Exercise and Falls among Frail Older People -Special Focus on People with Dementia

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4609-0
Julkaisun nimi: Exercise and Falls among Frail Older People -Special Focus on People with Dementia
Tekijä: Perttilä, Niko
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Väestön terveyden tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Kuuluu julkaisusarjaan: Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis - URN:ISSN:2342-317X
Tiivistelmä: Background: The term frailty is used to describe older persons who are at increased risk of adverse health outcomes. Various measures have been investigated but Fried’s criteria are used most often. However, there is still a lack of consensus on the definition of frailty. Simpler measures based on postal questionnaires have also been investigated in the assessment of frailty. Different measures may only partly identify the same persons as frail, and in addition the predicted outcomes may vary depending on the measure used. Older persons in general and older frail persons have benefited from exercise interventions. Some studies have also revealed that persons with dementia may benefit from exercise intervention. However, there is a lack of evidence on whether or not the stage of frailty affects the outcomes of exercise intervention among persons with dementia. Among older persons in general, known risk factors of falls are, for example, a history of falls, muscle weakness, gait deficit, arthritis, depression, polypharmacy, psychotropic medication and older age. Fewer studies have concerned risk factors of falls among persons with dementia. No study has been carried out to investigate possible interactions between exercise, fall-related drugs and falls among people with dementia. Aims: This study aimed to investigate how various frailty measures overlap, whether or not they identify the same persons as frail, and to explore if the outcomes are similar irrespective of the used measure. This study also investigated whether or not the frailty status of community-dwelling persons with Alzheimer Disease (AD) affects the outcomes of exercise intervention. In addition, this study explored risk and protective factors associated with falls among persons with AD and whether there are interactions between exercise intervention, fall-related drugs, and falls in this population. Subjects and methods: The subjects in Study I were the participants of the Helsinki Businessmen Study, which is a long-term observational study of men born in 1919–1934. These men were investigated by analyzing their responses in postal questionnaires in 2000 and 2005. A total of 480 men were included in the study, and their mean age was 73 years at the start of follow-up. Two phenotype-based measures, the Helsinki Businessmen Study (HBS) measure and the modified Women’s Health Initiative Observational Study (WHI-OS) measure, and the Frailty Index (FI), consisting of 20 items, were used to identify frailty through postal questionnaires. The measures were investigated in regard to how they overlapped in identifying robust, prefrail and frail individuals and how they predicted falls, health-related quality of life (HRQoL, 15D instrument), weight change and mortality during a five year follow-up period. The subjects in Studies II, III and IV were the participants of the Finnish Alzheimer disease exercise trial (FINALEX), which was an exercise intervention study among home-dwelling persons with AD. The mean age of the participants (N=194) was 78 years and 39% were women. The participants in intervention groups underwent group-based or home-based exercise for one hour twice weekly for 12 months (N=129), and the control group had normal care (N=65). In the FINALEX study, falls were recorded in fall diaries by AD persons’ spousal caregivers during the one-year follow-up period. In Study II, both the combined intervention group and the control group were subdivided into prefrail (0–1 criteria) and advanced frailty (2–5 criteria) according to modified Fried phenotypic criteria. The number of falls per person-years and changes in the Functional Independence Measure (FIM) served as outcome measures. In Study III, all participants were investigated together to reveal fall risk factors in connection with physical functioning, diseases and drugs. Study IV investigated possible interactions between exercise and fall-related drugs by comparing the incidence rate ratios (IRRs) of falls among non-users and users of various drugs in intervention and control groups. Results: Both the HBS measure and the WHI-OS measure identified 7.3% of the participants of the Helsinki Businessmen Study as frail, but only partly were they the same individuals. The FI measure identified 17.9% of the participants as frail. Altogether, 21.3% of the participants were classified as frail by at least one measure. All measures (HBS, WHI-OS, FI) predicted a significantly higher number of fallers, lower HRQoL, and higher mortality among frail participants than among prefrail and not frail participants. There were no differences as regards weight changes between the frailty stages or frailty groups. In the FINALEX study, in the prefrail groups the average rate of falls was significantly lower in the intervention group than in the control group (1.14 falls/person per year [95% confidence interval (CI): 0.90 to 1.43] and 1.82 falls/person per year [95% CI: 1.40 to 2.32], respectively; IRR 0.63 [95% CI: 0.45 to 0.89]; P=0.008 adjusted for sex, age and comorbidities). In the advanced frailty groups also, the participants in the intervention group had a significantly lower rate of falls than those in the control group (2.15 falls/person per year [95% CI: 1.76 to 2.59] and 5.32 falls/person per year [95% CI: 4.36 to 6.44], respectively; IRR 0.43 [95% CI: 0.33 to 0.57]; P<0.001 adjusted for sex, age and comorbidities). Both intervention groups also deteriorated significantly more slowly than their respective control groups according to changes in FIM scores. Better physical functioning and robustness protects against falls among persons with AD. Diseases such as chronic obstructive pulmonary disease, diabetes and arthritis, as well as drugs such as opioids, psychotropics, drugs with anticholinergic properties, and polypharmacy were associated with an increased risk of falls. Use of antihypertensives was associated with a reduced risk of falls among those undertaking exercise, but there was an increased risk of falls in the control group. Exercise also reduced fall risk among users of psychotropics. Conclusions: The HBS measure, the WHI-OS measure and the FI measure identified frail participants, but there was only a partial overlap. The FI identified more persons as frail. All three measures predicted increased falls and mortality and reduced HRQoL among the frail participants. People with AD may benefit from exercise intervention irrespective of their frailty status in respect of falls and physical functioning. Better physical functioning and robustness protect against falls. Several diseases and drugs were risk factors of falls. Exercise favorably interacted with antihypertensives and psychotropics as regards the risk of falls.Tutkimuksen tausta: Termiä gerastenia käytetään kuvaamaan hauraita ikääntyneitä ihmisiä, joilla on suurentunut riski haitallisille päätetapahtumille. Erilaisia mittareita on tutkittu, mutta useimmiten on käytetty Friedin kriteerejä. Kuitenkaan yhteisymmärrystä gerastenian määritelmästä ei ole vielä saatu aikaan. Myös yksinkertaisempia kyselyihin perustuvia mittareita on tutkittu gerastenian arvioimiseksi. Eri mittarit saattavat tunnistaa gerastenisiksi vain osittain samoja henkilöitä, ja myös ennustetut päätetapahtumat saattavat vaihdella käytetystä mittarista riippuen. Iäkkäät ihmiset yleensä ja gerasteniset iäkkäät ihmiset ovat hyötyneet useissa tutkimuksissa liikuntainterventiosta. Muutamissa tutkimuksissa on nähty, että myös ihmiset, joilla on muistisairaus, voivat hyötyä liikuntainterventiosta. Kuitenkaan ei ole näyttöä, vaikuttaako gerastenian aste liikuntainterventiosta hyötymiseen muistisairailla henkilöillä. Tiedettyjä ikääntyneiden ihmisten yleisiä riskitekijöitä kaatumisille ovat esimerkiksi kaatumishistoria, lihasheikkous, kävelyvaikeus, nivelrikko, masennus, monilääkitys, psyykelääkkeiden käyttö ja korkeampi ikä. Selvästi vähemmän on tutkimuksia kaatumisten riskitekijöistä muistisairailla henkilöillä. Aikaisempia tutkimuksia mahdollisista interaktioista liikunnan ja kaatumisiin liittyvien lääkkeiden välillä suhteessa kaatumisiin ei ole muistisairailla potilailla. Tutkimuksen tavoitteet: Tämä tutkimus tutki, kuinka eri gerastenian mittarit limittyvät toistensa suhteen, tunnistavatko ne samoja henkilöitä gerastenisiksi ja ovatko päätetapahtumat samanlaisia riippumatta käytetystä mittarista. Tämä tutkimus myös tutki, vaikuttiko gerastenian aste liikuntainterventiosta hyötymiseen kotona asuvilla Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä. Lisäksi tämä tutkimus selvitti kaatumisiin liittyviä suojaavia ja riskiä lisääviä tekijöitä Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä, ja onko liikuntainterventiolla ja kaatumisiin liittyvillä lääkkeillä interaktioita kaatumisten suhteen tässä joukossa. Aineisto ja menetelmät: Osatutkimuksen I aineistona ovat osallistujat Helsinki Johtajat –tutkimuksessa, joka on pitkäaikainen havaintotutkimus vuosina 1919-1934 syntyneistä miehistä. Näitä miehiä tutkittiin heidän vuosina 2000 ja 2005 postitse antamiensa kyselyvastaustensa perusteella. Yhteensä 480 miestä sisältyi tutkimukseen ja heidän keski-ikänsä oli 73 vuotta seurannan alussa. Kaksi ilmiasuun perustuvaa mittaria, Helsinki Johtajat –tutkimuksen mittari HBS (eng. Helsinki Businessmen Study) ja muokattu Women’s Health Initiative Observational Study (WHI-OS), sekä gerastenian indeksimittari (eng. Frailty Index, FI), joka koostui 20 kohdasta, rakennettiin tunnistamaan gerasteniaa kirjekyselyn perusteella. Mittareita tutkittiin, kuinka ne menivät päällekkäin ei-gerastenisten, esi-gerastenisten ja gerastenisten henkilöiden tunnistamisessa ja kuinka ne ennustivat kaatumisia, terveyteen liittyvää elämänlaatua, painonmuutosta ja kuolleisuutta viiden vuoden seurannassa. Osatutkimuksien II, III ja IV aineistona ovat osallistujat FINALEX-tutkimuksessa, joka oli liikuntainterventiotutkimus kotona asuvilla Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä (eng. Finnish Alzheimer disease exercise trial). Osallistujien (yhteensä 194 henkilöä) keski-ikä oli 78 vuotta ja 39 % heistä oli naisia. Osallistujat liikuntainterventioryhmissä (yhteensä 129 henkilöä) saivat joko ryhmäliikuntainterventiota tai kotiliikuntainterventiota yhden tunnin kerrallaan kahdesti viikossa 12 kuukauden ajan, ja kontrolliryhmä (yhteensä 65 henkilöä) sai normaalia kunnallista hoitoa. FINALEX-tutkimuksessa Alzheimerin tautia sairastavien osallistujien puolisot seurasivat kaatumisia kaatumispäiväkirjojen avulla 12 kuukauden seurannan ajan. Osatutkimuksessa II sekä yhdistettu liikuntainterventioryhmä että kontrolliryhmä jaettiin esi-gerastenisiin (0-1 kriteeriä) ja enemmän gerastenisiin (2-5 kriteeriä) muokattujen Friedin kriteerien mukaisesti. Kaatumiset henkilövuotta kohden ja muutokset FIM-toimintakykymittarissa (Functional Independence Measure) toimivat tulosmuuttujina. Osatutkimuksessa III kaikkia osallistujia tutkittiin yhdessä kaatumisiin liittyvien riskitekijöiden, kuten fyysisen toimintakyvyn, sairauksien ja käytettyjen lääkkeiden, suhteen. Osatutkimuksessa IV tutkittiin mahdollisia interaktioita liikuntaintervention ja kaatumisiin liittyvien lääkkeiden välillä vertaamalla kaatumisten ilmaantuvuustiheyksien suhteita (eng. incidence rate ratio, IRR) eri lääkkeiden käyttäjien ja ei-käyttäjien kesken liikuntainterventioryhmässä ja kontrolliryhmässä. Tulokset: Sekä HBS-mittari että WHI-OS-mittari tunnistivat 7,3 % Helsinki Johtajat –tutkimuksen osallistujista gerastenisiksi, mutta näistä vain osa oli samoja henkilöitä. FI mittari tunnisti 17,9 % gerastenisiksi. Kaikenkaikkiaan 21,3 % osallistujista tunnistettiin gerastenisiksi vähintään yhden mittarin mukaan. Kaikki mittarit (HBS, WHI-OS, FI) ennustivat merkitsevästi enemmän kaatujia, huonompaa elämänlaatua ja suurempaa kuolleisuutta gerastenisille, kuin esi-gerastenisille tai ei-gerastenisille henkilöille. Painon muutoksen suhteen ei ollut eroja eri gerastenian asteiden tai mittareiden välillä. FINALEX-tutkimuksessa esi-gerastenisissa ryhmissä keskimääräinen kaatumisten määrä oli merkitsevästi pienempi liikuntainterventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (1,14 kaatumista henkilövuotta kohden [95 %:n luottamusväli (eng. 95 % confidence interval, CI): 0,90-1,43] ja 1,82 kaatumista henkilövuotta kohden [95 % CI: 1,40-2,32]; IRR 0,63 [95 % CI: 0,45-0,89]; P=0,008 sukupuoli, ikä ja liitännäissairaudet huomioitu). Myös enemmän gerastenisissa ryhmissä keskimääräinen kaatumisten määrä oli merkitsevästi pienempi liikuntainterventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (2,15 kaatumista henkilövuotta kohden [95 % CI: 1,76-2,59] ja 5,32 kaatumista henkilövuotta kohden [95 % CI: 4,36-6,44]; IRR 0,43 [95 % CI: 0,33-0,57]; P<0,001 sukupuoli, ikä ja liitännäissairaudet huomioitu). Kummankin liikuntainterventioryhmän fyysinen toimintakyky myös heikkeni merkitsevästi hitaammin kuin heidän vastaavien kontrolliryhmiensä FIM-toimintakykymittarin muutoksien perusteella. Parempi fyysinen toimintakyky ja ei-gerastenisuus suojaavat kaatumisilta Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla. Sairaudet, kuten keuhkoahtaumatauti, diabetes ja nivelrikko, sekä lääkkeet, kuten opioidit, psyykelääkkeet, lääkkeet, joilla on antikolinergisia ominaisuuksia, ja monilääkitys, liittyivät kohenneeseen kaatumisriskiin. Verenpainelääkkeiden käyttö liittyi alentuneeseen kaatumisriskiin liikuntainterventiota saaneilla, mutta kohonneeseen kaatumisriskiin kontrolliryhmällä. Liikuntainterventio vähensi kaatumisriskiä myös psyykelääkkeiden käyttäjillä. Johtopäätökset: HBS-mittari, WHI-OS-mittari ja FI-mittari tunnistivat vain osittain samat henkilöt gerastenisiksi. FI tunnisti gerastenisiksi enemmän kuin muut. Kaikki kolme mittaria ennustivat suurempaa kaatumismäärää ja kuolleisuutta sekä huonompaa terveyteen liittyvää elämänlaatua gerastenisille osallistujille. Alzheimerin tautia sairastavat henkilöt voivat hyötyä liikuntainterventiosta suhteessa kaatumisiin ja fyysiseen toimintakykyyn riippumatta gerastenian asteesta. Parempi fyysinen toimintakyky ja ei-gerastenisuus suojaavat kaatumisilta. Tietyt sairaudet ja lääkkeet olivat kaatumisten riskitekijöitä. Liikuntainterventiolla oli suosiollinen interaktio verenpainelääkkeiden ja psyykelääkkeiden kanssa suhteessa kaatumisriskiin.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4609-0
http://hdl.handle.net/10138/259413
Päiväys: 2018-11-23
Avainsanat: Lääketiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
exercise.pdf 8.418MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot