Cerebral venous thrombosis-Clinical characteristics and factors affecting outcome

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4388-4
Julkaisun nimi: Cerebral venous thrombosis-Clinical characteristics and factors affecting outcome
Tekijä: Hiltunen, Sini
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Kliininen tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: The aim of this study was to investigate clinical characteristics of cerebral venous thrombosis (CVT), risk-factors, and factors associated with poor outcome. We established retrospectively a database on all CVT patients treated at the Helsinki University Hospital from 1987 to 2015, and patients were invited for a follow-up visit. We formed collaboration with the Academic Medical Centre in Amsterdam, and Sahlgrenska University Hospital in Gothenburg. Helsinki CVT registry collected data on 243 patients. Patients aged from 15 to 82 years (median 42), and 60% were women. In the study investigating sinus recanalization, 43 of 91 patients had complete, 31 had partial, and 17 had no recanalization of the sinuses at follow-up. Poor recanalization was associated with older age, male gender, and absence of known risk factors or causes. In multivariate analysis recanalization was not associated with functional recovery. Fibrin D-dimer was measured in 71 out of 138 patients before initiation of anticoagulation. D-dimer <0.5mg/l was measured in 12.7%, 0.5-2.9mg/l in 52.1%, and >3mg/l in 35.2%. Levels of were lower in patients with longer symptom duration and higher when more sinuses were thrombosed. Hyperglycemia was investigated in 308 patients (169 from Amsterdam and 139 from Helsinki). Hyperglycemia (plasma glucose >7.8mmol/l) was present in 21% of the patients at admission. In multivariate analysis hyperglycemia was independently associated with recovery and mortality. Role of cancer as CVT risk was investigated in 594 cases (243 from Helsinki, 224 from Amsterdam, and 128 from Gothenburg) and 6278 controls. In the first year after cancer diagnosis the risk was clearly elevated in solid cancer, and very high in hematological cancer. The study investigating long-term outcome after CVT included 161 patients, with a mean follow-up of 39 months. Mortality was 11%, with 4% due to CVT. Good functional recovery (mRS 0-1) was observed in 83%, however residual symptoms were reported by 68% of patients. Vocational status analysis included 121 working-aged patients; 23% were unemployed, and 16% were on permanent disability pension. Major stroke symptoms, and compulsory education only were associated with both functional outcome and vocational status in multivariate analysis. In conclusion, our CVT cases in Helsinki are in demographically similar to other CVT series from high-income countries. Recanalization occurred less often in patients with known factors of poor outcome, but the importance of recanalization to recovery needs further studies. Fibrin D-dimer measurements cannot be reliably used to exclude CVT. We established hyperglycemia as a factor affecting outcome. Hyperglycemia should be treated, but optimum level needs investigation. Newly diagnosed cancer is a major risk factor for CV was confirmed. Functional outcome after CVT is generally good, however residual symptoms are common. Patients are often young, so even mild residual symptoms that affect working ability are of large importance.Sinustromboosi eli kallonsisäisten laskimoiden ja laskimosinusten tukos on harvinainen aivohalvauksen syy. Se eroaa muista aivohalvaustyypeistä riskitekijöiltään, taudinkuvaltaan ja ennusteeltaan. Sinustrombosiin sairastuvista suurin osa on työikäisiä naisia. Riskitekijöistä tärkeimmät ovat perinnöllinen tukostaipumus, syöpätaudit, sekä naisilla ehkäisypillereiden käyttö ja lapsivuodeaika. Oireet ovat monimuotoisia; lähes kaikilla potilailla on päänsärkyä ja suurella osalla on myös näköhäiriöitä, halvausoireita tai epileptisiä kohtauksia. Sinustromboosi voi aiheuttaa aivopaineen nousua, aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Diagnostiikka on haastavaa ja vaatii päivystyksellisen aivolaskimoiden tietokonetomografian tai aivojen magneettitutkimuksen. Sinustromboosin hoitona on viivytyksettä aloitettu verenohennuslääkitys. Kuolleisuus sinustromboosissa on alle 10 %, ja neljä viidestä potilaasta toipuu vähäoireiseksi tai oireettomaksi. Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa sinustromboosin taudinkulkua, riskitekijöitä ja ennustetekijöitä. Tutkimusta varten kerättiin tietokanta kaikista Helsingin yliopistollisessa sairaalassa hoidetuista sinustromboosipotilasta vuodesta 1987 vuoteen 2015. Kaikki potilaat kutsuttiin poliklinikkakäynnille. Kahdessa osatutkimuksessa teimme tutkimusyhteistyötä Amsterdamilaisen sekä Göteborgilaisen tutkimuskeskuksen kanssa. Totesimme laskimosinusten avautuvan harvemmin potilailla joilla oli jo entuudestaan tiedettyjä huonon ennusteen tekijöitä (miessukupuoli sekä korkeampi ikä), lisäksi riskitekijöiden puute heikensi todennäköisyyttä sinusten avautumiseen. Lähes joka viidennellä potilaalla avautumista ei tapahtunut lainkaan, mutta tämän ei todettu vaikuttavan toipumiseen. Veren d-dimeeripitoisuus oli mitattu 71/138 potilaalta ennen antikoagulaatiohoidon aloitusta. Pitoisuus laski oireiden keston pidentyessä ja nousi kun useampi laskimosinus oli trombosoitunut. Nomaaliksi tulkittava matala d-dimeeriarvo todettiin 12.7% potilaista, joten normaali d-dimeeriarvo ei riitä poissulkemaan sinustromboosia. Potilailla joilla sairaalaan tullessa verensokeri koholla (21%) oli suurempi todennäköisyys toipua huonosti tai kuolla. Verensokerin ihannetasoa sinustrombosipotilailla ei ole vielä tutkittu. Tutkiessamme syöpäsairauteen liittyvää sinustromboosiriskiä aineistomme koostui 594 potilaasta (243 Helsingistä, 224 Amsterdamista ja 128 Göteborgista), kontrolliryhmässä oli 6278 potilasta. Syöpäsairaudet olivat potilailla yleisempiä kuin kontrolleilla, etenkin hematologisten syöpien osalta. Kiinteissä syöpätyypeissä sinustromboosin riski oli kohonnut ensimmäisenä vuonna syöpädiagnoosin jälkeen ja hematologisissa syövissä riski oli erittäin suuri. Tutkimme sinutromboosista toipumista 161 potilaalla. Keskimääräinen seuranta-aika oli 39 kuukautta. Kuolleisuus oli 11% josta 4% sinustromboosiin liittyviä. Vaikka suurin osa (83%) potilaista toipui hyvin, raportoi 68% potilaista oireita jääneen. Työhönpaluuta tutkittiin 121 työikäisellä, joista 23% oli työttömänä ja 16% oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Monimuuttuja-analyysissä työhönpaluuseen ja toipumiseen liittyivät merkittävät halvausoireet sairauden alkuvaiheessa sekä pelkkä peruskoulun käyminen. Suuri osa sinustromboosipotilaista on työikäisiä, joten lievätkin jäännösoireet ovat merkittäviä elämänlaadun kannalta.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4388-4
http://hdl.handle.net/10138/237190
Päiväys: 2018-08-10
Avainsanat:
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
CEREBRAL.pdf 959.7KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot