyvän moniin aivojen toimintoihin ja aivosairauksiin. Histamiinijärjestelmään vaikuttavilla lääkkeillä voi tulevaisuudessa olla merkitystä aivosairauksien hoidossa. Lääkkeiden kehitys edellyttää välittäjäainejärjestelmän ominaisuuksien perusteellista tuntemista. Tässä tutkimuksessa käsitellään histamiinijärjestelmän toimintaa käyttäen seeprakalaa mallieläimenä. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin alkoholin akuutteja vaikutuksia histamiini- ja dopamiinijärjestelmiin seeprakalan poikasilla. Lyhyt alkoholialtistus aktivoi näiden välittäjäaineiden tuotantokoneistoa geenitasolla. Sama altistus aiheutti myös annosriippuvaisen liikeaktiivisuuden kiihtymisen poikasilla. Alkoholi ei vaikuttanut näiden välittäjäaineverkostojen hienorakenteeseen. Löydökset viittaavat siihen, että histamiini, kuten myös dopamiini, on olennainen alkoholin aivovaikutuksien välittäjä. Toisessa osatyössä kuvailtiin mekanismi, jolla histamiinia kuljetetaan välittäjäainerakkuloihin. Koska välittäjäaineen toiminta on riippuvainen aineen pakkautumisesta rakkuloihin, on tämän mekanismin tunteminen olennaista. Estämällä vesikulaarisen monoamiinitransportteri 2:n toimintaa histamiinin määrä histamiiniaivosolujen tumissa ja ulokkeissa pieneni merkittävästi. Lisäksi kalapoikasten äkillinen liikevaste pimeydelle oli heikentynyt. Kyseisen vasteen tiedetään olevan histamiinin säätelemä. Tulokset osoittavat, että histamiinin kuljetus tapahtuu kyseisen proteiinin välityksellä. Toisin kuin muiden amiinien kohdalla, histamiinitasojen lasku ei johtanut histamiinin tuotantokoneiston aktivaatioon. Löydös viittaa siihen, että histamiinituotannon säätelyn mekanismit eroavat muista amiinivälittäjäaineista. Kolmannessa osatyössä tuotettiin poistogeeninen seeprakalakanta, jolta puuttuu yksi histamiinin vaikutuksia välittävistä reseptoreista, hrh3. Poistogeenisten kalanpoikasten dopamiini- ja serotoniinitasot olivat verrokkeja matalammat, viitaten siihen, että hrh3:n puuttuminen muuttaa näiden välittäjäaineverkostojen toimintaa. Lisäksi poistogeenisten kalanpoikasten liikevaste äkilliselle valojen sammumiselle palautuu verrokkeja nopeammin perustasolle. Tämän perusteella hrh3 näyttäisi säätelevän eläimen mukautumista muutoksiin ympäristössä. Poistogeenisten kalojen havaittiin uivan hitaammin kuin verrokit, vaikka poikasissa hrh3-poistogeenisyys ei vaikuttanut nopeuteen. On siis mahdollista, että hrh3:lla on erilaisia toimintoja eri kehitysvaiheissa, mikä on lääkekehityksen näkökulmasta olennaista. Lisäksi todettiin, että merkittävä osa etuaivojen glutamaattia välittäjäaineena käyttävistä hermosoluista ilmensivät hrh3-reseptoria. Glutamaatti on nykytiedon perusteella keskeisimpiä keskushermoston välittäjäaineita, joka on olennainen mm. muistitoimintojen säätelyssä. Histamiinin merkitys glutamaattivälitteisen hermovälityksen toiminnassa on toistaiseksi puutteellisesti tunnettu. Tätä yhteyttä olisi mielekästä selvittää jatkotutkimuksin. Väitöskirjan löydökset tuovat esille uutta tietoa histamiinin toiminnasta välittäjäaineena suhteessa käyttäytymiseen, lääkkeisiin ja muihin välittäjäainejärjestelmiin, josta on hyötyä histamiinin neurofarmakologisen potentiaalin selvittämisessä.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3868-2
http://hdl.handle.net/10138/228582
Date: 2017-12-08
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
neuropha.pdf 1.729Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record