The Forestland’s Guests : Mythical Landscapes, Personhood, and Gender in the Finno-Karelian Bear Ceremonialism

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-4802-5
Julkaisun nimi: The Forestland’s Guests : Mythical Landscapes, Personhood, and Gender in the Finno-Karelian Bear Ceremonialism
Tekijä: Piludu, Vesa Matteo
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta
Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: The goal of the thesis is to provide new approaches for the interpretation of the elaborate Finnish and Karelian bear ceremonial’s songs, which were intensively collected in the 19th Century and in the early 20th Century. The study aims to furnish a better understanding of the meanings of the ceremonial taking in consideration the context of folk beliefs at the time. The chapters will cover all the ritual phases, adapting the classic Hallowell’s typology to the Finno-Karelian case. However, each chapter aims to provide some answers to the main research questions. Why did the bear hunt require such a complex ritualized reciprocity? How were the passages of borders between the village and the forest ritualized? How and why were the forest, its spirits and the bruin personalized? Why do many Bear Songs contain references to wedding songs? How did the Christian faith and the rich cattle holders’ beliefs communicate with the hunter’s rituals, forming a historically stratified tradition? The study reveals that the vernacular definitions of the bear’s personhood changed often in the ritual phases: it was the offspring of the forest spirits or a hunter’s relative; a bride or a groom; a boy or a respected elder. On a general level, the bear had a shifting double identity: it was strictly bounded to the family of the forest spirits, but at the same time the hunter emphasized its human features to make the ritual communication easier and to transform the bruin into the guest of honor of the village feast, in which the bear meat was consumed. The hunter’s self could also change in the ritual: in the songs, he presented himself as a mighty man protected by mythic iron belts and shirts; as a handsome and mimetic seducer of female forest spirits, or as a humble orphan who needed their guidance. During the feast, the roles of the women toward the bear also varied: the mistress warmly welcomed the bruin as a guest or groom, but the women were also guided to protect the cattle. The landscapes acquired mythic features and they could be presented as welcoming or dangerous. These apparently kaleidoscopic changes followed a precise ritual logic: they were elaborate rhetorical devices to make the 'guests' – the bruin and the forest spirits – behave or react in certain ways in different ritual phases and to influence their perception of the hunters’ actions.Tutkimus tarkastelee suomalaisten ja karjalaisten karhuseremoniaan liittyviä runolauluja osana kansanuskoa ja sosiaalista kontekstia. Tutkimuksessa analysoidaan kronologisesti karhunmetsästykseen liittyvän seremonian vaiheet kokonaisuudessaan, laulut pyyntiin lähtemisestä ja vaaroihin varautumisesta aina kaadetun karhun lihan rituaaliseen syömiseen ja kallon petäjään ripustamiseen. Näitä monimuotoisia ja pitkiä runolauluja kerättiin intensiivisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Tutkimus luo kokonaiskuvan karhuseremonian eri vaiheiden merkityksistä osana kansanomaista uskonnollisuutta ja elinkeinoa. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: miksi karhunpyynti vaati niin monimutkaisen rituaalin? Miten ja miksi kylän sekä metsän välisen rajan ylittäminen ritualisoitiin ja metsä, sen haltiat ja karhu personifioitiin? Entä miksi monet rituaaliset karhuvirret sisältävät viittauksia häälauluihin? Millä tavoin kristinusko, vauraiden karjankasvattajien ja tietäjien uskomukset vaikuttivat metsästäjien rituaaleihin muodostaen monitasoisen ja historiallisesti kerrostuneen perinteen? Tutkimus osoittaa, että karhun identiteetti muuttui rituaalin eri vaiheissa: runolauluissa karhu esiintyi milloin metsänhaltioiden jälkeläisenä tai metsästäjän sukulaisena, milloin taas morsiamena tai sulhasena, pikkulapsena tai kunnioitettuna vanhuksena. Karhu oli tiukasti sidoksissa metsänhaltioiden sukuun, mutta samaan aikaan metsästäjä korosti sen inhimillisiä piirteitä, jotta kommunikointi karhun kanssa rituaalin aikana oli mahdollista. Karhunpeijaisissa kaikille kyläläisille oli tarjolla kaadetun karhun lihaa, vaikka samaan aikaan runolauluissa karhu kuvataan elävänä päävieraana, jolle tarjotaan olutta ja kunniapaikka pöydässä. Lopuksi karhun kallo ja luut palautettiin takaisin metsään karhun myyttisille syntysijoille ja kallo ripustettiin petäjään, jotta elämänkierto ja karhun uudelleensyntyminen olisi mahdollista. Karhuvirsien analyysi osoittaa, että myös metsästäjän identiteetti vaihteli rituaalin aikana. Runolauluissa hän esitteli itsensä väkevänä miehenä, jota myyttinen ”rautapaita” tai ”rautavyö” suojeli, toisinaan taas komeana, naispuolisten metsänhaltioiden viettelijänä, milloin nöyränä orpona, joka tarvitsi metsänhaltioiden opastusta saadakseen saalista. Peijaisten aikana myös naisen rooli suhteessa karhuun vaihteli. Runolauluissa emäntä toivotti kontion lämpimästi tervetulleeksi vieraana tai sulhasena, mutta toisaalta miehet ohjasivat naisia myös suojelemaan kylän karjaa karhulta. Karhuvirsissä metsä sai vaihtelevia myyttisiä piirteitä: se esitettiin vaarallisena, pimeänä Pohjolana, joka muuttui ”mieluisaksi Mehtolaksi”, kun naispuoliset metsänhaltiat hyväksyivät metsästäjien läsnäolon tai jopa rakastuivat heihin. Runolaulujen draamalliset käännekohdat noudattivat tarkkaa rituaalista logiikkaa: ne olivat taidokkaita retorisia keinoja, joiden perimmäinen tarkoitus oli saada peijaisten kutsuvieraat eli kontio ja metsänhaltiat suopeiksi metsästäjien toimille sekä käyttäytymään että reagoimaan halutulla tavalla rituaalin eri vaiheissa. Seremonian tarkoitus ei ollut pelkästään metsänhaltioiden ja karhujen koston välttäminen, vaan myös heidän miellyttäminen, kunnioittaminen ja viihdyttäminen. Tutkimus osoittaa, että karhuseremonian keskeinen tavoite oli saada peijaisten kunniavieras, karhu, tuntemaan olonsa juhlassa niin tervetulleeksi, että se halusi tulla taloon uudelleen vieraaksi. Tämä tarkoitti, että kylän metsästysonni oli turvattu myös tulevaisuudessa.
URI: URN:ISBN:ISBN 978-951-51-4802-5
http://hdl.handle.net/10138/282220
Päiväys: 2019-01-19
Avainsanat: Study of Religions / Folkore Studies
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
TheFores.pdf 1.598MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot