Kehut opettajan puheessa 6. luokan oppitunneilla

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201809123152
Title: Kehut opettajan puheessa 6. luokan oppitunneilla
Author: Roukkula, Sara
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Department of Teacher Education
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2018
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201809123152
http://hdl.handle.net/10138/277567
Thesis level: master's thesis
Abstract: Luokkahuonekeskustelussa opettajalla ja oppilailla on erilaisia mahdollisuuksia toimia puhujina. Yhdessä vuorovaikutuksessa he toteuttavat koulun institutionaalista tehtävää opettajan ja oppilaan rooleissa. Kehumisen ja positiivisen palautteen antamisen voidaan helposti nähdä tukevan oppilaan oppimista, jolloin sen pitäisi olla näkyvänä osana luokkahuonevuorovaikutusta. Aiemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että opettajat kehuvat oppilaita harvoin, vaikka kehuminen osoitetaan tutkimuksissa tärkeäksi. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millä tavoin opettajat kehuvat oppilaita oppituntien aikana. Tutkimukseni aineisto koostui kahdeksasta vuonna 2012 videoidusta äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunnista, jotka olivat kestoltaan keskimäärin 45 minuuttia. Aineisto oli hankittu osana laajempaa tutkimusta. Analysoimani oppitunnit oli kuvattu helsinkiläisissä kouluissa kuudensilla luokilla. Tutkittavanani oli kahdeksan eri kuudetta luokkaa ja opettajaa. Käytin aineistoni analyysissä keskustelunanalyysiä tärkeimpänä tutkimusmenetelmänäni. Tutkimuksessani selvisi, että opettajat kehuvat oppilaita erilaisilla kielellisillä ilmauksilla, kuten kopulalauseella ja adjektiiveilla, joista adjektiivit saivat täydennyksekseen usein myös intensiteetti-ilmauksen tai kehuun viittaavan tarkoitteen. Aineistossani opettajien kehulausumien positiivinen merkitys välittyi usein adjektiivista. Eniten opettajat käyttivät hyvä-ilmausta, joka ei välttämättä aina ole luokkahuonekeskustelussa kehuva. Osa hyvä-ilmauksista oli vuoronalkuisia siirtymiä seuraavaan aiheeseen ja osan tarkoituksena on ollut päättää sekvenssi ja hyväksyä oppilaan vastaus. Kehuvaksi hyvä oli mahdollista määritellä muun muassa prosodian ja keskustelukontekstin perusteella. Opettajat käyttivät kehun kohdentamiseen sekä persoona- että demonstratiivipronomineja, mutta kehuissa ei aina ollut selkeää viittausta tarkoitteeseen eli kehun kohteeseen tai kehun vastaanottajaan. Opettajien kehut oppilaille olivat siis monesti suuntaamattomia, kuten aiemmassa tutkimuksessakin on todettu.In classroom conversation, teacher and students have different possibilities to take turns. Together they conduct the institutional task of school in the roles of teacher and student. Compliments and positive feedback can easily be seen to support students learning. That is one of the main reasons why compliments and positive feedback should be noticeable part of classroom interaction. However previous research shows that teachers don’t give as many compliments as they should according to how important compliments and positive feedback is seen on most of the studies published so far. The aim of this study was to find out how teachers compliment students during classroom lessons. This study consists of eight classroom lessons in native language (Finnish) and literature. The lessons were filmed in 2012 and the duration of each lesson is about 45 minutes. The lessons in this study were from different schools around Helsinki area and the students were 6th graders (approx. 11 to 12 years old). I used conversation analysis as my main research method to analyze the data of this study. This study showed that teachers use different linguistic expression such as copula clauses and positive adjectives to compliment students during lessons. Positive adjectives were often accompanied by intensifiers and references to assessable. In this study adjectives carried the positive load in teachers’ compliments. The most frequent compliment teachers used was good which doesn’t always act as a compliment in classroom conversation. Some of the good phrases had a sequence closing and topic transitional aspect. Prosodic features and conversational context made it possible to categorize good as a compliment. Teachers used personal and demonstrative pronouns to refer to the assessable or the recipient of the compliment. However most of the compliments given to students had no explicit reference. As other studies before, in this study was found that many of the teachers’ compliments were general.
Subject: kehu
opettajan puhe
oppitunti
luokkahuonevuorovaikutus
keskustelunanalyysi
Discipline: Kasvatustiede
Education
Pedagogik


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record