Ilmanlaatuselvitys - Piipunkorkeuden mitoitus 1–5 MW energiantuotantoyksiköissä

Abstract

Tämän työn tavoitteena oli määrittää yksinkertainen menetelmä, jolla voidaan mitoittaa pienille energiantuotantoyksiköille ilmanlaadun kannalta riittävä piipunkorkeus. Työssä arvioitiin päästöjen leviämismallilaskelmien avulla polttoaineteholtaan 1–5 MW kokoisten uusien energiantuotantoyksiköiden ilmanlaatuvaikutuksia ja selvitettiin niille sopivaa piipunkorkeutta. Leviämismallitarkastelut tehtiin erikseen seitsemän eri polttoaineen rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöille. Polttoaineet olivat turve, puupelletit, kokopuuhake, bioöljy, raskas polttoöljy, kevyt polttoöljy ja maakaasu. Raskaasta polttoöljystä tarkasteltiin erikseen öljyä, joka sisältää 0,1 paino-% rikkiä ja öljyä, joka sisältää 0,2 paino-% rikkiä. Laskelmissa tarkasteltiin erikseen polttoaineteholtaan 1, 3 ja 5 MW kokoisten energiantuotantoyksiköiden päästöjen aiheuttamia ulkoilman pitoisuuksia laitosten ympäristössä. Laskelmissa käytettiin lähtötietoja, jotka parhaiten kuvaavat keskimääräisiä olosuhteita tyypillisissä tämän kokoisissa energiantuotantoyksiköissä. Päästöjen leviämislaskelmat tehtiin Ilmatieteen laitoksella kehitetyllä leviämismallilla UDM-FMI. Tarkastelujen avulla muodostettiin polttoainekohtaiset mitoituskäyrät polttoaineteholtaan 1–5 MW:n uusien energiantuotantoyksiköiden piipunkorkeuksille tasaisessa maastossa. Lisäksi tarkasteltiin erikseen läheisen maastoesteen tai lähirakennuksen vaikutusta syntyviin pitoisuuksiin ja määritettiin esteen vaikutuksesta piipunkorkeuteen tarvittava lisäkorkeus.