Kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä ja sitä koskevan kriminalisoinnin tarpeellisuudesta sekä hyväksyttävyydestä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan kiskonnantapaisen työsyrjinnän kriminalisoinnin tarpeellisuutta sekä hyväksyttävyyttä erityisesti sen tunnusmerkistön täyttymisen kautta sekä suhteessa muihin rikoslain työperäistä hyväksikäyttöä koskeviin rangaistussäännöksiin ja laillisuus- ja kriminalisointiperiaatteiden asettamiin vaatimuksiin. Työperäistä hyväksikäyttöä koskevilla rangaistussäännöksillä tarkoitetaan tässä yhteydessä rikoslain kiskontaa, törkeää kiskontaa sekä ihmiskauppaa koskevia säännöksiä.

Kiskonnantapainen työsyrjintä säädettiin rangaistavaksi 1. toukokuuta 2004 ja sen tarkoituksena oli ennen kaikkea suojata yhdenvertaisuutta. Käytännössä kyseessä oleva kriminalisointi on kuitenkin osoittautunut monisyiseksi ongelmaksi. Sen päällekkäisyys niin työsyrjinnän, kiskonnan, törkeän kiskonnan kuin työperäisen ihmiskaupan tunnusmerkistöjen kanssa on johtanut sen tarpeellisuuden kyseenalaistamiseen. Edelleen kriminalisoinnin päällekkäisyys yhdessä muun muassa sen symbolisen luonteen sekä tehottomuuden kanssa on johtanut kriminalisoinnin hyväksyttävyyden kyseenalaistamiseen kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta. Myös säännöksen tunnusmerkistön täyttymiseen, erityisesti työsuhteen olemassa olon vaatimuksesta johtuen, liittyy haasteita. Näin ollen, vaikka kriminalisoinnin tarkoituksena on ollut parantaa ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa sekä suojata haavoittuvassa asemassa olevia hyväksikäytöltä, ovat sen vaikutukset käytännössä olleet osin jopa päinvastaisia. Säännösten väliset rajanvetovaikeudet ovat muun muassa johtaneet siihen, että tapaukset, joissa voisi olla kyse vakavammasta työvoiman hyväksikäytöstä, käsitellään tuomioistuimissa lievempinä rikoksina, useimmiten juuri kiskonnantapaisena työsyrjintänä.

Tutkielmassa käsitellään aluksi työsyrjinnän tunnusmerkistöä, sen ollessa edellytys kiskonnantapaiselle työsyrjinnälle. Tämän jälkeen tarkastellaan kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistöä sekä rajanvetoa suhteessa muihin työperäistä hyväksikäyttöä koskeviin kriminalisointeihin. Tutkielman jälkimmäisessä osassa kyseessä olevaa kriminalisointia tarkastellaan laillisuusperiaatteen ja yleisemmin kriminalisointiperiaatteiden asettamien edellytysten, kuten epätäsmällisyyskiellon, oikeushyvien suojelun periaatteen, symbolisen rikosoikeuden kiellon, ultima ratio -periaatteen ja hyöty–haitta -punninnan periaatteen valossa.

Tutkielmassa on hyödynnetty pääosin lainopillista metodia, mutta se on selvästi myös kriminaalipoliittinen. Tutkielmassa esiin tuotujen ongelmakohtien havainnollistamiseksi on hyödynnetty laajalti tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä. Tutkielma on läpileikkaus kiskonnantapaisen työsyrjinnän kriminalisointiin liittyviin keskeisimpiin epäselvyyksiin ja haasteisiin.