Myöhäistyyli kuvataiteen ilmiönä : myöhäisyyden vaikutukset taiteeseen sekä tutkimus Helene Schjerfbeckin vanhuudentyylistä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905222092
Title: Myöhäistyyli kuvataiteen ilmiönä : myöhäisyyden vaikutukset taiteeseen sekä tutkimus Helene Schjerfbeckin vanhuudentyylistä
Author: von Bagh, Anna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201905222092
http://hdl.handle.net/10138/302007
Thesis level: master's thesis
Discipline: taidehistoria
Art History
konsthistoria
Abstract: Tutkielman aiheena on myöhäistyyli erityisesti kuvataiteen kategoriana. Myöhäistyylillä tarkoitetaan joidenkin taiteilijoiden elämän loppuvaiheessa kehittämää taiteellista tyyliä, johon on historiallisesti liitetty erilaisia olettamuksia sen erityislaatuisuudesta. Myöhäistyyli tulee näkyviksi myöhäistöissä, joilla tarkoitaan elämän loppuvaiheessa tehtyjä töitä, jotka kantavat esteettisiä myöhäistyylin piirteitä. Myöhäistyyleistä on kirjoitettu taidehistoriallisessa tutkimuksessa jo yli sadan vuoden ajan. 2000-luvulla käsite on noussut uudelleen tutkimuksen kohteeksi ja myöhäistyylejä on käsitelty useissa mittavissa näyttelyissä ja siitä on laadittu kriittisiä tutkimuksia. Aihetta ei tiettävästi aiemmin ole laajasti käsitelty suomalaisessa taidehistoriallisessa tutkimuksessa. Tutkielman teoreettis-metodologinen tausta muodostuu myöhäistyyliteoriasta, jota on täydennetty vanhuutta koskevalla monitieteisellä tutkimuksella. Tutkimuskysymykset koskevat 1. taidehistoriallisen myöhäistyylin yleisiä tunnuspiirteitä ja myöhäistyylikäsitteen rajoituksia; 2. vanhuuden merkitystä kuvataiteilijoiden työskentelylle; 3. näkökulmia, jotka tulisi huomioida kattavassa yksittäisen taiteilijan myöhäistyyliä koskevassa tutkimuksessa ja 4. myöhäistyylin viitekehyksen soveltamisen hyötyjä ja ongelmia yksittäisen taiteilijan vanhuudentöiden tarkastelussa. Tapausesimerkkinä ovat Helene Schjerfbeckin vanhuuden omakuvat. Tutkimuksen tavoitteena on avata myöhäistyylejä käsittelevä keskustelu Suomessa ja tuoda tutkimukseen suomalainen näkökulma. Tutkielman aineisto koostuu tutkimuksista koskien eri taiteilijoiden myöhäistyylejä sekä Helene Schjerfbeckin vanhuuden omakuvista, joista tarkastellaan lähemmin neljää taiteilijan elämän kahden viimeisen vuoden aikana työstämää omakuvaa. Omakuvien lisäksi tarkastellaan niitä koskevia taidehistoriallisia kirjoituksia. Tutkimuksessa erotettuu kaksi rinnakkaista myöhäistyylikäsitettä. 1800-luvulla kehittyneessä romanttisessa näkemyksessä on painottunut sopeutuva ja harmoninen myöhäistyyli, joka on ollut myös taidehistoriallisessa tutkimuksessa vallitseva. Se perustuu ajatukseen taiteilijasta, joka hyväksyy elämän rajallisuuden ja luo elämänsä loppuvaiheessa aiempaa syvällisempiä teoksia, jotka luovat elämäntyölle harmonisen päätöksen. 1900-luvulla kehitetty moderni myöhäistyylikäsite on tarjonnut vaihtoehdon perinteiselle myöhäistyylinäkemykselle. Sen mukaan myöhäistyöt voivat olla myös ristiriitaisia ja vaikeita ja vastustaa harmonisen sulkeuman mahdollisuutta. Taidehistoriassa myöhäistyyleihin on liitetty mm. tekniikan höltyminen, ilmaisun vapautuminen, aiempaa karkeampi siveltimenkäyttö, ilmaisun intensifioituminen, värinkäytön lisääntyminen, lisääntyvä abstraktisuus sekä paluu varhaisempiin aiheisiin. Myöhäistyylit voidaan nähdä taiteilijanero-käsitteen romanttisena jatkumona. Niiden määrittelyyn liittyy suurta tulkinnanvaraisuutta ja myöhäistyyli-käsitettä on käytetty löyhästi kuvaamaan eri aikoina eri paikoissa eläneiden eri alojen taiteilijoiden vanhuudentyylejä. Myöhäistyylejä on myös perinteisesti määritelty enimmäkseen miespuolisilla taiteilijoilla, ja niitä on kuvattu melko rajatusti määritellyn modernin luovuuden kontekstissa. Nykytutkimus on laajentanut ymmärrystä ikääntymisen merkityksestä luovuuteen. Vanhuus merkitsee eri asiaa eri aikoina ja vanhuutta käsitellessä on tärkeää huomioida käsitteen historiallisuus. Ikääntyminen vaikuttaa esimerkiksi havaintomotorisiin prosesseihin, persoonallisuuteen ja sosiaalisiin rooleihin ja lisäksi iän myötä erilaiset sairaudet yleistyvät. Kuvataiteilijoiden kohdalla on tutkittu erityisesti näön heikkenemisen ja käsien tärinän vaikutusta taiteen tekemiseen. Yksittäisen taiteilijan myöhäistyylin tarkastelussa tulisi taiteellisen kehityksen lisäksi huomioida taiteilijan yksilöllistä vanhuutta koskevat olosuhteet kuten vanhuuden elinolosuhteet ja terveydentila, psyykkiset olosuhteet, vanhuutta koskevat asenteet ja historiallinen aikakausi. Helene Schjerfbeckin vanhuuden omakuvien ja niitä koskevien kirjoitusten tarkastelussa nousee esiin, miten monitieteinen näkökulma taiteilijan vanhuuteen tekee näkyväksi myöhäistöihin liittyviä yhteisiä sekä yksilöllisiä piirteitä, mutta myös miten myöhäistyyleihin liittyvät olettamukset vanhuuden näkymisestä taiteessa ovat vaikuttaneet viimeisten omakuvien vakiintuneisiin tulkintoihin.
Subject: Myöhäistyyli
vanhuudentyyli
taidehistoriankirjoitus
taiteilijaelämäkerrat
Helene Schjerfbeck


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record