Exploring the Limits of Nō Theatre: Adapting the traditional elements of nō in shinsaku plays

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3856-9
Julkaisun nimi: Exploring the Limits of Nō Theatre: Adapting the traditional elements of nō in shinsaku plays
Tekijä: Nukke, Maret
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, maailman kulttuurien laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: The study of nō theatre, a 14th century traditional Japanese performing art form, has focused primarily on the classical plays, while no extensive studies of the new nō plays or shinsaku nō have been made in Western scholarship. Since all nō plays, classical and new, are theatrical scripts that adapt their themes and characters from literary or other sources, they are viewed in this study as adaptations. Nō plays are a type of adaptations that adapt their sources in a conservative manner, relying on many limits defined by the specific rules of the genre called nō theatre. In this study, nō plays are divided into two categories: genre adaptations, which adapt literary or other sources and involve the change of genre from literature to theatrical script, and kinetic adaptations, which appropriate material from existing plays. In order to clarify the concept of nō plays as adaptations ten adaptation strategies are discussed and examples provided from classical nō plays, forming a theoretical framework for the analysis of shinsaku plays. The main focus of this study is on exploring the ways in which source materials have been transformed to create the main characters and intertextuality in shinsaku plays. For creating a comprehensive basis for the analysis, the traditional elements of nō theatre are divided into four structural and six performance elements. All structural elements and three performance elements (the actors’ training, music, costumes and masks) form internal elements of nō plays the modification of which to the extremes causes serious deviance from the limits of the genre. On the other hand, remaining three performance elements as external elements of nō plays (the stage, properties and lighting) offer more freedom and creativity in adaptation. Analysis of the practical application of various adaptation strategies in five shinsaku nō plays revealed that multiple strategies and techniques similar to those in classical plays have been applied simultaneously in the new plays. Some of the structural elements such as the design of characters, use of language and creation of allusiveness were modified to some extent in the new plays, and the prominence of religion was diminished. The internal performance elements were generally adapted within the limits of the nō canon, while the external performance elements were adapted more freely.1300-luvulta peräisin olevan Japanin nō-teatterin tutkimus keskittyy ennen kaikkea klassisiin näytelmiin. Nō-teatterin uusien näytelmien eli shinsaku nō tutkimus ei ole saanut suurta huomiota, ja tähän asti Japanin ulkopuolella ei ole tehty shinsaku:sta perusteellisia tutkimuksia. Koska kaikki nō-näytelmät, niin perinteiset kuin uudet, ovat teatteritekstejä, jotka ottavat teemoja ja henkilöitä kirjallisuudesta sekä muista lähteistä, niin niitä voidaan analysoida teatterin adaptaationa. Nykyisten adaptaatioteorioiden mukaan voidaan nō-näytelmät jakaa kahteen osaan: kirjallisuutta ja muita lähteitä teatteriin mukauttavat tyylilajien väliset adaptaatiot ja jo olemassa olevista nō-näytelmistä uusia versioita luovat kineettiset adaptaatiot. Nō-näytelmien adaptaatioiden olemuksen selvittämiseksi tutkimuksessa esitetään kymmenen adaptaatiostrategiaa, jotka kuvaavat sitä, miten lähdemateriaalia mukautetaan nō-näytelmän tiukasti rajoitettua muotoa vastaavaksi esittämällä esimerkkejä eri strategioiden käytöstä klassisissa näytelmissä. Klassisten näytelmien pohjalta muodostetut adaptaatiostrategiat muodostavat teoreettisen kehyksen, jonka avulla analysoidaan nō-teatterin shinsaku-näytelmiä. Tämän tutkimuksen keskeinen kysymys on, miten epätraditionaalisia lähdemateriaaleja käytetään shinsaku-näytelmien henkilöhahmojen ja intertekstuaalisuuden luomisessa. Analysoitaessa uusien näytelmien perinteisiä nō-teatterin elementtejä selvisi, että mukautettaessa materiaalia nō-teatterin muotoa varten, käytetään samanlaisia adaptaatiostrategioita kuin klassisissa näytelmissä. Viidessä analysoidussa shinsaku-näytelmässä esiintyi rakenteellisia elementtejä, kuten esimerkiksi henkilöhahmot, kielenkäyttö ja intertekstuaalisuutta luovat alluusiot. Vertailtaessa samoja elementtejä klassisiin näytelmiin, oli eroja vain vähän. Lisäksi uusissa näytelmissä oli uskonnon merkitystä vähennetty niin henkilöhahmojen identiteetissä kuin näytelmien rakenteissa. Esitykselliset peruselementit (näyttelijän harjoittaminen, musiikki, puvut ja maskeeraus) olivat yleisesti ottaen adaptoitu nō-teatterin genren rajoissa, samalla kun muita esitykseen liittyviä elementtejä, kuten näyttämö, lavasteet, rekvisiitat ja valaistus oli adaptoitu uusia näytelmiä varten huomattavasti vapaammin.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3856-9
http://hdl.handle.net/10138/231453
Päiväys: 2018-02-03
Avainsanat:
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
explorin.pdf 4.663MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot