Contradictions of Finnish Education: Finnishness, interculturality and social justice

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-4273-3
Julkaisun nimi: Contradictions of Finnish Education: Finnishness, interculturality and social justice
Tekijä: Itkonen, Tuija H.
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Kuuluu julkaisusarjaan: Helsinki Studies in Education, number 28 - URN:ISSN:2489-2297
Tiivistelmä: Year 2017 marked the 100th anniversary of Finland’s independence. Over the course of independence, along with the construction of narratives of Finnishness, education has been among the many social and political projects harnessed to support Finland’s emergence as a viable nation-state. Finland built an educational system that has gained global attention for its excellence in outcomes. While much of both national and international public, educational, and political discourses operate around the notion of Finnishness, infused with egalitarian values, inclusivity, and ethos of excellence, there are alarming signs of realities conflicting with certain imaginaries of education and social wellbeing in the Nordic country. This interdisciplinary doctoral thesis, situated across education, and, amongst others, philosophy, sociology, and literary studies, sets out to problematize what is currently happening at the intersection of myth and reality of Finnish education, and asks: 1) How does the notion of Finnishness inform different educational actors, perspectives, and contexts?, and 2) How can Finnishness in education be deconstructed, critically examined, and reconstructed? The thesis examines the way Finnishness is found to inform perceptions on interculturality and diversity in the teaching profession, and how the notion is involved in mechanism of Othering. This work also applies and demonstrates the use of an intertextual method as a pedagogical tool to deconstruct, critically examine, and reconstruct national narratives, here Finnishness. Finally, the work describes critical and reflexive interculturality (Dervin 2016), and conceptualizes and advocates a theoretical shift in the general perception of interculturality in education towards the direction of intercultural ethics. Research data comprises ten Finnish teacher interviews and 85 open comments, two intertextual case studies with pre-service teachers, but also two commercial products on Finnish education, and Finnish ABC books (a selection 1900–2013). The thesis uses several (dialogical) qualitative methods and operates from critical and reflexive interculturality as the philosophical and theoretical lens. The results suggest Finnishness set in the realms of the nostalgic and mystified, and discourses on equality/equity and social justice in education embellished and ambiguous. While the intertextual method revealed hidden contestations challenging hegemonies and taken-for-granted ideologies, Finnishness was also found to inform mechanisms that Other those not fitting the norm. Furthermore, notion itself, Finnishness, was found to be Othered and slightly contested. Ethnocentric tendencies and essentialist biases were also found in perspectives on interculturality and diversity among teachers. The positive indications of teachers’ ethically caring, fair and just ways of promoting wellbeing and social justice were used to conceptualize and advocate intercultural ethics. With critical and reflexive interculturality as the base, I suggest that intercultural ethics can be used as a tool for meta-level thinking e.g. teacher education and training. I also argue that the proposed intertextual method can serve as a pedagogical tool across disciplines e.g. in phenomenon-based learning. Keywords: Finnishness, Finnish education, critical and reflexive interculturality, intercultural ethics, equality/equity, social justice, intertextualitySuomi juhli 100-vuotiasta itsenäisyyttään vuonna 2017. Itsenäisyyden aikana, muiden yhteiskunnallisten ja poliittisten projektien muassa, koulutus valjastettiin osaksi kansallisia narratiiveja tukemaan kansallisvaltion syntyä ja myöhemmin ylläpitämään sen toiminta- ja kilpailukykyä. Suomi on saavuttanut kansainvälistä huomiota koulutuksen laadusta. Useat suomalaisuuteen ja suomalaiseen koulutukseen liittyvät yleiset ja poliittiset diskurssit ovat ladattuja tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden sekä erinomaisuuden eetoksella niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. On kuitenkin hälyttävää, etteivät tietyt mielenmaisemat pohjoisen maan koulutuksesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista enää kasvavassa määrin kohtaa koulutukseen liittyviä realiteetteja. Tämä monitieteinen tutkimus sijoittuu kasvatustieteisiin ja muiden muassa myös filosofian, sosiologian, kirjallisuustieteen tutkimusperinteisiin. Se tarkastelee suomalaiseen koulutukseen liittyvien myyttien ja realiteettien kohtaamista kysymällä: 1) Miten suomalaisuus vaikuttaa koulutuksen toimijoihin, näkemyksiin ja konteksteihin? ja 2) Miten suomalaisuutta voidaan tutkia käsitteenä koulutuksessa niin, että tuodaan esille piiloisia merkityksiä, tutkitaan niitä kriittisesti ja ajatellaan käsitettä uusilla merkityksillä? Tutkimus tarkastelee, miten suomalaisuus vaikuttaa opettajien ammatillisiin käsityksiin interkulttuurisuudesta ja monimuotoisuudesta, ja miten käsite tuottaa toiseutta. Tutkimus myös soveltaa ja havainnollistaa intertekstuaalisen metodin käyttöä pedagogisena välineenä piiloisten merkitysten löytämiseen kansallisten narratiivien (tässä suomalaisuus) taustalla, niiden kriittiseen tarkasteluun ja monitahoisten merkitysten tuottamiseen. Työ tarkentaa kriittistä ja refleksiivistä interkulttuurisuutta (Dervin 2016) sekä käsitteellistää ja teoretisoi siirtymää kohti interkulttuurista eettisyyttä. Tutkimusaineisto koostui kymmenen suomalaisen opettajan haastattelusta ja 85 avoimesta kommentista, kahden opettajaopiskelijan intertekstuaalisesta tapaustutkimuksesta sekä kahdesta kaupallisesta tuotteesta liittyen suomalaiseen koululaitokseen ja valikoimasta (1900–2013) suomalaisia aapisia. Tutkimuksessa käytettiin erilaisia laadullisia (dialogisia) menetelmiä ja sen filosofinen ja teoreettinen kehys on kriittinen ja refleksiivinen interkulttuurisuus. Tuloksien mukaan suomalaisuus näyttäytyy nostalgisena ja myyttisenä, ja tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden diskurssit kaunisteltuina ja monitulkintaisina. Intertekstuaalisen metodin esilletuomat piiloiset kiistanalaisuudet haastoivat hegemonisia ja ideologisia ’itsestäänselvinä’ pidettyjä totuuksia. Suomalaisuuden todettiin olevan osa toiseuttavia mekanismeja kohdistuen niihin, joiden koetaan olevan erilaisia suhteesssa suomalaisuuden normeihin. Tämä näkyi mm. aapiskirjoissa ja opettajien käsityksissä interkulttuurisuudesta ja monimuotoisuudesta. Myös suomalaisuuden käsite nähtiin toiseutettuna ja jossain määrin kiistanalaisena. Opettajien näkemyksissä todettiin etnosentrisiä ja essentialistisia asenteita suhteessa interkulttuurisuuteen ja monimuotoisuuteen. Positiivisia ilmauksia opettajien eettisesti välittävästä ja oikeudenmukaisuutta edistävästä toiminnasta käytettiin interkulttuurisen eettisyyden käsitteellistämiseen ja teoretisoimiseen tarkoituksella edistää opettajien meta-tason ajattelua esim. opettajakoulutuksessa. Esitän myös intertekstuaalisen metodin hyödyntämistä pedagogisena välineenä muun muassa ilmiöpohjaiseen opiskeluun ja poikkitieteelliseen tutkimustyöhön. Avainsanat: suomalaisuus, suomalainen koulutus, kriittinen ja refleksiivinen interkulttuurisuus, interkulttuurinen eettisyys, tasa-arvo/yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, intertekstuaalisuus
URI: URN:ISBN:978-951-4273-3
http://hdl.handle.net/10138/234630
Päiväys: 2018-06-01
Avainsanat:
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Contradi.pdf 726.0KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot