Hijacking responsibility : Philosophical studies on health distribution

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3340-3
Title: Hijacking responsibility : Philosophical studies on health distribution
Author: Ahola-Launonen, Johanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Practical Philosophy
Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2018-10-01
Belongs to series: Publications of the Faculty of Social Sciences - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3340-3
http://hdl.handle.net/10138/241213
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: In this thesis, I examine the theoretical background of a political trend, namely, the responsibilization of the individual. The trend turns complex societal issues like poverty and sickness into simple questions of individual responsibility. I show that what underlies it is a simplified and misunderstood version of luck egalitarianism, or responsibility-sensitive egalitarianism. The theory incorporates the traditionally anti-egalitarian notions of choice and responsibility into egalitarianism. However, I argue that the original theory ends up concluding that the best way to be choice-sensitive is to promote general redistributive institutions and public insurance systems. In applied philosophical contexts, however, the simplified notion overshadows more nuanced accounts, and all that remains of the complex theory is a normative emphasis on individual responsibility. In bioethical literature, a prime example is the discussion on chronic diseases and its obsession with individuals and their responsibility. People are seen as autonomous and rational decision makers who can choose their lifestyles freely. By choosing detrimental lifestyles they make themselves accountable for ensuing health problems; and show insufficient solidarity towards others in need of public health services. This line of thinking is severely mistaken, though. Chronic diseases correlate with socioeconomic backgrounds, and they are strongly affected by many social determinants of health. This means that leaving political and social answers to the sidelines in trying to provide solutions is inefficient and unfair. Besides, talk about “being healthy” and “being responsible” should not be restricted to a narrow scope of accepted behaviors. I conduct a conceptual and normative study into the notion of “responsibility” in post-Rawlsian Anglo-American political philosophy, focusing on distributive justice. I argue that discussions on responsibility have been hijacked by a simplified backward-looking desert-based view. I also argue that the notion of responsibility has acquired an excessive role in egalitarian theory and its applications. Responsibility needs to be redefined and its proper normative place clarified in political philosophy and real-life decisions based on it. My main claim is that responsibility should not have a role in the distribution of primary goods. I defend the view that a society should guarantee its citizens’ basic need satisfaction – health included – to create sufficiently equal opportunities and capabilities. It is not clear why responsibility should belong to the first principles of a theory of political philosophy: guaranteeing equal standing for persons is more important than ambiguous assessments of desert and responsibility. The assessment and computation of responsibilities cannot be the primary goal of a just society.Pitäisikö tupakoijien maksaa enemmän keuhkosyöpähoidostaan ja ylipainoisten diabeteshoidostaan? Onko epäreilua, että terveellisesti elävät ihmiset maksavat epäterveellisesti elävien terveydenhoitokuluja? Nämä kysymykset kuvastavat vallalla olevaa yksilöä vastuullistavaa poliittista suuntausta. Tässä ajattelutavassa yhteiskunnalliset ilmiöt yksinkertaistetaan yksilöä ja hänen valintojaan koskeviksi kysymyksiksi. Väitöskirjassani tutkin tämän poliittisen trendin yhteiskuntafilosofista taustaa. Osoitan, että ilmiön teoreettinen tausta löytyy niin sanotusta vastuu-sensitiivisestä egalitarimista, eli sattumaegalitarismista. Teoriassa sitoudutaan egalitaristisiin piirteisiin, kuten riittävään hyvinvointitasoon kaikille. Toisaalta teoria sisältää myös keskeisen ajatuksen valinnasta ja vastuusta: yhteiskunnan tehtävänä on korvata olosuhteiden aiheuttamat epätasa-arvot, mutta sen ei tarvitse korvata yksilöiden omien valintojen seurauksia. Osoitan kuitenkin, että alkuperäinen teoria ei päädy yksilöä vastuullistavan ajattelutavan mukaisiin tuloksiin. Sen sijaan teorian mukainen ajatus valinnasta ja vastuusta johtaa pikemminkin siihen, että yksilön valintoja ei tule ottaa huomioon yhteiskunnan perusrakenteen suunnittelussa, koska olosuhteet vaikuttavat joka tapauksessa valintoihin ja hyvä-osaisilla on keskimäärin ollut parempi tuuri kuin huono-osaisilla. Soveltavassa ja julkisessa keskustelussa monimutkaisesta teoriasta kuitenkin jää jäljelle vain yksilönvastuun tärkeyden korostaminen. Tämä johtaa yksinkertaistavaan ajatteluun ja niin sanottuun vastuun poliittiseen moralismiin. Vastuun moralismissa sekä yksilöiden huono-osaisuus että hyväosaisuus nähdään yksilön itsensä ansaitsemana. Yksilöt nähdään autonomisina valitsijoina, jotka päättävät elintavoistaan täysin vapaasti. Tämä katsantokanta jättää kuitenkin huomioimatta ne lukuisat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät, jotka edesauttavat niin hyvä- tai huono-osaisuutta kuin sairautta ja terveyttäkin. Esimerkiksi pääsy terveydenhuoltoon, koulutus, syrjintä, varallisuus, niukkuudessa eläminen ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä vaikuttavat siihen, keille ”terveellisten” valintojen tekeminen on helpompaa kuin toisille. Yhteiskunnallisten ja sosiaalisten kysymysten jättäminen sivuun on epäoikeudenmukaista ja usein tehotonta. Lisäksi yksinkertaistava vastuuajattelu terveydestä tuottaa vain kapean käsityksen siitä, mitä terveys ja vastuullisuus tarkoittavat. Väitän, että yksinkertaistava ja moralistinen näkemys yksilönvastuusta on kaapannut vastuukeskustelun. Yksilönvastuu on myös saanut nykyisessä yhteiskunnallisessa ja teoreettisessa keskustelussa liian suuren roolin. Ei ole selvää, miksi vastuun pitäisi kuulua yhteiskuntafilosofisen teorian ensimmäisiin periaatteisiin tai miksi yhteiskunnan tärkein tehtävä olisi löytää ne, jotka ovat sairaudestaan tai huono-osaisuudestaan itse vastuussa. Perustavia yhteiskunnallisia hyviä, kuten terveyttä, ei tulisi jakaa yksilönvastuun perusteella.
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
HIJACKIN.pdf 601.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record