Alterations in Myocardial Function and Electrocardiology in Hypertrophic Cardiomyopathy

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4684-7
Julkaisun nimi: Alterations in Myocardial Function and Electrocardiology in Hypertrophic Cardiomyopathy
Tekijä: Jalanko, Mikko
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Kliininen tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Kuuluu julkaisusarjaan: Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis - URN:ISSN:2342-317X
Tiivistelmä: Hypertrophic cardiomyopathy (HCM) is the most common inherited cardiomyopathy with a highly variable phenotype. The assessment of arrhythmogenic potential in HCM patients and identification of early signs of the disease in relatives of HCM patients is challenging. The aim of this thesis was to characterize the mechanical and electrical changes in the left ventricle of carriers of either the MYBPC3-Q1061X or TPM1-D175N mutation for hypertrophic cardiomyopathy and to identify novel imaging and electrocardiographic parameters with the potential to enhance sudden cardiac death risk stratification and follow-up. A total of 140 subjects carrying a pathogenic variant for HCM were recruited for these studies from three centers in Finland, divided into two groups: those with left ventricular hypertrophy (G+/LVH+ n = 98) and those without hypertrophy (G+/LVH- n = 42). We studied the association of ventricular arrhythmias on 24h ambulatory electrocardiograms to 2D strain echocardiographic findings and cardiac magnetic resonance imaging variables in 31 G+/LVH+ HCM patients. Mechanical dispersion was significantly increased in HCM patients with episodes of ventricular arrhythmia on ambulatory ECGs and was a better predictor of these episodes than global longitudinal strain or late gadolinium enhancement. Mechanical dispersion may be a useful marker of arrhythmogenic potential in HCM patients. We evaluated conventional and novel ECG parameters in the whole cohort of mutation carriers. An abnormal ECG was present in 97% of G+/LVH+ and 86% of G+/LVH- subjects. The combination criteria of RV1<RV2>RV3 + Q waves and septal remodeling identified G+/LVH- subjects with a 64% sensitivity and 97% specificity. The proposed novel ECG criteria may increase the efficacy of using electrocardiography in identification of G+/LVH- subjects. A group of 46 HCM patients was assessed with a 24h ambulatory ECG with comprehensive repolarization analysis and these findings were compared with imaging findings. Rate adapted QTe interval was prolonged in HCM patients. Maximal wall thickness was associated with longer maximal QTe and median T wave peak to T wave end interval. HCM patients with late gadolinium enhancement had a steeper QTe/RR slope compared to HCM patients without LGE and control subjects. The presence of LGE may independently affect the repolarization dynamics in HCM. The metabolome of carriers of the MYBPC3-Q1061X mutation was investigated with comprehensive laboratory assays. Concentrations of branched chain amino acids, triglycerides and ether phospholipids were increased in mutation carriers with hypertrophy as compared to controls and non-hypertrophic mutation carriers, and correlated with echocardiographic LVH and signs of diastolic and systolic dysfunction.Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on yleisin perinnöllinen sydänlihassairaus. Sairauteen liittyy äkkikuoleman riski osalla potilaista. Tämän riskin arvioiminen on tunnetusti vaikeaa myös moderneilla riskinarviomenetelmillä ja tarve diagnostisille työkaluille, jotka tätä parantaisivat, on ilmeinen. Taudin periytyvyyden arvioimiseksi tarvitaan geenidiagnostiikan lisäksi hyviä menetelmiä varhaisten tautimuotojen havaitsemiseen seurannan kohdentamiseksi. Tämän väitöskirjan tavoite on ollut sydänlihaksen mekaanisten ja sähköisten muutosten arvioiminen ja parempien diagnostisen työkalujen löytäminen rytmihäiriöriskin ja sairauden esimuutosten todentamiseen. Potilasmateriaali koostui 140 suomalaisesta, jotka kantavat joko MYBPC3-Q1061X tai TPM1-D175N geenimutaatiota, jotka aiheuttavat hypertrofista kardiomyopatiaa. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään: Ensimmäisessä ryhmässä olivat mutaatiokantajat, joilla todettiin vasemman kammion seinämähypertrofia eli hypertrofinen kardiomyopatia (n = 98) ja toisessa ryhmässä mutaatiokantajat, joilla ei ole hypertrofiaa (n = 42). Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin lyhyiden kammioarytmioiden esiintymisen korrelaatiota kuvantamislöydöksiin 31:llä HCM-potilaalla. Totesimme ultraäänitutkimuksella mitatun mekaanisen dispersion olevan selvästi suurentunut HCM-potilailla, joilla esiintyi kammioarytmioita holter-seurannassa. Mekaaninen dispersio ennusti rytmihäiriöitä paremmin kuin pitkittäinen strain ultraäänessä tai jälkitehostuma MRI:ssä. Toisessa osatyössä kartoitimme koko mutaatiokantajakohortin EKG-löydöksiä ja niiden yhteyttä kuvantamislöydöksiin. Ehdottamamme uudet EKG-parametrit RV1<RV2>RV3 ja väliseinän uudelleenmuovautuminen olivat hyvin spesifejä mutaatiokantajille ja erottelivat hyvin ei-hypertrofiset mutaatiokantajat kontrolliryhmästä. Yhdistelemällä näitä uusia EKG-löydöksiä vanhojen hyväksi havaittujen mittausten kanssa päästiin aikaisempaa parempaan erottelukykyyn ei-hypertrofisten mutaatiokantajien ja kontrolliryhmän välillä. Käyttämällä uusia EKG-löydöksiä voidaan yksilöiden seurantaa mahdollisesti kohdentaa paremmin. Kolmannessa osatyössä tutkimme holter-rytminseurannan repolarisaatiomuutosten yhteyttä kuvantamislöydöksiin 46:lla HCM-potilaalla. Totesimme QT-ajan olevan pidentynyt HCM-potilailla ja se piteni progressiivisesti matalammilla syketaajuuksilla suhteessa terveisiin verrokkeihin. QT-ajan pitenemä oli yhteydessä vasemman kammion seinämäpaksuuteen. Potilailla, joilla oli myöhäistehostumaa vasemmassa kammiossa, oli jyrkempi QT/RR kulmakerroin. Myöhäistehostuma voi olla itsenäinen tekijä repolarisaatiomuutoksissa ja vaikuttaa tätä kautta myös rytmihäiriöherkkyyteen. HCM-potilaiden metabolomia ei ole juurikaan aikaisemmin tutkittu. Selvitimme laajalla analyysillä HCM-potilaiden metabolomista profiilia. Löydöksenä oli haaraketjuisten aminohappojen, triglyseridien ja fosfolipidien konsentraatiomuutoksia verrattuna terveisiin kontrolleihin. Nämä muutokset assosioituivat kuvantamislöydöksiin eli taudin vaikeusasteeseen.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4684-7
http://hdl.handle.net/10138/264089
Päiväys: 2018-12-14
Avainsanat: Lääketiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
alterati.pdf 3.672MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot