Kasvi- ja eläinproteiinipainotteisen ruokavalion vaikutus fosforin saantiin ja fosfaattiaineenvaihduntaan : 12 viikon interventiotutkimus terveillä aikuisilla

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906122632
Title: Kasvi- ja eläinproteiinipainotteisen ruokavalion vaikutus fosforin saantiin ja fosfaattiaineenvaihduntaan : 12 viikon interventiotutkimus terveillä aikuisilla
Author: Viitakangas, Hanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Food and Environmental Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201906122632
http://hdl.handle.net/10138/303035
Thesis level: master's thesis
Discipline: Ravitsemustiede
Nutrition
Näringslära
Abstract: Tausta: Fosforin saanti on Suomessa kaksin-kolminkertaista suhteessa ravitsemussuosituksiin. Tärkeimmät fosforin lähteet suomalaisilla ovat liha-, maito- ja viljavalmisteet. Elintarvikkeissa luontaisesti esiintyvä fosfori on liittyneenä proteiiniin ja muihin ravintoaineisiin. Kasviperäisissä proteiinin lähteissä fosfori esiintyy fytaattina, jonka hyväksikäytettävyys on pienempi kuin eläinperäisen proteiinin fosforilla. Fosfori on tärkeä ravintoaine, mutta suurissa määrin sillä voi olla haitallisia vaikutuksia elimistössä. Munuaisen vajaatoimintaa sairastavilla veren suuri fosfaattipitoisuus on haitallista ja se on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin. Vastaavanlainen yhteys on havaittu myös terveillä ihmisillä. Ravinnon fosforin osalta on vähemmän tutkimustuloksia. Fosfaatin ja kalsiumin aineenvaihdunta toimii tiiviisti yhdessä ja niiden säätelyyn osallistuvat mm. lisäkilpirauhashormoni (PTH), fibroblastikasvutekijä 23 (FGF23) ja kalsitrioli (1,25-dihydroksi-D-vitamiini, 1,25(OH)2D). PTH:n ja FGF23:n kohonnut pitoisuus on yhdistetty mm. verisuonien kalkkeutumiseen ja häiriintyneeseen luustoaineenvaihduntaan. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia, onko eläin- ja kasviproteiinipainotteisen ruokavalion välillä eroa fosforin saannissa ja eroavatko ruokavaliot vaikutuksiltaan fosfaattiaineenvaihduntaan. Tutkimushypoteesina oli, että kasviperäinen fosfori imeytyy heikommin kuin eläinperäinen fosfori ja että se aiheuttaa heikomman vasteen fosfaatin aineenvaihdunnan merkkiaineissa. Aineisto ja menetelmät: Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ScenoProt-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavia oli yhteensä 136 ja heidät jaettiin kolmeen ruokavalioryhmään: eläinproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 70/30) 50/50-ruokavalio (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 50/50) ja kasviproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 30/70). Laskennallinen proteiinin osuus kaikissa ruokavalioissa oli 17E%. Tutkittavat olivat terveitä 20-69-vuotiaita aikuisia (79 % naisia, 21 % miehiä). Intervention kesto oli 12 viikkoa. Ennen intervention alkua ja sen lopussa tutkittavilta kerättiin paastoverinäyte ja vuorokausivirtsa, sekä neljän päivän ruokapäiväkirja. Ravintoaineiden saantia analysointiin AIVODiet-ohjelmalla. Eroja fosforin saannissa intervention loppupisteessä tutkittiin varianssianalyysilla. Fosfaattiaineenvaihduntaan liittyvien merkkiaineiden pitoisuuksia veressä (seerumin kalsium ja fosfaatti, sekä plasman PTH, FGF23 ja 25(OH)D) ja virtsassa (virtsan fosfaatti ja kalsium) intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysilla käyttäen ennen interventiota mitattuja pitoisuuksia kovariaattina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa fosforin saannissa (p>0,05). Intervention lopussa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin saanti oli 1807 mg (SD 506 mg) ja kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa 1558 mg (SD 320 mg) (p<0,001). Eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin eritys (U-Pi) oli intervention lopussa suurempaa kuin kasviproteiinipainotteisessa (p<0,001). Kun fosforin eritys vakioitiin fosforin saannilla, eritys oli edelleen suurempaa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa verrattuna kasviproteiinipainotteiseen (p<0,001). Verestä mitatuissa fosfaatti-, kalsium-, PTH-, FGF23 ja 25(OH)D-pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ruokavalioryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Plasman PTH-pitoisuus nousi (p≤0,005) ja 25(OH)D-pitoisuus laski (p<0,001) kaikissa ryhmissä. Johtopäätökset: Fosforin saanti ja fosfaatin eritys oli vähäisempää kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa kuin eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa. Fosfaattiaineenvaihdunnan verestä mitattujen merkkiaineiden pitoisuuksissa ei havaittu eroa ruokavalioiden välillä. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että eläinproteiiniperäinen fosfori saattaa imeytyä tehokkaammin kuin kasviproteiiniperäinen fosfori. Nämä tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia eläin- ja kasviperäisestä fosforista tulisi tehdä erityisesti terveillä koehenkilöillä. Myös fosfaatin aineenvaihduntaa ja sen osallistumista sairauksien kehittymiseen tulisi vielä tutkia lisää.
Subject: ravitsemus
fosfori
fosfaattiaineenvaihdunta
eläinproteiinipainotteinen ruokavalio
kasviproteiinipainotteinen ruokavalio


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Viitakangas_Hanna_Pro_Gradu_2019.pdf 1.022Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record