”Pyörät eivät pyöri ilkivallan pelossa” : diskurssianalyysi Keski-Uusimaa -lehden artikkeleista koskien lasten ja nuorten rikoksia

Show full item record

Permalink

http://hdl.handle.net/10138/25962
Title: ”Pyörät eivät pyöri ilkivallan pelossa” : diskurssianalyysi Keski-Uusimaa -lehden artikkeleista koskien lasten ja nuorten rikoksia
Author: Johansson, Juhani
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies
Thesis level: Licentiate thesis
Abstract: This study investigates what and how Keski-Uusimaa newspaper wrote about young people's risk of exclusion, in particular criminality. The data for the study comprised articles of children and young people's risk of exclusion published in Keski-Uusimaa newspaper in 2006. The constructionist theory was used and the data were analysed using the analytical discursive method. The data were divided into three different discourses making it possible to observe the discussion of social exclusion from three different viewpoints: the discourse of being involved in a criminal incident, the discourse of threat to safety and the discourse of being relieved from responsibility. In the discourse of being involved in a criminal incident, neither the young people nor adults commented on the crime itself. Even reported incidents in the media were tolerable as long as they did not disturb the day-to-day work at school. Ignoring crimes may partly be explained by the general decrease of commentary on moral issues. Public humiliation or mocking in the media is not a random phenomenon. Researchers are worried that the lack of comments may turn into admiration. In particular, hard crimes can cultivate myths of eternity and admiration, expanding to different hate communities on the Internet. In the discourse of threat to safety, children and young people were described by rhetorical means, to be dangerous for themselves or others. On the one hand, the context of serious crimes described children and young people as murderers and killers. On the other hand, they were presented as threats to those using public facilities. By presenting single cases, children and young people were described as general dominant threats to society and also the inclusion of information on the nationwide crime defence programme suggested that children and young people should always be under the surveillance of some public authority. The aim of this surveillance seems not to be inclusion but exclusion, thus increasing the risk of crimes. The child held in the custody of child welfare after committing a serious crime, such as manslaughter, was reflected in the discourse of being relieved from responsibility. Despite this turmoil continued. The media missed the information about the crisis and speakers' categories. It seems to be difficult to protect the criminal. Furthermore, the social media passed on the material not published in the media. This type of situation made it possible for school mass murderers to publish and rehearse their self-made videos among other media material. The incomprehension of children and young people was exploited financially in the discourse of being relieved from responsibility. They were expected to know how to take a quick loan by phone, illicitly without their parents knowing, but not to count the real interest rate for twelve months. In this discourse, children were lured to have cash easily. The discourse of being relieved from responsibility also included discarding a sense of shame regarding crimes. Moreover, taboos surrounding the role of victims of sexual abuse require open discussion. ne of the main principles of social work is normality. According to it, society takes a risk of stigma when reacting to children and young people's minor offences. Stigmatisation may be attached to assuming a deviant identity. There should be nationwide norms for children and young people's minor offences because of the significant decrease of social tolerance in local projects concerning them. Social workers should be more involved in discussions concerning children and young people both in the real world and virtually. Instead of making children and young people harmless, we could bring into focus the voice and position of the socially excluded so that they could be seen as subjects of their lives and responsible citizens.Tutkimus tarkastelee sitä, mitä ja miten Keski-Uusimaa –lehden artikkeleissa vuonna 2006 kirjoitettiin lasten ja nuorten syrjäytymisriskistä, erityisesti rikollisuudesta. Tutkimusaineistona on Keski-Uusimaa -lehden vuoden 2006 lasten ja nuorten syrjäytymisriskiä käsittelevät artikkelit. Tutkimus nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin, ja aineisto analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Aineisto oli jaettavissa kolmeen eri diskurssiin, joiden kautta lasten ja nuorten syrjäytymiskeskustelu voi tarkastella eri näkökulmista: osallisena kohussa diskurssi, turvallisuusuhka diskurssi ja vastuusta vapauttamisen diskurssi. Osallisena julkisuudessa diskurssissa eivät nuoret tai aikuiset median seuraajat ota kantaa itse rikokseen. Median hälykin on siedettävää, kunhan se ei häiritse päivittäistä työrauhaa koulussa. Osatekijänä välinpitämättömyyteen rikoksista saattaa olla yleinen moraalisten kannanottojen väheneminen. Julkinen nolaaminen tai kiusaaminen mediassa ei ole ajassamme irrallinen ilmiö. Tutkijat ovat huolissaan kantaa ottamattomuuden kääntymisestä ihailuksi. Erityisesti vakavien rikosten kautta saattaa syntyä kuolemattomuus- ja ihannoimismyyttejä jotka ruokkivat erilaisia vihan yhteisöjä nettiverkostoissa. Turvallisuusuhka diskurssissa lapsista ja nuorista luotiin retoristen keinojen avulla kuvaa, jonka mukaan he ovat vaaraksi itselleen tai toisille. Tässä diskurssissa lapsista ja nuorista luodaan vakavien rikosten kautta murhaajia ja tappajia sekä toisaalta lievempien rikkeiden kautta arjen julkisten tilojen käytön uhkatekijöitä. Yksittäisten tapausten kautta lapsista ja nuorista luodaan uhkakuvaa yleisesti vallitsevasta asiantilasta, johon liitetään valtakunnallisen rikoksentorjuntaohjelman ohjeistusta: lasten ja nuorten tulee olla aina jonkin viranomaisen tarkkailussa. Tarkkailun tavoitteena ei näytä olevan inkluusio, vaan ulos sulkeminen, mikä lisää rikollisuuden riskiä. Turvallisuusuhka diskurssissa lapset ja nuoret aiheuttavat yleistä turvattomuutta julkisissa tiloissa. Pelon aiheuttamisen ja rajojen kokeilemisen sijasta nuorten ilkivaltaan voi liittyä myös leikittelyä, testausta ja karnevalisointia. Nuorten apuvälineeksi julkisten tilojen uudelleen määrittelyyn sopii internet ja siihen liittyvät apuvälineet. Todellisuuden ja fiktion välinen raja hämärtyy. Aikuisten rooli heikkenee reaalimaailmassa ja virtuaalimaailmassa. Tähän haasteeseen on maassamme vastattu erilaisin varhaisen puuttumisen tai varhaisen tukemisen ohjelmin. Vastuusta vapauttamisen diskurssissa lasten ja nuorten tekemissä vakavissa rikoksissa, kuten tapoissa, rikoksesta kiinniotettu oli lastensuojelun huostassa. Tästä huolimatta mediassa jatkui kohu. Medialta puuttuivat kriisiohjeet ja puhujakategoriat. Tilanne on rikoksentekijän suojelemisen kannalta vaikea. Siitä mitä tiedotusvälineet eivät julkaisseet, kertoivat sosiaalisen median välineet. Tällainen tilanne mahdollisti myöhemmin koulusurmaajien itse tekemien videoiden julkaisun ja toiston yhdessä muun median aineiston joukossa. Vastuusta vapauttamisen diskurssissa lasten ja nuorten tietämättömyyttä käytetään taloudellisesti hyväksi. Heidän oletetaan osaavan hankkia puhelimella pikalaina vanhempien luvatta, mutta heidän ei tarvitse osata laskea luoton todellista vuosikorkoa. Lapsia houkutellaan vastuusta vapauttamisen kautta saamaan itselleen helposti käteistä rahaa. Lasten vastuusta vapauttamisen diskurssiin liittyi myös lasten vapauttaminen rikoksen häpeästä. Seksuaalisen hyväksikäytön uhrin rooliin liittyy tabun kaltaisia piirteitä, joiden avaamiseen tarvitaan julkista keskustelua. Sosiaalityön yksi keskeisiä periaatteita on normaalisuuden periaate. Sen mukaisesti lasten ja nuorten pieniin rikkomuksiin reagoiva yhteisö ottaa sosiaalisen leimaamisen riskin. Leimaamisen kautta lapsi tai nuori saattaa omaksua poikkeavan identiteetin. Lasten ja nuorten rikkeisiin tulisi luoda valtakunnalliset normit, koska paikallisissa hankkeissa on ollut havaittavissa lapsiin ja nuoriin kohdistuneen yhteisöllisen toleranssin laskua. Sosiaalityöntekijöiden tulisi olla enemmän mukana lapsia ja nuoria koskevissa keskusteluissa sekä todellisessa että virtuaalisessa maailmassa. Lasten ja nuorten vaarattomaksi tekemisen sijaan syrjäytymisriskissä olevien äänen ja aseman esiin tuomisella heidät voidaan nähdä elämänsä subjekteina ja vastuullisina kansalaisina.
URI: http://hdl.handle.net/10138/25962
Date: 2011-03-28
Subject: social exclusion
children
young people
criminality
discourse analysis
social constructionism
social work
syrjäytyminen
lapset
nuoret
lehdistökirjoittelu
sosiaalityö
diskurssianalyysi
sosiaalinen konstruktivismi
Discipline: Social and Public Policy
Social Work
Yhteiskuntapolitiikka
Sosiaalityö
Samhällspolitik
Socialt arbete


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
abstract-eng.pdf 5.629Kb PDF View/Open
abstract-fin.pdf 5.879Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record