Lapsen etu huoltoriidan tuomioistuinsovittelussa : Lapsioikeutta, sovitteluteoriaa ja empiriaa yhdistävä tutkimus

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-14-3670-3
Title: Lapsen etu huoltoriidan tuomioistuinsovittelussa : Lapsioikeutta, sovitteluteoriaa ja empiriaa yhdistävä tutkimus
Author: Linnanmäki, Kirsikka
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Doctoral Programme in Law
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: My doctoral dissertation, titled The Best Interests of the Child in Child Custody Disputes in Court-connected Mediation, combines child law and mediation theories. I investigate how the best interests of the child and mediation are determined and how these two perspectives interact with each other, both in theory and in practice. In addition, needs for further development of the procedure are outlined. With child custody disputes, I refer to conflicts and disputes between the guardians (typically the parents) regarding their child, over custody, residence, right of access (contact, visitation) and child maintenance. Court-connected mediation in Finland is an in-court alternative process to court trial with one or more impartial, neutral mediator. In this interdisciplinary I have combined legal theory and doctrine, theories and methods from the social sciences and multidisciplinary mediation theories. First, I focused on the theories and principles of court-connected mediation through legal doctrine and mediation theories to outline the context for court-connected mediation. Secondly, I focused on the theories and principles of child law. The modern view of child law is based on the UN Convention on the rights of the child and its rights-based interpretations of the best interests of the child. In addition, national legislation is systemised and interpreted. Thirdly, I focused on the contents and definitions of custody disputes and court-connected mediation. In addition, I looked at access to justice. Fourthly, my research includes an empirical section with observations and interviews. No children were interviewed, since they did not participate in the mediations, which is customary in Finland. The data was analysed with content analysis. The main findings of the research are the following. First, the definitions of the best interests of the child are various and partly contradictory in the pluralistic legislation concerning court-connected mediation in custody disputes. Multiple interpretations of the best interests norm and principle are possible, but not all of them correspond to the modern child law perspective. Secondly, the court-connected mediation model in legislation is somewhat contradictory in child custody matters: the generally adopted dichotomy of facilitative and evaluative models seems to be insufficient to achieve a rights-based interpretation of the best interests of the child. Thirdly, I saw the best interests of the child as a multidisciplinary set of factors, including a child’s legal rights that need to be taken into account and evaluated individually on a case-by-case basis. The empirical data suggested that in practice the interpretations of mediation and of the best interests of the child were somewhat narrower compared to the theoretical options that are available. Consideration of the cross-effects of child law and mediation theory perspectives has thus unused potential. Court-connected mediation in child custody disputes in Finland could be improved both in theory and in practice by developing deeper understandings of child law and mediation theories as well as their interaction, by amendments to legislation and other regulations, by more training in mediation and child law, and by an altogether more systemic and reflexive approach. More attention could be paid to children’s human rights requirements and also to access to justice in its many dimensions in the context of mediation as an alternative process.Väitöskirjani käsittelee lapsen huoltoriitojen (asiantuntija-avusteista) sovittelua tuomioistuimessa ja sitä, miten lapsen etua menettelyssä tavoitellaan. Aihetta tarkastellaan lapsioikeudellisesti, sovitteluteoreettisesti ja käytännössä empiirisen aineiston avulla. Olen tutkinut, miten lapsen etu ja sovittelu määrittyvät ja miten lapsioikeudellinen ja sovitteluteoreettinen näkökulma ovat vuorovaikutuksessa keskenään, kun riitoja ja konflikteja lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta sovitellaan tuomioistuimissa. Olen tutkinut aihetta koskevaa lainsäädäntöä, sovitteluteoriapohjaa ja käytäntöjä sekä pohtinut menettelyn kehittämistarpeita. Tässä tieteidenvälisessä tutkimuksessa on yhdistetty lainoppia, yhteiskuntatieteiden teoriaa ja menetelmiä sekä monitieteistä sovitteluteoriaa. Ensinnäkin olen tarkastellut tuomioistuinsovittelun teoreettisia ja säänneltyjä lähtökohtia lainopin ja sovitteluteorian avulla. Toiseksi olen tarkastellut lapsioikeuden teorioita ja normeja, etenkin niin kutsutun modernin lapsioikeuden näkökulmasta, joka perustuu ennen muuta YK:n lapsen oikeuksien sopimukselle (LOS) ja sen tulkinnoille. Myös kansallista lainsäädäntöä on tarkasteltu. Kolmanneksi olen tarkastellut huoltoriitojen sovittelua nimenomaan tuomioistuinsovittelussa. Lisäksi olen tarkastellut tuomioistuinsovittelua access to justice -näkökulmasta. Tutkimuksessani on myös havainnoinneista ja haastatteluista koostuva empiirinen aineisto, jota on tarkasteltu sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset ovat seuraavat. Ensinnäkin lapsen edun asema ja määritelmät ovat sääntelyssä vaihtelevia niin kansallisen kuin kansainvälisen tason välillä kuin kansallisen sääntelyn sisälläkin. Monenlaiset tulkinnat lapsen edusta ovat sääntelyn mukaan mahdollisia, mutta kaikki niistä eivät täysin vastaa moderneja lapsioikeudellisia edellytyksiä. Toiseksi tuomioistuinsovittelumenettelyn sääntelyyn liittyy huoltoriidoissa eräitä ristiriitoja. Menettelyn taustalla oleva jako fasilitatiiviseen ja evaluatiiviseen sovitteluun vaikuttavat riittämättömiltä tavoittamaan lapsioikeudellisen lapsen edun kriteerejä. Lisäksi nousi esiin se, että oikeuden systeemi tunnistaa sovittelun erityispiirteitä jossain määrin heikosti eikä kaikilta osin tue sovittelulle ominaista oikeusturvaa. Kolmanneksi, monitieteinen lapsen etu edellyttää, että myös oikeudellinen rakenne otetaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti huomioon ja arvioidaan lasta koskevissa asioissa. Empiirisen aineiston mukaan käytännön tulkinnat lapsen edusta ja sovittelusta olivat jossain määrin kapeampia ja toisenlaisia kuin mitä teoreettinen ja sääntelyllinen tausta edellyttäisivät tai mahdollistaisivat. Huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun sääntelyn, teorian ja käytäntöjen kehittämisessä voitaisiin hyödyntää lapsioikeuden ja sovitteluteorian vuorovaikutusta. Moderni lapsioikeudellinen lapsen edun struktuuri voisi toimia työvälineenä ja saranana sovittelun ja lapsen oikeuksien välimaastossa. Tähän tarvitaan myös sovittelunäkökulman laajentamista systeemiseen ja refleksiiviseen suuntaan, mitä monitieteinen asiantuntemus esimerkiksi parisovittelun avulla tukee. Lasten oikeudet ja myös vanhempien oikeusturva voisivat toteutua tuomioistuinsovittelussa paremmin hyödyntämällä enemmän juuri sovittelulle ominaisia piirteitä.
URI: URN:ISBN:978-952-14-3670-3
http://hdl.handle.net/10138/300770
Date: 2019-05-04
Subject: Oikeustiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record