Konstuniversitetet

 

Publikationsarkivet HELDA ger synlighet åt Konstuniversitetets publikationer och främjar deras användning och påverkan. I arkivet sparas allt textmaterial som produceras på Konstuniversitetet som t.ex. avhandlingar, lärdomsprov, konstnärlig forskning, forskningsartiklar, publikationsserier och undervisningsmaterial. Materialet är fritt tillgängligt (Open Access). All data som sparats i arkivet omhändertas och ges en egen, permanent webbaddress.

Samlingar

Nyligen publicerat

  • Saari, Olli (2018)
    Työssä on tutkittu, miten Dieterich Buxtehuden koraalifantasian Te Deum Laudamus, BuxWV 218 satsi suhteutuu modaaliseen teoriaan. Taustateorian muodostamiseen on käytetty seuraavia teoksia: Gioseffo Zarlinon Le Istitutioni Harmoniche: Part IV, On the Modes (1558/1983) ja Bernhard Meierin modaalisuuden yleisteos The Modes of Classical Vocal Polyphony (1974/1988). Tärkeimpiä löydöksiä ovat ambitusten jaksottaminen kadenssein sekä erilaisten modaalisten kadenssityyppien hyödyntäminen paikallisten kontekstien muodostamisessa.
  • Seppälä, Mia (2017)
  • Hannikainen, Tuomas (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2018)
    Tutkielmani Neito tornissa – Sibelius näyttämöllä käsittelee Jean Sibeliuksen varhaista näyttämömusiikkia ja keskittyy erityisesti teokseen Jungfrun i tornet (Neito tornissa; Maid in the Tower) (JS101, 1896). Verrattuna sinfoniseen tuotantoon Sibeliuksen mittavaa näyttämömusiikkituotantoa on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Olen kerännyt tutkielmaani Jungfrunin perustiedot sekä laajahkon otoksen teosta käsitteleviä kirjoituksia 1800-luvun lopusta nykyaikaan asti. Niistä on luettavissa paitsi näkökantojen monipuolistuminen ja arvostuksen lisääntyminen, myös joidenkin vanhojen ja kyseenalaisten luonnehdintojen lähes sanatarkka toistuvuus meidän päiviimme saakka. Katson, että Jungfrunin maine on kärsinyt epäselvästä kategorisoinnista. Alkuperäisnuottien, kirjeenvaihdon ja aikalaislehtien perusteella Sibelius oli itsekin epävarma teoksensa lajityypistä. Hän sävelsi Jungfrunin Allegri-arpajaisiin, Helsingin Filharmonisen Seuran varainkeruutilaisuuteen, jonka tiesi olevan keveähkö, vaikkakin merkittävä seurapiiritilaisuus. Niin ohjelmakirjassa kuin aikalaislehdistössäkin teosta kutsuttiin ”dramatisoiduksi suomalaiseksi ballaadiksi”. Teoksen arvioiminen täyspätöisenä oopperana sivuuttaa sen syntyhistorian ja erityisluonteen. Jungfrun jatkaa pikemminkin aikanaan suosittua ja Sibeliukselle tuttua kuvaelmaperinnettä. Valaisen tutkielmassani teoksen esitystilannetta ja sen yhteiskunnallisia motiiveja libretisti Rafael Hertzbergin kirjoitusten sekä muiden aikalaistekstien avulla. Jungfrunin voi lukutavasta riippuen katsoa kommentoivan niin venäläisten sortotoimia, suomalaisten ja ruotsalaisten kieliriitaa kuin naisasiaakin. Peilaan Jungfrunia osana 1900-luvun vaihteen taidekäsityksen muutosta ja vertaan sitä Sibeliukselle läheisiin kuvataiteisiin ja kirjallisuuteen. Käsittelen teosta myös suhteessa säveltäjän muuhun varhaiseen näyttämömusiikkiin ja hänen sävelkielensä muutosvaiheeseen. Päiväkirjamerkintöihin ja alkuperäisnuotteihin perustuen valaisen Jungfrunin läheisiä yhteyksiä erityisesti Kullervoon sekä Sibeliuksen suunnitelmaa yhdistää nämä kaksi teosta. Käsittelen muutamin esimerkein Jungfrunin Wagner-vaikutteita, asiaa, joista tutkijoilla on ollut toisistaan poikkeavia käsityksiä. Tutkielmani tekee selkoa libreton epäselvästä syntyhistoriasta ja osoittaa sen perustuvan Johannes Häyhän tallentamaan ja Rafael Hertzbergin ruotsintamaan, muinaiskarjalaiseen perinneleikkiin, "Neito istuu kammiossa", joka Hertzbergin mukaan oli "vanhin tunnettu suomalainen draama – tai paremminkin ooppera, koska esitettiin laulamalla". Pohdin, miksei Sibelius ryhtynyt muokkaamaan Jungfrunia, sekä sitä, miten hän halusi rajoittaa teoksen esittämistä. Lisäksi käsittelen Sibeliuksen suhdetta oopperaan sekä tekstiin laajemminkin. Pohdintani tukeutuvat päiväkirjamerkintöihin, aikalaiskirjeenvaihtoon ja -kommentteihin. Menemättä yksityiskohtiin totean, että saatavilla olevat nuottimateriaalit sisältävät huomattavan määrän virheitä ja poistoja. Jungfrunin ominaispiirteet ja asema Sibeliuksen kokonaistuotannossa osoittavat teoksen tärkeäksi askeleeksi tekijänsä säveltäjäpolulla. Jos Jungfrun olisi saanut syntyä ja varttua onnellisemmissa merkeissä, olisi se voinut olennaisesti vaikuttaa Sibeliuksen Sibeliuksen tulevaan tyyliin sekä taiteilijauran suuntaan. Eräistä puutteistaan huolimatta Jungfrun i tornet kuuluu mielestäni Sibeliuksen huipputeosten joukkoon. Laadussaan ja laajuudessaan se ylittää useimmat Sibeliuksen varhaiset orkesteriteokset ja vertautuu Kullervoon, En sagaan sekä Lemminkäis-sarjaan.
  • Larrañaga, Lore Amenabar (2018)
    Students´ musical agency is a musical process whereby students act and interact. Musical agency plays an important role in a culturally diverse classroom; but how do educators foster student agency in such diverse settings? What repertoire and class activities do they use? To address these questions, three experienced music teachers from Vantaa, Espoo and Helsinki were interviewed. This paper is based on the concepts of Musical Agency (Karlsen, 2014; Klemenčič, 2015) and Democracy (Dewey, 2016; Karlsen & Westerlund, 2010). Findings show that pupils are more interested in working with pop songs than music from their own culture and that teachers tend to choose easy repertoire for pupils whose musical knowledge is not well developed and their talent not yet realised.
  • Li, Mingwei (2018)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin kirjallisen itsereflektion käyttöä soiton harjoittelussa. Työssä tarkasteltiin kirjalliseen itsereflektioon liittyvää kirjallisuutta ja itsereflektion eri rooleja oppimisessa ja harjoittelussa. Kirjallisuuden perusteella kävi ilmi, että kirjallista itsereflektiota voi pitää osana itseohjautuvaa oppimista. Saatiin selville, että se voi parantaa välittömästi oppimista tai suoritusta, mutta tämä edellytti tietyn määrän edeltävää konkreettista toimintaa, kuten oppimisyrityksiä. Lisäksi tavoitteiden valinta ja asettaminen vaikuttivat suoraan sekä oppimiseen että sitä koskevan itsereflektion tekoon. Tutkimusosassa toteutettiin sähköinen kyselytutkimus. Kävi ilmi, että noin puolet vastanneista opiskelijoista (n=25) kirjoitti pääinstrumenttinsa harjoittelua koskevia pohdintoja, mutta muistiinpanojen kirjoittaminen oli yleisempää. Opastusta pohdintojen tekoon oli saanut yli puolet opiskelijoista. Kuitenkin näiden taitojen konkreettinen hyödyntäminen ja hyödyntämistapa näytti riippuvan opiskelijasta itsestään. Joillakin oli useita kirjallisia keinoja käytössä, kun taas toisilla vain pari. Lopuksi todettiin, että kirjalliset itsereflektion keinot olivat hitaita verrattuna muihin reflektion muotoihin, eikä niitä pystynyt käyttämään toiminnan aikana. Ne ovat kuitenkin järkeviä työkaluja soittamisen harjoittelun lomassa käytettäväksi.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Tenhula, Ari; Makkonen, Anne (2018)
    Tämän päivän tanssijantyö elää moninaisuudessa, kyseenalaistaa totuttuja taiteen tekemisen käytäntöjä ja artikuloi uutta historiallisesti muodostuneiden hierarkioiden, käytänteiden, arvostusten, jälkien ja kaikujen säestäminä. Teatterikorkeakoulusta (2008-2017) valmistuneiden tanssijantaiteen maisterien opinnäytteiden kirjallisten osien antologia tuo yhteen ja teemoittaa sisällöllisesti sekä kielellisesti ansiokkaita tekstejä. Niissä kuuluu vahvana ja persoonallisena nuorten valmistumassa olevien tanssijoiden ääni: tanssijantyöhön liittyvä ajattelu, kokemukset ja odotukset. Tarkastelun alle asettuvat kysymykset tanssin harjoittelusta, tanssitekniikoista, esiintymisestä, esittämisen ja minuuden välisestä suhteesta sekä ammatissa työskentelyn mahdollisuuksista, käytännöistä, toiveista ja utopioista. Antologian alussa toimittajat professori Ari Tenhula ja tanssihistorioitsija Anne Makkonen hahmottelevat lyhyesti opiskelijoiden tekstejä kehystäviä tanssikentän lähihistorian murroksia. Niitä ovat mm. tanssijan identiteettien ja toimijuuksien monimuotoistuminen, koreografikeskeisten tanssiliiketekniikoiden asteittainen haihtuminen sekä tanssitaiteeseen liitettyjen "totuuksien" hitaat muutokset suhteessa tanssijan taitoon, taiteellisen työskentelyn metodeihin, työrooleihin sekä tanssitaiteen yhteiskunnalliseen merkitykseen.
  • Korkiainen, Tiina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkielma avaa viiden naisopiskelijan kokemuksia laulun opiskelusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa (TeaK). Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yksilöteemahaastatteluilla. Aihetta lähestytään kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) miten haastateltavat kokevat näyttelijäntyön koulutuksen aikaisen laulunopetuksen antavan valmiuksia laulamiseen osana näyttelijän työtä, ja 2) millä tavoin laulunopetus integroituu näyttelijäntyön koulutusohjelmaan kuuluviin äänenkäytön opintoihin haastateltavien kokemuksen mukaan. Tutkielmani teoreettinen osuus tarkastelee laulun opiskelun osa-alueita sekä TeaKin näyttelijäntyön koulutusohjelman tarjoamia äänenkäyttöön liittyviä opintoja, eli laulun- ja musiikinopetusta sekä puheopetusta. Ääntään ammatikseen käyttämään pyrkivän laulun opiskelu on pitkä prosessi ja siihen liittyvät osa-alueet linkittyvät tiiviisti yhteen. Laulua opiskelevan tavoitteisiin vaikuttaa pitkälti se, mitä musiikin ajatellaan olevan; on siis syytä tutustua kahteen vallitsevaan musiikkinäkemykseen. Ääni-instrumentin toiminnan perusteiden hahmottaminen auttaa käsittämään erilaisille laulutyyleille, kuten klassiselle ja rytmimusiikille, ominaista äänenkäyttötapaa ja niiden eroavaisuuksia. Laulunopetuksessa yleisesti käytettävät menetelmät itsenäisen harjoittelun työtapojen lisäksi avaavat laulua opiskelevan arkea. Kunkin haastateltavan laulun opiskeluun liittyvät kokemukset vaihtelevat yksilöllisesti, mutta kaikki haastateltavat haluaisivat käyttää laulutaitoaan ammatissaan tavalla tai toisella. Haastateltavat kokevat hyötyneensä lauluopinnoistaan vaihtelevasti esimerkiksi äänialansa laajentumisen myötä, ymmärtämällä ja hallitsemalla ääntään paremmin sekä pystymällä hyödyntämään laulunopettajan neuvoja esiintyessään laulaen. Näyttelijän työn kannalta useimmat haastateltavat kokevat laulunopetuksessa olevan kuitenkin kehittämisen varaa. Muutostoiveiden keskiössä vaikuttaisi olevan opetuksen painopisteen siirtyminen pois klassisesta laulusta, sillä yhtä lukuun ottamatta haastateltavat kokevat tyylin poikkeavan teatterilavalla yleisesti käytettävästä lauluäänestä ja vaikeuttavan näyttelijälle käytännöllisen monipuolisen äänenkäytön opiskelua. Kaikki haastateltavat kokevat lisäksi rytmimusiikin kiinnostavan itseään enemmän. Toinen monen haastateltavan mainitsema kehityskohde on opetuksen yksilöllisyys, johon vaikuttaisivat haastateltavien mielestä niin laulutyylin valikoituminen kuin opetusmenetelmien vaihteleminen opiskelijan mukaan. Laulunopetus on haastateltavien mukaan erillään musiikin- ja puheopetuksesta ja useimmat haastateltavat toivoisivat, että ne kommunikoisivat enemmän keskenään. Tutkimustulosten perusteella esitän, että puhelaulu ja rytmimusiikki voisivat soveltua näyttelijäntyön opiskelijoiden laulunopetuksen tyyliksi.
  • Raasakka, Ville (Sibelius-Akatemia, 2010)
    Kirjallinen lopputyö käsittelee Helmut Lachenmannin artikkelia 'Uuden musiikin äänityypit' vuodelta 1966 sekä pianokonserttoa Ausklang vuodelta 1985. Esittelen aluksi Lachenmannia säveltäjänä sekä hänen musiikkiinsa käytettyä termiä konkreettinen instrumentaalimusiikki. Käyn Lachenmannin artikkelin 'Uuden musiikin äänityypit' käsitteitä läpi artikkelissa esiteltyjen esimerkkien avulla. Esittelen kaksi pääkategoriaa ääni olotilana ja ääni kulkuna, ja käyn läpi niiden alakategorioita eli äänityyppejä yksi kerrallaan. Sovellan kahden pääkategorian ja niihin kuuluvien äänityyppien käsitteitä Lachenmannin teoksen Ausklang tarkasteluun. Teoksesta kirjoitettuja lähteitä käyttäen johdatan lukijaa ensin teoksen maailmaan yleisellä tasolla. Analysoin teoksesta valitsemani katkelman äänityyppien avulla ja esitän partituuriesimerkkien alle kirjatuilla merkinnöillä kunkin äänityypin esiintymisiä. Pyrin perinpohjaiseen ja kerrokselliseen analyysiin, ja olen käyttänyt verrattain lyhyttä katkelmaa teoksesta tämän saavuttamiseksi. Lopuksi käyn uudestaan läpi tekemääni analyysia. Tarkastelen kriittisesti ensin yksittäisiä analyyttisia havaintojani, ja pohdin vaihtoehtoisia tulkintoja partituurin analyysiin. Tämän jälkeen pohdin yleisesti äänityyppien ja kahden pääkategorian soveltuvuutta tämän teoksen tarkasteluun. Käyn Lachenmannin artikkelin käsitteenmäärittelyä yleisellä tasolla läpi, ja tarjoan lisähuomioita tekstiin. Lopuksi tarjoan lukijalle lisää viitteitä kirjallisuuteen, jonka avulla Lachenmannin teoksiin voi tutustua tarkemmin.
  • Jagt, Kari (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    The aim of this study was to examine the phenomenon of surplus in the arts and to take into consideration the new terms of "art surplus" and "leftover art". The art world was approached with the leftover perspective: art is produced more than it is consumed. Qualitative case study focused on four art forms: visual arts, literature, music and theater. The data consisted of 12 professional interviews representing 12 cultural organizations. Research questions were: What kind of surplus does the production of the arts cause and how it could be utilized? How the terms "art surplus" and "leftover art" could be defined as a part of art world's operational environment? The theoretical framework consisted of literature from the fields of aesthetics, cultural research and art sociology. From the field of arts management especially the perspectives of cultural industry and art products as consumer goods were of special interest. Suggested terms (art surplus and leftover art) evoked cautious and negative response among the interviewees. However, the idea of utilization of left-over art was welcomed. During the research process also the terms (art surplus and leftover art) got more precise definitions. Art surplus is the art which never gets the status of an artwork and stays unproduced. Leftover art is the unfulfilled proportion of the desired reception for an art product. Interviewed art professionals described the oversupply of the arts as a natural and acknowledged fact in the art field which still would rather be prevented if possible. The emergence of leftover art situations is prevented from occurring for example with new applications which aim at getting audience and the arts to encounter more efficiently. The surplus art has been used among other things within self-publishing services. The interviewees reacted positively to the ideas of utilizing leftover art for example to get distributed for the disadvantaged people. Could a new structure be designed to become responsible for the utilization and distribution of the leftover art and how then the principle of equality can be actualized together with the compensation of the artists and the copyrights.
  • Isotalo, Ella (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    The aim of this thesis was to carry out research into the traditional Tanzanian fiddle, or Zeze as it is called in Tanzania. The researcher investigates building and playing techniques, as well as some of the musical traditions connected to the instrument. I, Ella Isotalo, am a folk musician, and my main instruments are violin and jouhikko (the Finnish bowed lyre). I became interested in the Tanzanian zeze during my first stay in Tanzania as an exchange student in 2012. During my second trip, in 2014, I focused on collecting detailed information on the instrument, which is presented in this paper. The paper is divided into four main areas of focus: 1. The musical history of Tanzania. This begins with an overview of the country and then focuses on the distinctive characteristics of specific musical areas of Tanzania. This overview includes observations about the diversity of Tanzania's musical history, which has been influenced by many different peoples, including the Arabic slave traders and the Christian missionaries. 2. A brief presentation of various African one-string fiddles, followed by more detailed information on the zezes of two Tanzanian ethic groups, namely the Wagogo and Waha people. There are numerous differences between the various types of zezes, including the materials they are made from, the number of the strings and the structure of the bow. Tanzania is a vast country and materials vary greatly in different parts of the country, which also has an affect on the instruments. The Wagogo people's bow is traditionally a stick, whereas the Waha people make their bow from a bent stick with sisal fiber hair, for example. 3. A step-by-step instruction manual, including pictures documenting the process of building one variety of Tanzanian four-string zeze. This is based on a model by renowned Tanzanian musician, Hukwe Zawose. (1940-2003). 4. This section includes information on playing techniques, tunings and examples of the music of the Wagogo and Waha ethnic groups, with attached photographs, audio and video examples. The world is changing rapidly and Tanzania cannot help but be part of this change. Everyday life is very different from what it was just some years ago. This thing called progress has profound affects on music and the role of traditional instruments. Playing music is not an integral part of life anymore, at least not in the way it used to be, and the function of the instruments has changed dramatically. For example, the zeze is no longer used by a shepherd as a solo instrument solely for his own entertainment, but can nowadays be played together with other instruments and be a part of an ensemble.
  • Kortesharju, Jaakko ([J. Kortesharju], 2014)
    Työssä kartoitetaan tietynlaisten musiikkikoosteiden kirjastoluettelointiin vaikuttavia tekijöitä ja erilaisia mahdollisuuksia soveltaa nykyisiä alan käsitemalleja ja standardeja niiden luettelointiin. Käsiteltäviä koosteita kutsutaan työssä "yhden säveltäjän koostesävellyksiksi". Termillä tarkoitetaan yhden säveltäjän teoksista koottua (usein sovitettua) musiikillista kokonaisuutta, jonka kokoaja ei ole sama henkilö kuin alkuperäinen säveltäjä. Esimerkkejä yhden säveltäjän koostesävellyksistä ovat Sibeliuksen Petite suite ja Glazunovin Chopiniana. Työssäni esitellään aluksi luetteloinnin perusteita keskittyen pian käyttöön otettavaan RDA-luettelointisäännöstöön. Musiikin luetteloinnin kohteita ylipäätään ja erityisesti yhden säveltäjän koostesävellyksiä tarkastellaan sekä informaatioalan kirjallisuuden että eräiden musiikkiontologisten näkemysten pohjalta. Erityisesti keskitytään teoksen ja tekijyyden käsitteisiin sekä aineistokokonaisuuksien ja niiden osien välisiin suhteisiin. Yhden säveltäjän koostesävellysten käsitteellistä mallintamista tarkastellaan informaatioalan FRBR-mallin kontekstissa. Erilaisia ehdotuksia yhden säveltäjän koostesävellysten luetteloimiseksi muodostetaan RDA-luettelointisääntöjen ja MARC 21 -formaatin pohjalta. Jotkut ehdotuksista olisivat melko käytännöllisiä toteuttaa eivätkä välttämättä vaatisi muutoksia sääntöihin tai formaattiin, toisissa ehdotuksissa taas esiintyy yhden säveltäjän koostesävellyksiä koskevaan pohdintaan perustuvia muutosehdotuksia. Yhden säveltäjän koostesävellykset osoittautuvat vaikeasti rajattavaksi entiteettijoukoksi, ja niiden ontologia, tekijyys ja attribuutio voidaan ymmärtää eri tavoilla eri lähtökohdista. Yksittäiset yhden säveltäjän koostesävellykset voivat poiketa toisistaan luonteeltaan ja julkaisukäytännöiltään. Tässä työssä esitettävillä mallinnus- ja luettelointiratkaisuilla voitaisiin mahdollisesti kuvata yhden säveltäjän koostesävellyksiä täsmällisesti ja hyödyllisesti kirjastotietokannoissa. Jotta mallinnusta ja luettelointia voitaisiin kehittää johdonmukaisemmaksi, perustavanlaatuisia kysymyksiä koostesävellysten luonteesta olisi kuitenkin ratkaistava yleisellä tasolla ja yksittäisten aineistojen kohdalla. Esimerkiksi rajanveto alkuperäisteoksen sovituksiksi tulkittavien musiikkientiteettien ja alkuperäisteokseen perustuvien johdannaisteosten välillä voi vaikuttaa moniin yhden säveltäjän koostesävellysten mallintamis- ja luettelointiratkaisuihin. Tällaisiin ongelmiin voitaisiin tarttua muun muassa tutkimalla yhden säveltäjän koosteaineistoja ja niitä muistuttavia aineistoja itseään, niiden käyttöä ja yhden säveltäjän koostesävellyksiä osana musiikkikulttuuria ja musiikinhistoriaa.
  • Hakulinen, Riittaliisa (Sibelius-Akatemia, 2011)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikutus ryhmätuntityöskentelyllä on lasten ja nuorten alttoviulunsoitonopiskeluun. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahta alttoviulupedagogia kahdesta eri musiikkiopistosta. Ryhmätuntityöskentelyn vaikutus esiintymiskoulutukseen oli huomattava. Ryhmän sosiaaliset tilanteet tuottavat jäsenilleen jatkuvasti spontaaneja tilaisuuksia olla esillä, ja näin esiintymisestä tulee luonteva ja innostava osa pienen muusikon taivalta. Tutkimus selvitti myös sen, että ryhmätuntityöskentely ei yksinään toimi lasten soitonopiskelun muotona alttoviulunsoitossa. Ryhmätunnit toimivat parhaiten opiskelun mausteena yksilöopetuksen rinnalla. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ryhmätyöskentelyllä on suuri vaikutus lapsen henkiseen ja sosiaaliseen kasvuun. Opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti lasten elämään, ja tätä mahdollisuutta hänen tulisi myös käyttää. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään ryhmän psykologisia elementtejä, vuorovaikutusta sekä musiikin ryhmäopiskelua.
  • Matero, Tuomo (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Kirjallisessa työssäni perehdytään lyhyesti wieninvioloneen sekä tutustutaan wieninvirityksen käyttöön modernilla kontrabassolla. Lisäksi työssäni esitellään tekemäni soittotekninen nuottieditio W.A. Mozartin "Per questa bella mano" -aarian kontrabassostemmasta, joka on kirjoitettu wieninvireelle, mutta jota luetaan kuten tavallista kvarttivirettä.
  • Whittall, Matthew (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2013)
    This study takes as its subject the idea of nature in the music of Gustav Mahler, and how this extramusical concept can be said to manifest in Mahler's works. The focus of the study is a multi- faceted analysis of the final movement of the 1908 song symphony Das Lied von der Erde, the epic song "Der Abschied" ("The Farewell"). The analysis explores aspects of nature in relation to their semiotic manifestations in the structure of the music, in which semiotic signs of nature in the music are arranged hierarchically according to the degree of specificity of extramusical reference (concrete or abstract), as well as according to the type of fundamental temporal motion, static or linear, giving rise to them. This semiosis of nature is examined for its relation to the Romantic narrative archetype Mahler employs for the work, that of the human protagonist venturing into nature, and seeks to posit a semiotic identity within that narrative for the two types of temporal motion. The narrative analysis is based on the song text, which was adapted from Hans Bethge's 1907 poetry collection Chinesische Flöte ("The Chinese Flute"), and in whose particulars place "Der Abschied" more broadly within the nineteenth-century Lied cycle tradition. Topics in the textual discussion feature Mahler's redactions to the original Bethge poems chosen for "Der Abschied", the origins of the texts in ancient Chinese poetry, and the role of Eastern thought in revitalizing a common Western textual narrative. Subsidiary ideas explored include the idea of nature as popular cultural construct in nineteenth-century central European society; the role of death as a mediating act between human and nature; the historical formation and perpetuation of a standard critical reception of "Der Abschied" in the field of Mahler scholarship; the treatment of musical topic as an act of parody; the role of Mahler as composer-individual within the narrative of the work; the evolution of the protagonist-in-nature narrative over Mahler's career, as compared with the early song cycle Lieder Eines Fahrenden Gesellen, and the dissolution of conceptual polarities in the creation of a new type of rhetorical synthesis. The aim of the study is ultimately to posit a revised, contemporary reading of "Der Abschied" that eschews the heavy biographical emphasis of much existing analysis of the work in favor of evidence from the substance of the music, as well as to reframe the debate regarding the work's significance for Mahler personally in terms of it being a compositional and narrative problem rather than a strictly biographical confession.
  • Ylikoski, Eveliina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Kirkkomuusikoiden seurakuntatyössä on monia äänenkäytöllisiä haasteita ja riskitekijöitä. Kyselytutkimuksella selvitin kanttoreilta, mitä äänellisiä riskejä heillä on omasta mielestään työelämässä, kuinka he hoitavat ääntään ja millaisia ääniongelmia heillä on ollut. Työssäni käyn läpi myös lauluääneen vaikuttavia anatomisia rakenteita ja klassisen äänenmuodostuksen perusperiaatteita. Esittelen myös yleisimpiä ääniongelmia seikkaperäisesti.