SINISTEN PERINTEISTEN TAITEILIJAVÄRIAINEIDEN TUNNISTAMINEN POLARISAATIOMIKROSKOOPILLA

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017121155624
Julkaisun nimi: SINISTEN PERINTEISTEN TAITEILIJAVÄRIAINEIDEN TUNNISTAMINEN POLARISAATIOMIKROSKOOPILLA
Tekijä: Hornytzkyj, Seppo
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Geotieteiden ja maantieteen laitos
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Maalauksista tunnistettuja taiteilijaväriaineita voidaan käyttää apuna maalausten ajoittamisessa, eri taiteilijoiden maalaustekniikoiden tutkimisessa ja tämän avulla maalausten attribuoinnissa, kopioiden ja väärennösten tunnistamisessa sekä maalausten konservointiin ja restaurointiin liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisemisessa. Materiaalianalyyttisesti kaikkein tärkeimpiä ovat nk. perinteiset taiteilijaväriaineet, jotka ovat tulleet käyttöön ennen 1920-lukua, koska suurin osa maalaustaiteen materiaalianalyyttista tutkimusta on kohdistunut ja kohdistuu taideteoksiin, jotka on maalattu tätä ennen. Perinteisten taiteilijaväriaineiden tunnistukseen yleisimmin käytetyt analyysimenetelmät ovat SEM-EDS, EDXRF, Ramanspektrometria ja XRD. Polarisaatiomikroskopiaa on käytetty pääasiassa maalauksista otettujen väriainepartikkeli- ja poikkileikkausnäytteiden kuvalliseen dokumentointiin. Silloin kun sitä on käytetty väriaineiden tunnistuksen apuna, on aina tarvittu lisävarmistus jollakin muulla analyyttisella tutkimusmenetelmällä. Polarisaatiomikroskoopilla on mahdollista havaita suuri määrä väriainepartikkelien optisia ominaisuuksia. Tällaisista havainnoista ei ole yhtenäistä koostetta. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, onko mahdollista varmuudella ja yksikäsitteisesti tunnistaa maalaustaiteessa käytettyjä perinteisiä taiteilijaväriaineita niiden optisten ominaisuuksien perusteella käyttämällä sekä polarisaatiomikroskooppia että siihen helposti liitettäviä lisälaitteita, jotka mahdollistavat tarkastelun IR-valaistuksessa, Chelsea-suotimella ja faasikontrastimikroskopian avulla. Tutkimusaineistoksi valittiin perinteisistä taiteilijaväriaineista kymmenen yleisintä ja eniten käytetyintä sinistä väriainetta. Sininen väri on hyvin yleinen maalaustaiteessa ja erilaisten eri aikoina käyttöön tulleiden sinisten taiteilijaväriaineiden lukumäärä on suuri muihin väreihin verrattuna. Tutkitut siniset väriaineet olivat atsuriitti, synteettinen atsuriitti, lasuriitti, synteettinen lasuriitti eli ultramariini, koboltinsininen, seruleeninsininen, smaltti, egyptinsininen, preussinsininen ja indigo. Pääosa väriainenäytteistä otettiin vuosina 1440--1915 puulle, kankaalle tai paperille maalatuista öljyväritöistä, jotka olivat olleet konservoitavina ja restauroitavina Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoiden konservointiosastoilla v. 2000--2012. Näytteet otettiin volframineulan kärjellä stereomikroskooppitarkastelun yhteydessä ja siirrettiin termoplastiseen immersioaineeseen polarisaatiomikroskooppista tarkastelua varten. Kaikkien väriaineiden tunnistus varmistettiin SEM-EDS:llä tai FTIR-spektrometrin avulla. Polarisaatiomikroskoopilla ja siihen liitetyillä lisälaitteilla tehdyt havainnot sekä kirjallisuudessa esitetyt tiedot koottiin yhteen ja jaettiin ensisijaisiin ja toissijaisiin optisiin ominaisuuksiin. Ensisijaiset ominaisuudet ovat havaittavissa jokaisessa yksittäisessä väriainepartikkelissa. Toissijaiset ominaisuudet ovat yleisiä, mutta niitä ei ole välttämättä havaittavissa jokaisessa yksittäisessä väriainepartikkelissa. Ensisijaisia ominaisuuksia ovat koko, muoto, kokojakauma, optinen luonne, sammumistapa, taitekerroin, martio, väri Chelsea-suotimella tarkasteltuna, IR-transmissio ja IR-luminesenssi. Jokaisessa tutkitussa sinisessä taiteilijaväriaineessa on mahdollista havaita viidestä seitsemään ensisijaista ominaisuutta, jotka sopivat vain ja ainoastaan tälle tietylle siniselle taiteilijaväriaineelle. Näiden ominaisuuksien avulla on suoritettujen testien perusteella mahdollista tunnistaa tutkitut kymmenen historiallista sinistä taiteilijaväriainetta ja erottaa ne toisistaan. Tätä tunnistustekniikkaa on myös mahdollista käyttää muunväristen perinteisten taiteilijaväriaineiden tunnistukseen.Artists’ pigments identified from paintings can be used for dating paintings, for the examination of painting techniques of different artists and thereby aiding the attribution of their artworks, for recognizing copies and forgeries and for answering questions and solving problems related to conservation and restoration of paintings. From an analytical point of view, the most important pigments are those known as traditional artists’ pigments that had come into use before the 1920’s, as most analytical research in the field focuses on paintings that have been made before this. The main methods used for the identification of traditional artists’ pigments are SEM-EDS, EDXRF-spectrometry, Raman spectrometry and XRD. Polarized light microscopy has mainly been used for the visual characterization of pigment particles and thin-sections taken from paintings. If applied to the identification of pigment particles, a complementary method has always been used to confirm the result. Polarized light microscopy allows the assessment of a large variety of optical properties of pigment particles. There is, however, no systematic compilation of them available. The current work was launched to examine whether polarized light microscopy can be utilized to identify pigment particles in traditional artists’ pigments based on their optical properties only. I applied standard polarized light microscopy augmented by IR microscopy, the Chelsea filter technique, and phase contrast microscopy. The research material of the work comprises the ten most common traditional blue artists’ pigments: azurite, synthetic azurite, lazurite, synthetic lazurite (ultramarine) cobalt blue, cerulean blue, smalt, Egyptian blue, Prussian blue, and indigo. Most of the pigments examined were acquired from 1440-1915 oil paintings on wood, canvas, or paper; these paintings had been under conservation and restoration in the Ateneum and Sinebrychoff art museum in 2000--2012. Pigment particles were detached from the paintings with a tungsten needle under a binocular microscope and were transferred into a thermoplastic immersion liquid for polarized light microscopy. The identity of all the examined pigment particles was confirmed using SEM-EDS or an FTIRspectrometer. The results obtained were compared to pre-existing literature data, and a two-fold classification scheme for optical properties of pigment particles is proposed, primary and secondary. The former are found in all of the examined pigment particles, whereas the latter are commonly observed but not necessarily present in every pigment particle. Primary properties are the particle size, particle shape, particle size range, optical sign, extinction, refractive index, relief, color observed with the Chelsea filter, IR transmission and IR luminescense. For each of the blue pigments examined, five to seven primary properties, specific to the pigment, could be observed. This allows optical identification of the ten blue pigments. The technique may also be developed for the identification of other than blue artists’ pigments.
URI: URN:NBN:fi-fe2017121155624
http://hdl.handle.net/10138/229362
Päiväys: 2017
Oppiaine: Geology
Geologia
Geologi


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Pro gradu Seppo Hornytzkyi.pdf 4.915MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot