Development of Reconstructive Head and Neck Surgery - Special Emphasis on Novel Applications of Microsurgery

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-4342-6
Title: Development of Reconstructive Head and Neck Surgery - Special Emphasis on Novel Applications of Microsurgery
Author: Husso, Annastiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Plastiikkakirurgia
Doctoral Program in Clinical Research
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Introduction: Managing extensive bone and soft tissue defects in head and neck region remains a reconstructive challenge. The aim of the reconstruction is to manage the three-dimensional tissue defect and preserve functions like swallowing, talking, breathing and aesthetics. The modern microsurgical practice is reported to be highly reliable. Still, when complications occur, they can be devastating. Understanding the advantages and disadvantages of the different reconstruction alternatives ensures the optimal choice of treatment. Aims: This thesis comprises four studies from Helsinki Head and Neck Center Department of Plastic Surgery, analysing the pratice of head and neck reconstruction from 1995 to 2012, comparing the iliac crest (DCIA), the scapular and the fibular flap in maxillomandibular reconstruction, presenting local pedicled submental artery flap (SAF) in oral cancer reconstruction and analysing novel ear-based alternatives in maxillofacial microvascular reconstruction. Patients and methods: The first study included 541 patients receiving 594 head and neck free flaps from 1995 to 2012. The second study compared 163 patients with a scapular, fibular or DCIA flap for mandibular, maxillary or orbital reconstruction. The third study investigated the outcome of reconstruction with SAF in a series of 10 patients with early or locally advanced intraoral cancer. In the fourth study three external ear-based free flaps in facial reconstruction were described in a series of 19 patients with 20 reconstructions with temporal artery posterior auricular skin (TAPAS), helical or hemiauricular flaps. Results: The most commonly used free flap from 1995 to 2012 was the radial forearm flap. The number of different flap types and combinations expanded from 15 during the first study trimester to 24 during the last study trimester. The flap survival remained constant being 97%. The prevalence of surgical complications decreased. The overall survival rate of scapular, fibular and DCIA flaps from 2000 to 2012 was 91%. The most reliable flap was scapular flap with 100% survival, followed by the fibular with 97% survival and the least reliable was the DCIA with 85% survival. The overall complications favoured fibula and scapula. Two patients with SAF reconstruction developed major complications of which one was total flap loss. The SAF was lifted in three cases in combination with sentinel lymph node biopsy to rule out positive neck disease and in two cases there was nodal sampling combined. The follow-up showed no signs of metastatic neck disease, but six patients developed local recurrences. Three of patients were treated primarily with palliative intent. The free flaps lifted from ear region included 12 helical flaps, 7 TAPAS flaps and 1 hemi-auricular flap. Flap survival rate was 95%. Donor-sites healed uneventfully, and aesthetic and functional outcomes were good in all flaps. Conclusions: Head and neck microsurgery was established in our institution during recent decades. The flap selection has been constantly expanding along with the increasing mean age of the patient population, without sacrificing outcome. In composite reconstructions, fibular, scapular, and DCIA flaps are all useful and reliable tools, with DCIA being least favorable in terms of flap survival and complications. Local flap reconstruction with SAF is an alternative tool in selective patients not suitable for conventional microvascular surgery. Development of free flaps from the ear region has added versatile flap alternatives in the armamentarium.Johdanto: Pään ja kaulan alueen kudospuutosten kirurginen korjaus tarjoaa haasteita. Kirurgisen korjauksen tavoitteena on sekä palauttaa kolmiulotteinen anatominen kokonaisuus että turvata toimintoja, kuten hengittäminen, puhuminen ja nieleminen. Vapaiden mikrovaskulaaristen kudoskielekkeiden tulokset tiedetään yleisesti hyviksi, mutta kun komplikaatioita ilmaantuu ne voivat olla tuhoisia. Haasteena on tunnistaa eri kieleketyyppien edut ja riskit, ja näin turvata paras mahdollinen kudospuutosten hoito kullekin potilaalle. Tutkimuksen tavoitteet: Tämä väitöskirjatyö koostuu neljästä tutkimuksesta, jotka on tehty Helsingin yliopistollisen keskussairaalan plastiikkakirurgian klinikassa. Tutkimuksissa selvitetään pään ja kaulan alueen mikrovaskulaarikorjauksien tulokset ja muuttuvat trendit vuodesta 1995 vuoteen 2012, vertaillaan kolmea eri luukielekettä; pohjeluu, lapaluu ja suoliluunharjanne, arvioidaan varrellisen submentaalikielekkeen soveltuvuutta kudoskorjaukseen syöpäpotilaalla ja esitellään korvasta nostettavia vapaita kudoskielekkeitä pään alueen kudospuutosten hoidossa. Potilaat ja menetelmät: Ensimmäisessä tutkimuksessa 541: lle potilaalle tehtiin 594 vapaata kudossiirrettä. Toisessa tutkimuksessa 163 pohjeluu, suoliluunharjanne ja lapaluu kudossiirrettä tehtiin ylä- ja alaleuan tai silmäkuopan korjaamiseksi. Kolmannessa tutkimuksessa 10:lle potilaalle, jotka eivät soveltuneet mikrovaskulaarikirurgiaan, tehtiin korjaus submentaalikielekkeellä. Neljännessä tutkimuksessa 19 potilaalle tehtiin 20 kielekekorjausta korvasta irrotettavilla kielekkeillä. Tulokset: Mikrovaskulaarikielekkeiden tulokset pysyivät erittäin hyvinä tutkimusajanjakson ajan, vapaiden kudoskielekkeiden selviäminen oli 97 %. Erilaisten kieleketyyppien määrä nousi tutkimuskolmannesten välillä viidestätoista kahteenkymmeneen neljään. Kirurgisten komplikaatioiden määrä laski, vaikka potilaiden keski-ikä nousi ja syöpäkorjausten määrän nousi. Luukielekkeiden tulokset olivat hyviä. Lapaluukieleke ja pohjeluukieleke olivat luotettavimmat kielekkeet ja myös komplikaatioiden suhteen suoliluunharjannekieleke oli näitä epäedullisempi. Yksi submentaalikieleke menetettiin. Submentaalikielekeen noston yhteydessä tehtiin viidessä tapauksessa imusolmukebiopsia, positiivisten kaulan alueen imusolmukkeiden löytämiseksi. Seurannassa yhdelläkään potilaalla ei ollut kaulan alueen metastaasia, mutta kuusi potilasta sai leikkausalueen residiivin. Kuudesta potilaasta kolme oli leikattu palliatiivisesti. Korvan alueen vapaat kudoskielekkeet koostuivat kahdestatoista helix-kielekkeestä, seitsemästä TAPAS-kielekkeestä ja yhdestä hemiauriculaarikielekkeestä. Kudoskielekkeiden onnistumisprosentti oli 95 % ja ottokohdat parantuivat ongelmitta. Päätelmät: Pään ja kaulan alueen mikrovaskulaarikirurgia on vakiinnuttanut roolinsa viimeisimpien vuosikymmenten aikana. Kielekevalikoima on laajentunut ja potilaat vanhentuneet, mutta tästä huolimatta tulokset ovat parantuneet. Luukielekevertailussamme suoliluunharjannekieleke oli epäluotettavin. Varrellista submentaalikielekettä voidaan käyttää valikoiduilla onkologisilla potilailla hyvin tuloksin kudospuutoksen korjaukseen. Korvan alueelta nostettavat vapaat kudoskielekkeet tuovat monipuolisen vaihtoehdon pään alueen kielekekorjauksille.
URI: URN:ISBN:ISBN 978-951-51-4342-6
http://hdl.handle.net/10138/236446
Date: 2018-06-29
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Developm.pdf 23.39Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record