"Kaikki on hyvin, kunnes ryhdyt puhumaan ilmastonmuutoksesta." : Analyysi Suomessa ja Espanjassa työskentelevien ilmakehätieteilijöiden sosiaalisen median käytöstä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201902261314
Title: "Kaikki on hyvin, kunnes ryhdyt puhumaan ilmastonmuutoksesta." : Analyysi Suomessa ja Espanjassa työskentelevien ilmakehätieteilijöiden sosiaalisen median käytöstä
Author: Keini, Kira
Other contributor: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för socialvetenskaper
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201902261314
http://hdl.handle.net/10138/299579
Thesis level: master's thesis
Discipline: Viestintä
Media and Communication Studies
Medier och kommunikation
Abstract: Sosiaalinen media on vaikuttanut monin tavoin tapaan, jolla ihmiset viestivät ja vastaanottavat tietoa. Se on jättänyt jälkensä myös tiedeviestintään, joka nähtiin pitkään yksisuuntaisena, ylhäältä alas vaikuttavana prosessina. Somessa tieteilijät pystyvät viestimään suoraan erilaisten yleisöjen kanssa, mutta samalla sosiaalisen median käytön yleistyminen on vauhdittanut eräänlaista asiantuntijuuden murrosta. Asiantuntijoiden haastaminen on somen välityksellä helpompaa kuin koskaan ja mielipiteet nousevat siellä helposti samanarvoisiksi kuin tutkittu tieto. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, miten tutkijat ovat sopeutuneet sosiaalisen median värittämään uuteen mediamaisemaan. Pyrin saamaan selville: 1) mikä tutkijoita motivoi sosiaalisen median käytössä 2) millaisena he kokevat sosiaalisessa mediassa käytävät keskustelut ja 3) millaisena he näkevät suhteensa yhteiskuntaan ja yleisöihinsä somen käytön myötä. Rajaan tutkimukseni keskittymään ilmakehätieteilijöiden sosiaalisen median käyttöön, koska heidän edustamansa ala herättää ilmastonmuutoksen kaltaisten ajankohtaisten aiheiden vuoksi paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Lisäkulmaa työhön tuo vertailu Suomessa ja Espanjassa työskentelevien tutkijoiden kokemusten välillä. Työni teoreettinen tausta muodostuu tiedeviestinnän paradigman kehityksestä sekä sosiaalisen median tutkimuksesta. Tiedeviestinnän perinteisemmistä suuntauksista tietovajemallista (esim. Bucchi 1998; 2008) ja jatkumomallista (Cloître & Shinn 1985) on 2000-luvulla siirrytty kohti osallistavaa tiedeviestintää (esim. Powell & Colin 2008; Saikkonen & Väliverronen 2013), jossa korostuvat akatemian ulkopuolisten yleisöjen ottaminen mukaan tieteestä viestimiseen sekä yleisöjen välinen dialogi. Sosiaalisen median tutkimuksen osalta esittelen somen toimintaperiaatteita käsittelevää kirjallisuutta (esim. Bechmann & Lomborg 2012; Lietsala & Sirkkunen 2008) sekä aiempaa tutkimusta somen roolista tiedeviestinnässä (esim. Collins ym. 2016) ja sen käytön motiiveista (esim. Matikainen 2015; Donelan 2016). Tutkielmani kannalta keskeisessä roolissa ovat myös Castellsin (2009) kuvaama mediamaiseman muutos sekä asiantuntijuuden murros (esim. Väliverronen 2016; Sarja 2016). Tutkimusaineisto koostuu 11 suomalaisen ja espanjalaisen ilmakehätieteilijän haastattelusta. Aineistonkeruun menetelmänä käytän puolistrukturoitua haastattelua ja analyysimenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen löysin tutkijoiden sosiaalisen median käytön taustalta neljä erilaista motiivia: viestintä ja vuorovaikutus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, näkyvyys sekä tutkimuksen edistäminen. Kiinnostavaa on, että perinteiset, yksisuuntaiset tiedeviestinnän mallit hallitsivat monien tutkijoiden toimintaa myös sosiaalisessa mediassa. Siinä missä haastateltavat kertoivat pyrkivänsä vuorovaikutukseen toisten tutkijoiden kanssa, tiedeyhteisön ulkopuoliset yleisöt olivat heidän puheissaan lähinnä tiedotuksen kohteita. Toisen tutkimuskysymyksen osalta tunnistin, että ilmakehätieteilijät kokevat alastaan sosiaalisessa mediassa käytävän keskustelun osin rakentavaksi, osin vastakkainasettelua lisääväksi. Erityisesti ilmastonmuutosta käsittelevät keskustelut polarisoituvat helposti ja vaikeuttavat asiallista keskustelua, mutta tutkijoiden suorat kohtaamiset esimerkiksi ilmastonmuutosskeptikkojen kanssa ovat somessa harvinaisia. Kolmannen tutkimuskysymyksen osalta voi sanoa, että somen käyttö oli saanut monet haastateltavista pohtimaan tutkimuksensa merkitystä ja vaikuttavuutta. Somen avoimuus oli esimerkiksi laajentanut heidän käsitystään siitä, kenelle he tutkimuksesta viestivät ja mikä heidän työssään on tärkeää. Suomalaisten ja espanjalaisten tutkijoiden välillä oli aineistosta havaittavissa vain yksi merkittävä ero. Kaikki suomalaiset haastateltavat kokivat yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisena sosiaalisen median välityksellä, mutta espanjalaisten haastateltavien kohdalla näin ei ollut. Samalla espanjalaiset tutkijat kertoivat, etteivät pitäneet tieteen asemaa maassaan kovin hyvänä, minkä epäilen olevan yksi syy sille, että tutkijat eivät tunnista omia yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksiaan. Lopuksi pohdin, onko tutkijoiden välttämätöntä käyttää sosiaalista mediaa. Vaatimukset tieteen avoimuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tuskin katoavat mihinkään, joten sosiaalinen media voi toimia tutkijoille yhtenä tapana, joskaan ei ainoana, tehdä työstään julkista ja tuoda äänensä kuuluviin. Koska sosiaalinen media on paljon käytetty tiedonlähde, on kuitenkin tärkeää, että asiantuntijatietoa on tarjolla siellä, missä sitä todella tarvitaan.
Subject: tiedeviestintä
asiantuntijuuden muutos
sosiaalinen media
Twitter
mediamaiseman muutos


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Keini_Kira_Pro_gradu_2019.pdf 723.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record