Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina

Show full item record

Permalink

http://hdl.handle.net/10138/286178

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
SY_313.pdf 5.119Mb PDF View/Open
Title: Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina
Author: Pietiläinen, Olli-Pekka; Räike, Antti
Belongs to series: Suomen ympäristö 313
ISSN: 1238-7312
ISBN: 952-11-0503-8
Abstract: Tutkimuksessa selvitettiin Suomen sisävesien rehevyyttä ja ravinnedynamiikkaa typen ja fosforin pitoisuuksien ja niiden suhteiden avulla. Aineisto käsitti ympäristöhallinnon vuosien 1990 - 1997 seurantajärvien (174 havaintopaikkaa) ja -jokien (32) päällysveden (0 - 2 m) kasvukauden (kesä-elokuu) aikaiset tulokset. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella järvihavaintopaikoista arvioitiin karuiksi 35 %, lievästi rehevöityneiksi 56 %, rehevöityneiksi 8 % ja erittäin rehevöityneiksi 1 %. Useimmat joet arvioitiin selvästi järviä rehevämmiksi. Järvien kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet korreloivat keskenään erittäin voimakkaasti, joten fosfori soveltuu hyvin Suomen järvien yleiseksi rehevyysindikaattoriksi. Mineraaliravinnesuhteen mukaan 64 % järvihavaintopaikoista oli fosforirajoitteisia, 13 % typpirajoitteisia ja 23 % fosforin ja typen yhteisrajoittamia. Joista fosforirajoitteisiksi arvioitiin 38 %, typpirajoitteisiksi 31 % ja yhteisrajoitteisiksi 31 %. Kokonaisravinnesuhteen perusteella arvioituna järvet ja joet ovat vielä fosforirajoitteisempia. Ravinteiden tasapainosuhteen ei katsottu soveltuvan Suomen tyypillisesti tummavetisten sisävesien minimiravinteen indikaattoriksi. Tutkimus osoittaa, että sisävesien pääasiallinen minimiravinne on fosfori. Erityisesti suuret järvet ja reittivedet ovat voimakkaasti fosforirajoitteisia. Pienet, karuhkot järvet ovat usein yhteisrajoitteisia. Rehevimmät, voimakkaasti ulkoisesti tai sisäisesti fosforikuormitetut järvet ovat kasvukauden aikana ajoittain typpirajoitteisia. Tällaisissa järvissä typpirajoitteisuus voi kuitenkin osaltaan johtaa haitalliseksi koettujen sinileväkukintojen runsastumiseen. Suomen järvien tilaa voidaan tehokkaimmin parantaa vähentämällä fosforipäästöjä kaikkialla Suomessa. Joet sekä erityisesti rannikkovedet ja Itämeren ulappa-alueet huomioiden myös typenpoiston tarve on yksiselitteinen. Typenpoiston alueellinen kohdentaminen vaatii kuitenkin nykyistä tarkempaa tietoa siitä, kuinka paljon tietyn kuormittajan leville käyttökelpoisesta typpikuormasta kulkeutuu typpirajoitteisille vesialueille.
URI: http://hdl.handle.net/10138/286178
Date: 1999


This item appears in the following Collection(s)

Show full item record