Supistamista, rationalisointia vai kehittämistä? : Valtiovarainministeriön järjestelyosaston järjestämän henkilöstökoulutus- ja tutkimustoiminnan rakentuminen osaksi valtionhallintoa vuosina 1943-1971

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6346-6
Title: Supistamista, rationalisointia vai kehittämistä? : Valtiovarainministeriön järjestelyosaston järjestämän henkilöstökoulutus- ja tutkimustoiminnan rakentuminen osaksi valtionhallintoa vuosina 1943-1971
Author: Harlamov-Elo, Anna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2011-01-14
Language: fi
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6346-6
http://hdl.handle.net/10138/24310
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The study examines the personnel training and research activities carried out by the Organization and Methods Division of the Ministry of Finance and their becoming a part and parcel of the state administration in 1943-1971. The study is a combination of institutional and ideological historical research in recent history on adult education, using a constructionist approach. Material salient to the study comes from the files of the Organization and Methods Division in the National Archives, parliamentary documents, committee reports, and the magazines. The concentrated training and research activities arranged by the Organization and Methods Division, became a part and parcel of the state administration in the midst of controversial challenges and opportunities. They served to solve social problems which beset the state administration as well as contextual challenges besetting rationalization measures, and organizational challenges. The activities were also affected by a dependence on decision-makers, administrative units, and civil servants organizations, by different views on rationalization and the holistic nature of reforms, as well as by the formal theories that served as resources. It chose long-term projects which extended to the political decision-makers and administrative units turf, and which were intended to reform the structures of the state administration and to rationalize the practices of the administrative units. The crucial questions emerged in opposite pairs (a constitutional state vs. the ideology of an administratively governed state, a system of national boards vs. a system of government through ministries, efficiency of work vs. pleasantness of work, centralized vs. decentralized rationalization activities) which were not solvable problems but impossible questions with no ultimate answers. The aim and intent of the rationalization of the state administration (the reform of the central, provincial, and local governments) was to facilitate integrated management and to render a greater amount of work by approaching management procedures scientifically and by clarifying administrative instances and their respon-sibilities in regards to each other. The means resorted to were organizational studies and committee work. In the rationalization of office work and finance control, the idea was to effect savings in administrative costs and to pare down those costs as well as to rationalize and heighten those functions by developing the institution of work study practitioners in order to coordinate employer and employee relationships and benefits (the training of work study practitioners, work study, and a two-tier work study practitioner organization). A major part of the training meant teaching and implementing leadership skills in practice, which, in turn, meant that the learning environment was the genuine work community and efforts to change it. In office rationalization, the solution to regulate the relations between the employer and the employees was the co-existence of the technical and biological rationalization and the human resource administration and the accounting and planning systems at the turn of the 1960s and 1970s. The former were based on the school of scientific management and human relations, the latter on system thinking, which was a combination of the former two. In the rationalization of the state administration, efforts were made to find solutions to stabilize management ideologies and to arrange the relationships of administrative systems in administrative science - among other things, in the Hoover Committee and the Simon decision making theory, and, in the 1960s, in system thinking. Despite the development-related vocabulary, the practical work was advanced rationalization. It was said that the practical activities of both the state administration and the administrative units depended on professional managers who saw to production results and human relations. The pedagogic experts hired to develop training came up with a training system, based on the training-technological model where the training was made a function of its own. The State Training Center was established and the training office of the Organization and Methods Division became the leader and coordinator of personnel training.Tutkimuksessa tarkastellaan historiallisten lähteiden avulla valtiovarainministeriön järjestelyosaston henkilöstökoulutus- ja tutkimustoimintaa ja sen rakentumista osaksi valtionhallintoa vuosina 1943 1971. Rakentuminen tapahtui ristiriitaisten haasteiden ja mahdollisuuksien risteysasemalla ratkomalla valtionhallintoon kohdistuneita yhteiskunnallisia sekä rationalisointitoimintaan kohdistuneita kontekstuaalisia ja organisatorisia haasteita. Toimintaan vaikuttivat riippuvuussuhteet päättäjiin, hallintoyksiköihin ja virkamiesjärjestöihin, erilaiset näkemykset rationalisoinnista ja uudistusten kokonaisvaltaisuudesta, vähäiset resurssit ja tieteelliset teoriat. Toiminta kohdistettiin päättäjien ja hallintoyksikköjen reviireille ulottuviin projekteihin pyrkien uudistamaan valtionhallinnon rakenteita ja rationalisoimaan hallintoyksikköjen toimintakäytäntöjä. Keskeiset kysymykset muodostuivat vastinpareista (oikeusvaltio- vs. hallintovaltioideologia, keskusvirasto- vs. ministerihallintojärjestelmä, työn tehokkuus vs. työn miellyttävyys, keskitetty vs. hajautettu rationalisointitoiminta), mitkä eivät olleet ratkaistavia ongelmia, vaan vastakkaisuuksien hallintaa vaativia ikuisuuskysymyksiä . Valtionhallinnon keskus-, läänin- ja paikallishallinnon rationalisoinnilla tavoiteltiin kokonaisvaltaista johtamista ja työmäärän lisäämistä johtamiskäytäntöjä tieteellistämällä sekä hallintoportaita ja niiden vastuusuhteita selkiyttämällä. Keinoina käytettiin organisaatiotutkimuksia ja komiteatyötä. Konttorirationalisoinnilla ja sitä tukevalla finanssikontrollilla pyrittiin hallintomenojen säästämiseen ja supistamiseen sekä toimintojen tarkoituksenmukaistamiseen ja tehostamiseen keinona työntutkija-instituutio (työntutkijoiden koulutus, työntutkimukset ja kaksiportainen organisaatio). Pääosa koulutuksesta oli tutkimus- ja johtamistaitojen opettamista ja toteuttamista käytännössä. Konttorirationalisoinnissa tukeuduttiin tieteellisen liikkeenjohdon ja ihmissuhdekoulukunnan, teknillisen ja biologisen rationalisoinnin rinnakkaiseloon, 1960-luvulla ne yhdistävään, systeemiajatteluun perustuvaan henkilöstöhallinnon ja laskenta- ja suunnittelujärjestelmien kehittämiseen. Valtionhallinnon rationalisointiin etsittiin apua Hooverin komitean ja Simonin päätöksentekoteorian opeista, 1960-luvulla systeemiajattelusta. Toiminnan järkevöittämisen katsottiin riippuvan ammattijohtajista, jotka huolehtisivat tuotannollisista tuloksista ja ihmissuhteista. Koulutuksen tehostamiseksi luotiin koulutusteknologinen järjestelmä. Sen johdosta vastasi järjestelyosasto, koulutuksesta Valtion koulutuskeskus. Sanastosta huolimatta toiminta edusti rationalisoinnin kypsintä vaihetta.
Subject: aikuiskasvatustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
supistam.pdf 3.035Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record