Relationships between physical activity, dementia mortality, and cognition in Finnish twins

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5503-0
Title: Relationships between physical activity, dementia mortality, and cognition in Finnish twins
Author: Iso-Markku, Paula
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Public health
Doctoral Program in Population Health
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-11-08
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5503-0
http://hdl.handle.net/10138/305766
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Physical activity (PA) has been associated with better cognition or decreased dementia incidence in many earlier studies. Since both PA and cognition are, to a large extent, heritable traits, the association found in earlier studies may be confounded by genetic selection. The aim of this thesis study was to ascertain whether midlife PA is associated with late-life dementia mortality and cognition and if objectively measured late-life PA is associated with late-life cognition and whether the possible associations are contributable to genetic factors and childhood shared environment. The thesis study was implemented in the older Finnish Twin Cohort. Vigorous PA and the volume of PA have been reported in questionnaires in 1975 and 1981. Dementia mortality was followed from the time of the questionnaire in 1981 to the end of the year 2011 (n=21,524). All participants over 65 years of age were offered the possibility to participate in a telephone cognition interview. The cognition interview participants born in 1940–1944 were also offered the possibility to participate in accelerometer monitorings. The participation rates for questionnaires in 1975 and 1981, cognition interviews and accelerometer monitorings were high considering the length of the follow-up (89%, 84%, 78% and 54% among twins alive and with an address in Finland). In the accelerometer study, there was a trend toward a slightly selected population regarding better education and healthier lifestyle. Among the 21,524 twins followed for dementia mortality, there were 353 dementia deaths. Long-term vigorous PA was associated with decreased dementia mortality (hazard ratio (HR) in the fully adjusted model 0.60, 95% confidence intervals (CI) 0.39 – 0.93). The volume of PA and long-term quantitative physical inactivity were not significantly associated with dementia mortality. Among 3050 twins aged 65 years and older and who had participated in cognition interviews, 204 had cognitive impairment. Long-term vigorous PA was significantly associated with better cognition (beta estimate 0.91, 95% CI 0.47 – 1.35), belonging to the most inactive quintile in both questionnaire years 1975 and 1981 was inversely associated with cognition, and volume of PA was not significantly associated with cognition. Late-life objectively measured light PA was positively and sedentary behavior inversely associated with late-life cognition, but the effect sizes were small. In analyses comparing twins with their co-twins, the point estimates were quite similar to those found at the individual level but were statistically non-significant. The number of twin pairs discordant for PA and dementia mortality or cognition was very small. The results indicate that midlife vigorous activity is significantly associated with decreased dementia mortality and better late-life cognition, but the associations are likely to be explained in part by genetic factors and childhood shared environment. The association of objectively measured PA and cognition in late-life seems weak and, also, explained in part by genetic factors and childhood shared environment.Liikunta on monissa aiemmissa pitkittäistutkimuksissa yhdistetty sekä parempaan kognitioon eli muistiin ja tiedonkäsittelykykyyn että alentuneeseen muistisairauksien ilmaantuvuuteen. Koska sekä liikunta-aktiivisuus että kognitio ovat merkittävissä määrin geneettisesti säädeltyjä ominaisuuksia, tulisi geneettisten tekijöiden vaikutus pystyä tutkimuksessa kontrolloimaan luotettavasti. Tämän väitöstutkimuksen tavoite oli selvittää keski-iän liikunnan sekä kognition ja muistisairauskuolleisuuden yhteyttä sekä tutkia vanhan iän objektiivisesti mitatun liikunnan yhteyttä kognitioon. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, selittyvätkö mahdolliset yhteydet geneettisillä tekijöillä tai lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöllä. Aineisto perustuu suomalaiseen kaksoskohorttitutkimukseen. Kohorttiin kuuluvat kaikki ennen vuotta 1958 Suomessa syntyneet, samaa sukupuolta olevat kaksosparit, joiden molemmat osapuolet olivat elossa vielä vuonna 1967. Kaksoset vastasivat vuosina 1975 ja 1981 laajoihin terveyskyselyihin, joissa kartoitettiin muun muassa liikunnan määrää ja intensiteettiä (osallistumisasteet: 89% vuonna 1975 ja 84% vuonna 1981). Muistisairauskuolleisuutta seurattiin vuoden 1981 kyselystä vuoden 2011 loppuun (n=21 524). Yli 65-vuotiaille kohortin jäsenille tarjottiin mahdollisuutta osallistua puhelimitse toteutettuun kognitiohaastatteluun (n= 3050, osallistumisaste 78%). Syntymäkohortteihin 1940–1944 kuuluvilla oli lisäksi mahdollisuus osallistua kiihtyvyysmittarilla toteutettuun liikunta-aktiivisuuden mittaukseen (n= 726, osallistumisaste 54%). Tilastollisissa analyyseissa huomioitiin analyysista vaihdellen ikä, sukupuoli, koulutus, painoindeksi, tupakointi, alkoholin liikakäyttö, verenpainetauti, asumismuoto ja kiihtyvyysmittarin käyttöaika. 29 vuoden seurannan aikana 21 524 kaksosen joukosta 353 kuoli muistisairauteen. Keski-iän pitkäaikainen ripeä liikunta oli yhteydessä sekä alentuneeseen muistisairauskuolleisuuteen (vakioitu riskitiheyssuhde 0,60, luottamusväli [LV] 95% merkitsevyystasolla 0,39–0,93) että parempaan kognitioon yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin (vakioitu regressiokerroin 0,91, 95% LV 0,47–1,35). Annos-vaste-suhdetta ei todettu liikunnan määrän ja kognition tai muistisairauskuolleisuuden välillä, mutta kaksosilla, jotka kuuluivat fyysisesti inaktiivisimpaan viidennekseen molempina kyselyvuosina 1975 ja 1981 oli myöhemmin keskimäärin heikompi kognitio kuin kaksosilla, jotka eivät kuuluneet fyysisesti inaktiivisimpaan viidennekseen kumpanakaan kyselyvuonna. Vanhalla iällä objektiivisesti mitattu passiivinen aika oli käänteisesti ja kevyen liikunnan määrä positiivisesti yhteydessä kognitioon, mutta vaikutus ei ollut suuri. Parittaisissa analyyseissa, joissa vertailtiin kaksosparien sisäisiä eroja liikunnassa kaksosparien sisäisiin eroihin kognitiossa tai muistisairauskuolleisuudessa, ei löydetty tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä, vaikka trendit olivat saman tyyppisiä kuin yksilöanalyyseissa. Sekä liikunnan että muistisairauskuolleisuuden tai kognition suhteen diskordantteja eli erilaisia kaksospareja oli erittäin vähän suhteessa mukana olleiden kaksosparien määrään. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että keski-iän ripeä liikunta on yhteydessä parempaan kognitioon ja alentuneeseen muistisairauskuolleisuuteen yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin, mutta yhteys selittyy ainakin osin geneettisillä tekijöillä sekä lapsuus- ja nuoruusiän kasvuympäristöllä. Objektiivisesti mitatun liikunnan ja passiivisen ajan yhteys kognitioon vanhalla iällä on heikko ja selittyy myös osittain geneettisillä tekijöillä sekä kasvuympäristöllä.
Subject: Lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
RELATION.pdf 2.209Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record